Laskiainen

SKS 277 Etelä-Pohjanmaa n. 1941. Villikelkka joen jäällä. Samuli Paulaharju
SKS 277 Etelä-Pohjanmaa n. 1941. Villikelkka joen jäällä. Samuli Paulaharju

Härkäviikot päättyivät laskiaiseen, josta oli seitsemän viikkoa pääsiäiseen. Laskiaisena – aikaisintaan 1.2. ja viimeistään 7.3. – laskeuduttiin rasvaisten ja maitoisten ruokien turvin kevätpaastoon; ortodoksit lopettivat lihan syönnin jo viikkoa aiemmin "lihapyhälaskuna". Laskiaisen vietto alkoi ilman aattoa sunnuntaina, ja neljääkymmentä arkipaastopäivää ryhdyttiin kuluttamaan laskiaistiistain jälkeen. Mäessä ilakoinnit, jääkelkat, rekiajelut ja säätyläisten naamiohuvit olivat katolisen karnevaalin (lat. carne vale = jäähyväiset lihalle) myöhäisiä pohjoismaisia sovelluksia. Ruokapöydässä ja saunassa piti olla ääneti, jotta säästyisi kesällä hyönteisten puremilta. Työkiellot ja muut uskomukset liittyivät laskiaisena erityisesti naisten toimenkuvaan: karjaonneen, käsitöiden raaka-aineisiin ja puutarhan hyötykasveihin. Enteiden ja taikojen runsauteen vaikutti osaltaan se, että laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde.