Pikkujoulut ja kuusijuhlat

1900-luvun puolelle saakka jouluajan juhlinta kiertueineen ja kyläilyineen painottui joulupyhien ja loppiaisen tai nuutinpäivän väliseen aikaan. Nykyään juhlitaan ennen joulua.

Koulujuhla

Koulujen joulujuhla eli kuusijuhla ja kevätjuhla ovat lukukauden päättäjäisiä. Ne ovat koulun juhla- tai voimistelusalissa pidettyjä suuria juhlia, joihin valmistaudutaan huolellisesti ja joihin kutsutaan lasten vanhemmat ja usein myös pikkusisarukset.

Koulujen kuusijuhlat ovat uskonnollissävyisiä, lämpimän lapsenmielisiä tilaisuuksia. Kuusijuhliin kuuluvat kynttilät, suuri koristeltu joulukuusi, Enkeli taivaan -virsi, seimikuvaelma, joululaulut, tonttuleikit, usein jopa satunäytelmä, jota on harjoiteltu viikkokausia, ja huipennuksena piparkakku- ja makeispusseja jakava joulupukki. Koulun juhlilla on kansakoulujen alkuajoista 1800-luvulta alkaen ollut huomattava vaikutus kotien juhlatapoihin: moni suomalainen maalaislapsi on nähnyt joulukuusen ensimmäisen kerran vasta koulun kuusijuhlassa. Varhaisemmissa kansakoulujen kuusijuhlissa joulupukki saattoi jaella köyhimmille lapsille makeisten lisäksi kenkiä ja vaatteita.

Ennen kansakoulujen aikaa koulujen syyslulukauden päättäjäisiä vietettiin Lucian päivän tienoilla. 1700-luvun loppupuolen triviaalikoulun eli alkeiskoulun joulujuhlasta on kuvaus esimerkiksi Sara Wacklinin teoksessa Satanen muistelmia Pohjanmaalta. Juhla alkoi jo kello 6 aamulla, koulu oli yltyleensä koristeltu talikynttilöillä, lattialle oli siroteltu kuusenhavuja ja koulun eteisessä oli kaupan voitaikinatorttuja. Joulujuhla oli samalla myös tutkinto, jossa oppilaita kuulusteltiin arvovaltaisen yleisön läsnäollessa. Lopuksi koulun oppilaat, kaikki poikia, esittivät vanteita pyöritellen vanhan kaaritanssin laulaen samalla latinankielistä jouluaiheista ylistysvirttä. Tällaisesta kaaritanssista on tietoja jo Olaus Magnuksen 1500-luvulla ilmestyneessä teoksessa Pohjoisten kansojen historia. 1700-luvun ja 2000-luvun joulunalusajan koulujuhlaa yhdistävät siis kynttilät, kuusentuoksu, joululaulut, joululeivonnaiset ja tanssileikki.

Perheen kesken

Perhepiirissä pikkujoulua vietetään usein ensimmäisenä adventtina tai adventin aattona: poltetaan kynttilöitä ja maistellaan ensimmäisen kerran jouluruokia.

Riehakkaita ja rauhallisia pikkujouluja

Jo 1890-luvulla ensimmäistä adventtia sanottiin satunnaisesti pikkujouluksi. Katolisena aikana ensimmäisestä adventista alkoi hiljainen joulunaluspaaston aika, nyky-Suomessa on silloin hyvässä vauhdissa riehakas pikkujoulukausi, johon kuuluu karnevaalimaista ilonpitoa perhepiirin ulkopuolella. Nykyäänkin Suomessa sentään jouluaatto ja joulupäivät vietetään perinteiseen tapaan kotona ja sukulaisten parissa.

Pikkujoulunvietto on saanut alkunsa koulujen arvokkaista, uskonnollissävyisistä kuusijuhlista: koulujen toverikunnat, teinikuntien edeltäjät, ryhtyivät kuusijuhlan lisäksi viettämään hilpeitä puurojuhlia. Kouluista puurojuhlaperinne siirtyi 1900-luvun alussa myös ylioppilasosakuntiin, joiden pikkujouluihin kuului joulupuuro ja puuropuhe. Osakunnista tapa levisi yhdistyksiin ja järjestöihin, myöhemmin ammattiyhdistyksiin, urheiluseuroihin ym. Varhainen tieto on tosin jo vuodelta 1883, josta alkaen Helsingfors Gymnastikklubb vietti vuosittain Julgrisen (Jouluporsas) -nimistä joulujuhlaa, johon liittyi samanniminen yhdistyslehti.

Työpaikkapikkujouluja alettiin viettää 1920-30-luvuilla, aluksi toimistoissa ja virastoissa, sitten muillakin työpaikoilla. Työpaikkapikkujouluja on kahdenlaisia, sellaisia, joihin osallistutaan perheittäin, ja sellaisia, joihin vain työntekijät osallistuvat. Työpaikkojen, seurojen ja yhdistysten pikkujouluja vietetään paitsi yhteisön omissa tiloissa myös ravintoloissa, hotelleissa ja risteilyaluksilla. Tällaisissa juhlissa runsas tarjoilu,siihen liittyvä alkoholinkäyttö ja syrjähypyt saattavat aiheuttaa ikäviäkin seurauksia. Vastapainoksi on monilla työpaikoilla ryhdytty järjestämään esimerkiksi yhteisiä teatterissakäyntejä.