Pääsiäislehdet

Hengellissävyinen pääsiäinen jäi markkinahenkisen joulun varjoon albumikirjallisuuden nousukaudella 1800-luvun lopulla. Pääsiäislehtiäkin kuitenkin ilmestyi, ja joululehtien tapaan mallit saatiin Saksasta tai Ruotsista. Vuoden 1879 pääsiäisviikolla myytiin Helsingissä nelisivuista Påsk-ägget -julkaisua, jonka mainittiin sisältävän vakavaa ja leikkisää sekä runo- että proosamuodossa; vakavia osuuksia ei lehdestä tosin juuri löydy.

Hartaita pääsiäisjulkaisuja tuottivat ennen itsenäisyyden aikaa mm. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Pääsiäinen), Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys (Pääsiäis-Ilo, Helsinkiin aiotun Naisten talon hyväksi), kuopiolainen P. Brofeldt (Pääsiäislehti) sekä hämeenlinnalaiset R. Hernberg ja J. H. Tuhkanen (Pääsiäiswiesti). Yhdysvalloissa Michiganissa ilmestyi Suomi-opiston juhlajulkaisuna Pääsiäislehti (myöhemmin Pääsiäinen).

Kevät- ja kevytmielisempää luettavaa painoivat puolestaan Tampereen Työväen Kirjapaino (Pääsiäis-muna - mämminsyöjäin äänenkannattaja) sekä helsinkiläiset Maalaisen kirjapaino (Pääsiäismuna), K. F. Puromiehen kirjapaino (Nuorenmiehen pääsiäinen) sekä Kustannusliike Romaani/ Työväen Kirjapaino (Pääsiäis-pilalehti - huumorille ja rakkaudelle omistettu). Suomen Sosialistinen Työväenpuolue kustansi 1920-luvulla aatteellista lehteä Punikin pääsiäinen, jossa työläisväestön kohtelu samastettiin kristittyjen vainoihin.

Julkaisujen määrä väheni jo ennen toista maailmansotaa. Lehdistö noteeraa pääsiäisen nykyäänkin teemanumeroina tai liitteinä, mutta varsinaista pääsiäislehtiperinnettä ovat jatkaneet lähinnä kristilliset järjestöt ja yhdyskunnat. Huumorijulkaisut on keskitetty vappuun.