Eri uskontokuntien pääsiäinen

Juutalainen pääsiäinen, passah

Juutalainen pääsiäinen on perheen ja suvun juhla, johon liittyy monenlaisia rituaaleja.

Taustana on vuoden vaihtuminen: juutalaisen vuoden ensimmäinen, nisan-niminen kuukausi alkaa kevätpäiväntasauksen jälkeen kasvavan sirpin ilmestyessä taivaalle, ja pääsiäistä vietetään kahden viikon kuluttua siitä, täydenkuun aikaan. Passah-juhla kestää kahdeksan päivää, Israelissa seitsemän päivää. Israelin ulkopuolella kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä päivää ovat juhlapäiviä, niiden väliset neljä päivää puolipyhäpäiviä.
Juutalaiset viettävät pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhlana. Kerrotaan patriarkka Abrahamin lapsenlapsen Jaakobin vaeltaneen väkineen ja karjoineen Egyptiin vuoden 1700 tienoilla ennen ajanlaskumme alkua. Heidän jälkeläistensä, israelilaisten, elämä muuttui vähitellen orjuudeksi, mutta Mooseksen johtamina he pääsivät lähtemään pois ja vaeltamaan luvattuun maahan. Koska Egyptistä lähdettiin kiireesti, israelilaiset eivät olleet ehtineet hapattaa leipätaikinaansa vaan joutuivat turvautumaan happamattomaan leipään. Happamaton leipä, matzah, kuuluu tämän tapahtuman muistona yhä juutalaiseen pääsiäispöytään, samoin lampaasta valmistettu ruokalaji ja keitetyt munat. Pääsiäisaterian nauttimiseen kahtena ensimmäisenä passah-iltana, niin sanottuina seder-iltoina, liittyy useita perinnäistapoja, muun muassa uskonnollisten Haggada-tekstien lukeminen.

Juutalaisuudesta versoneen kristinuskon vanhin vuotuisjuhla oli jo 100-luvulta alkaen pääsiäinen, jota vietettiin Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistoksi. Kristittyjenkin pääsiäinen osuu kevätpäiväntasauksen jälkeiseen täydenkuun aikaan.

Ortodoksinen pääsiäinen

Pääsiäinen on ortodoksisen kirkkovuoden korkein juhla. Ortodoksista pääsiäistä edeltää suuri paasto, joka alkaa laskiaissunnuntain jälkeisenä maanantaina ja jonka alkuvaiheessa ei syödä lihaa eikä toisesta viikosta alkaen myöskään maitoruokia. Pääsiäisjakson huippukohta on pääsiäissunnuntaita edeltävän yön jumalanpalvelus, jonka riemukas sanoma on: Kristus on nousut kuolleista. Pääsiäisyöpalvelus alkaa puoliyöpalveluksella, jonka jälkeen seuraa ristisaatto. Ristisaaton palattua kirkon ovelle lauletaan ensimmäisen kerran pääsiäisen tropari: Kristus nousi kuolleista.

Paasto päättyy. Pääsiäispöytään kuuluu muun muassa pasha, paaston aikana säästyneistä rahkasta, kermasta ja kananmunista valmistettu makea herkku, ja erityinen pääsiäisleipä. Ne on tapana viedä siunattavaksi kirkkoon.

Ortodoksien perinteestä on omaksuttu aineksia Suomen luterilaiseenkin pääsiäiseen, esimerkiksi palmusunnuntainen virpominen, pasha ja viime aikoina myös ristisaatto.

Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa gregoriaanista kalenteria ja viettää pääsiäistä samaan aikaan kuin luterilainen kirkko, mutta muiden maiden, esimerkiksi Venäjän, ortodoksit juhlivat pääsiäistä ja muita kirkkkovuoden juhlia vanhan, juliaanisen kalenterin mukaan.

Roomalaiskatolinen pääsiäinen

Roomalaiskatolisissa maissa pääsiäistä edeltävään laskiaiseen liittyvät iloiset ja riehakkaat karnevaalit. Sitten alkaa paastonaika, jota tosin roomalaiskatolisessa kirkossa ei noudateta enää yhtä tarkkaan kuin ortodoksisessa. Pääsiäisyön eli lauantain ja sunnuntain välinen jumalanpalvelus kerää kirkkkoihin paljon väkeä. Katolisen kirkon johtaja, paavi, toimittaa pääsiäismessun pääsiäissunnuntaina "Urbi et orbi" (kaupungille ja maanpiirille), Pietarinkirkon aukiolle kokoontuneille tuhansille kuulijoille sekä television ja radion välityksellä koko maailman katolilaisille.

Luterilaisetkin kaipaavat taas elämyksiä

Pohjoismaiden luterilaiset kirkot luopuivat uskonpuhdistuksen aikoihin useimmista roomalaiskatolisen kirkon koreista rituaaleista kuten kulkueista ja uskonnollisista näytelmistä. Mutta 1980- ja 90-luvulta alkaen Suomessa on jälleen ilmennyt kasvavaa tarvetta tunteeseen vetoaviin uskonnollisiin spektaakkeleihin, elämyksiin. On otettu taas käyttöön ortodokseja ja roomalaiskatolisia jäljitellen myös näytelmällisiä esityksiä, kuten pääsiäisajan kärsimysnäytelmiä, kulkueita ja yöjumalanpalveluksia. Esimerkiksi Helsingin keskustassa on vuodesta 1996 alkaen järjestetty pitkänperjantain tapahtumia jäljittelevä Via Crucis (Ristin tie) -kulkue, joka etenee Kaisaniemen puistosta Senaatintorille ja jonka päätteeksi Jeesusta esittävä näyttelijä riippuu ristillä.