Kiireellä kuoppaan osa 1 – Aleksis Kiven peijaisten valmistelu

Aleksis Kivi kuoli 31.12.1872 Tuusulassa veljensä Albertin torpassa, jossa oli ollut vaivaishoidossa kymmenen kuukautta. Kuolinhetki oli uudenvuoden aaton aamulla neljän tienoilla, ja Albert lähti hetikohta ilmoittamaan asiasta ”Helsingin herroille”.

Kiire ja nopeus leimaakin Kiven hautajaisvalmisteluja. Kivi kuoli tiistaina 31. joulukuuta ja seuraavana lauantaina 4.1. hänet jo haudattiin, ja välissä oli vielä Uudenvuodenpäiväkin. Albert-veli kävi tällä välin Helsingissä sekä varmaankin tulomatkalla Tuusulan kirkolla sopimassa hautausjärjestelyistä (pappi, kuolinkellot, hautapaikat, haudankaivuu, arkku) sekä tilaamassa syötävät ja juotavat Saksan talossa pidettäviin peijaisiin. Ja varmaankin laittoi viestiä menemään Emanuel- ja Juhani-veljille Nurmijärvelle. Jälkipuheiden mukaan Albert hieman liioitteli järjestelyissään tai ylitti ainakin sovitun budjetin. Mutta toisaalta helsinkiläisetkin yrittivät saada jotakin ylevää ja näyttävää aikaan.

Helsingissä Albert oli ensimmäiseksi mennyt Kaarlo Bergbomin kotiin, mutta tämä oli Suomalaisen Teatterin kanssa Viipurissa eikä hänen sisarensa Emiliekään ollut kotona. Kaarlon veli Ossian veikin Albertin Morgonbladetin toimitukseen, jossa Kiven vanha ystävä E. A. Forssell ja August Hagman päättivät hautajaispäiväksi seuraavan lauantain ja antoivat Albertille rahaa järjestelyihin.

Tieto levisi Helsingissä nopeasti. Lehdissä ilmestyi useita muistokirjoituksia, joista kuuluisin on Fredrik Cygnaeuksen Farväl-teksti tammikuun toisen päivän Morgonbladetissa. Samana päivänä ilmestyivät muistosanat myös Helsingfors Dagbladissa ja Vikingenissä.

Emil Nervander ryhtyi hautajaisten järjestelijäksi Helsingissä. Hän pyysi kirjeitse Paavo Cajanderilta säkeet haudalla laulettavaksi, ja ne saatiinkin paluupostissa ja toimitettiin Akademiska Sångsällskapetin johtajalle David (Taavi) Hahlille, joka kokosi oktetin hautajaismatkalle. Tenori Hahl oli muuten esiintynyt toukokuussa 1869 Martha-oopperan Helsingin ensiesityksessä, joka oli Kiven Lea-näytelmän ensi-illan avajaisesitys.

Nervander tovereineen halusi vainajan arkulle myös laakeriseppeleen kunnioitusta osoittamaan. Laakeripuut olivat harvinaisia eikä esimerkiksi kasvitieteellinen puutarha saanut myydä niiden lehviä ulkopuolisille. Nervander meni kuitenkin keskustelemaan asiasta puutarhan hoitajan, professori Lindbergin kanssa, joka suostui antamaan lehvät hautajaisia varten. Sen jälkeen Nervander kiiruhti yliopiston maisterinvihkiäisten seppeleensitojattaren Minette Munckin (myöh. Donner) luo, joka suostui valmistamaan seppeleen.

Sen sijaan tekijää Kiven kuvalle ei saatu. Nervander ei uskonut valokuvaajien onnistuvan keskitalven hämärässä ja siksi hän otti kirjeitse yhteyttä 18-vuotiaaseen Albert Edelfeltiin. Edelfeltillä oli jo mainetta taidepiireissä, mutta hän kieltäytyi vedoten siihen, ettei ollut tavannut Kiveä elävänä eikä siksi uskonut onnistuvansa kuolleen piirtämisessä. Muitakin taiteilijoita kysyttiin, mutta he kieltäytyivät, joten lopulta päädyttiin Morgonbladetin päätoimittajaan E. A. Forsselliin, entiseen taideyhdistyksen oppilaaseen.

Helsingin rautatieasemalta klo 7 lähteneellä junalla Kiven hautajaisiin matkusti 17 hengen seurue, mutta piirtäjäksi kaavailtu E. A. Forssell myöhästyi junasta. Kiven vanhojen ystävien – Nervanderin, J. V. Calamniuksen, Theodor Forssellin ja B. F. Godenhjelmin – lisäksi mukaan lähti kuoro, johon kuuluivat kuoronjohtaja Hahlin lisäksi nuoret opiskelijat Eliel Aspelin, joka oli edellisessä marraskuussa julkaissut Kiveä ylistävän kirjoituksen Kirjallisessa Kuukauslehdessä, Mauritz Blomstedt, Emil Genetz, August Hannikainen, A. M. Hornborg, Karl Kaslin (joka itse kuoli pari kuukautta myöhemmin) sekä A. H. Snellman, J. V. Snellmanin poika. Heidän lisäkseen ”omasta tahdostaan” mukana olivat pohjalaisen osakunnan jäsenet Waldemar Churberg ja Magnus Kjellman.

Miesten lisäksi joukkoon kuuluivat myös Godenhjelmin vaimo Ida ja tämän sisar Minna Lindroos (myöh. Julius Krohnin toinen vaimo), jotka olivat Godenhjelmin johtaman Suomalaisen tyttökoulun opettajia. Kaiketi heidän mukanaan oli myös Lappeenrannan kansakoulun opettaja Emilia Sohlman, joka tosin oli myös August Hannikaisen sisarpuoli.

Tuusulassa paikalla oli Kiven veljien ja heidän perheidensä lisäksi paikkakunnalla joululomaansa viettäneitä opiskelijoita, Nervanderin mukaan J. G. Paavola, kaksoset Herman ja John Höckert, Anton Rikström (Jyväskylän seminaarista; myöhempi lastenlaulukirjojen kokoaja, joka vaihtoi nimensä Valtavuoksi) sekä Kyanderin veljekset Henrik ja Ernst. Lisäksi muistitieto mainitsee Saksan talossa asustelleen ylioppilaan ”Johan Schulmanin”, joka tarkoittanee Emilia Sohlmanin pikkuveljeä, myöhempää senaattori Johan Sohlmania. Pitäjäläisiäkin oli runsaasti.

Paikalla ei kuitenkaan ollut Kaarlo Bergbomia, Charlotta Lönnqvistiä tai Julius Krohnia. Myös Kiven vanhoista tutuista Viktor ”Nisse” Löfgren, Frithiof Perander tai Jaakko Forsman puuttuivat. Vaan ehkäpä viesti ei tavoittanut heitä ajoissa.

jatkuu…