Kynttilät

Ei joulua ilman kynttilöitä!

Kynttilät ovat nykyään juhlakoristeita ja tunnelman luojia etenkin joulun aikaan.

Jo vanhan ajan roomalaiset tunsivat tali- ja vahakynttilät. Kristillinen kirkko ryhtyi käyttämään vahakynttilöitä jumalanpalveluksissa, joten kynttilöihin liittyi pyhyyden tuntu. Etenkin jouluna kirkoissa loistivat kynttilät. Rikkaat ja ylhäiset käyttivät kynttilöitä kotiensa ja linnojensa valaisimina. Syrjäisen Suomen maaseudulla talikynttilät alkoivat 1800-luvulla syrjäyttää päreet, kaupungeissa jo aikaisemmin. Kynttilöitä valettiin ainakin jouluksi, jos niihin ei muuten ollut varaa.

Steariinikynttilät keksittiin Ranskassa 1800-luvun alkupuolella, ja Suomessa niitä oli yleisesti kaupan 1870-luvulta alkaen. Varhainen tieto modernien kynttilöiden käytöstä Suomessa joulukautena on Uudestakaarlepyystä: Zachris Topeliuksen häissä 30.12.1845 juhlahuoneiston kattokruunuun sytytettiin steariinikynttilät. Perheen vainajiakin muistetaan jouluaattona sytyttämällä haudoille kynttilöitä iltahämärissä. Tapa yleistyi Suomessa sodan jälkeen 1950-luvulla.

Adventtikynttilät

Adventtikynttilätapa on peräisin Saksasta. Yleensä ensimmäisenä adventtina poltetaan yhtä kynttilää, toisena kahta, kolmantena kolmea ja neljäntenä kaikkia neljää.

"Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti"

Kuusenkynttilöistä on tietoja jo 1600-luvun Saksasta, joulukuusen kotimaasta. Suomenkin joulukuusissa ovat alusta asti tuikkineet kynttilät, aluksi elävät kynttilät, nykyään useimmin paloturvallisuuden takia sähkökynttilät. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 1950-luvulla, mutta niistä on vanhempiakin mainintoja: esimerkiksi jo vuonna 1905 koristeltiin pietarsaarelainen ulkokuusi sähkölampuin.

"Joka ikkunalla kaksi kynttilää"

Se että Joulukirkkoon-laulussa kynttilöitä on ikkunalla juuri kaksi, johtunee entisajan yleisimmästä, alhaalta kaksiruutuisesta ikkunamallista. Paitsi ikkunalle kynttilät kuuluvat joulupöydälle. Jouluksi valettiin paikoitellen erikoisen paksu kynttilä, joka sai palaa koko yön, tai kolmihaarainen kynttilä, Pyhän Kolminaisuuden vertauskuva. Joulupöydän koristeena käytetään usein myös kolmihaaraista kynttilänjalkaa.

Monissa kodeissa on erityisiä kynttilänjalkoja, jotka otetaan esille vain jouluksi, vaikkapa tontun muotoisia. 1960-luvulla tuli muotiin valaa itse kynttilöitä maitotölkkimuotteihin. Joulunalusmyyjäisissä kaupataan käsityöläisten valmistamia erikoiskynttilöitä, ja kaupoissa on jouluksi runsaat kynttilävalikoimat.

Enkelikellot

Lapsia ovat kymmeniä vuosia viehättäneet myös kynttiläkellot eli enkelikellot, pöydällä pidettävä joulukoriste, jossa kynttilänliekkien aiheuttama ilmavirta kilisyttää kullanvärisiä, kehässä pyöriviä soittajaenkeleitä.

Kynttiläkellot ovat alun perin saksalainen keksintö, kuten monet muutkin teollisesti valmistetut joulukoristeet. Vuodelta 1905 on saksalainen patentti, joka koskee joulukuusen latvaan tarkoitettua enkelikelloa. Ruotsissakin oli kaupan latvakelloja ainakin jo 1910-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 1946 Ruotsissa kehitettiin pöydällä pidettäväksi tarkoitettu malli. Suomessa pöytämallisia enkelikelloja valmisti vuodesta 1955 alkaen 1960-luvun lopulle saakka Weiste Oy, joka toimitti niitä myyntiin vuoteen 1986 saakka, aluksi ruotsalaisvalmisteisina, sitten Kiinassa tehtyinä. Ulkomailla valmistettuja enkelikelloja on nykyjäänkin kaupan joulun edellä.