Joulunaika

Joulu on nyt, juhla on nyt

Suomen sanat joulu ja juhla ovat nuorempi ja vanhempi laina samasta muinaisskandinaavisesta kannasta. Pakanallista keskitalven juhlaa on siis vietetty näillä rannoilla jo ennen kuin joulu sai kristinuskon omaksumisen myötä nykyisen merkityksensä. Germaanit viettivät keskitalvenjuhlaa juuri siihen aikaan, kun pohjoisen Euroopan talvi oli pimeimmillään, päivät alkoivat jälleen pidentyä ja valo voittaa pimeyden. Etelässä kreikkalaiset ja roomalaiset omistivat tuon ajankohdan (17.–24.12.) omien jumaliensa, Kronoksen ja Saturnuksen, kylvön ja maanviljelyn suojelijoiden, kunniaksi toimeenpannuille ilojuhlille syöminkeineen ja lahjoineen. Roomalaisten uusi vuosi alkoi aikaisemmin maaliskuun alusta, mutta vuodesta 153 eKr. vuosilaskun alku siirrettiin tammikuun 1. päivään (Kalendae Januariae). Kalendae-juhliin kuulunut hulluttelu levisi keisarikunnan kaikkiin osiin ja on jatkanut elämäänsä kiertuehuveina monien kansojen jouluperinteessä. Suomalaisten syksyinen sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla kekri säilyi Savossa ja Karjalassa joulun rinnalla vielä pitkään 1800-luvulla.