DE Angela Plöger

Kääntää kielelle: saksa

Tieni kääntäjäksi:

Jo koulussa kielet (venäjä, englanti, latina) olivat lempiaineitani, ja oli selvä, että lähtisin yliopistoon opiskelemaan kieliä. Valitsin fenno-ugristiikan ja slavistiikan ja halusin valmistuttuani lähteä kirja-alalle. Se ei kuitenkaan onnistunut heti, sillä Berliinin Humboldt-yliopiston professori Wolfgang Steinitz taisi nähdä minussa tulevaa kielentutkijaa ja määräsi minut jatko-opiskelijaksi (DDR:ssä yliopistot olivat velvollisia välittämään loppututkinnon suorittaneille työpaikan). Näin ollen piti ensin kirjoittaa väitöskirja.

Olin kuitenkin jo opiskelijana tehnyt ensimmäiset käännökset ja todennut, että kääntäminen on juuri sitä, mitä haluaisin tehdä. Niinpä pääsin harjoittamaan unelma-ammattiani vasta kiertoteitä kuljettuani. Ensimmäinen suomalaisen romaanin käännökseni (Eeva Kilven Tamara) syntyi jo 1972 ja yhteistyönä Willi Plögerin kanssa, mutta seuraava romaani vasta 1997 (Leena Landerin Tulkoon myrsky). Tuossa välissä käänsin tieteellisiä tekstejä etenkin suomen ja venäjän kielestä.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Aika haastavaa suomen kielen kääntämisessä on esimerkiksi verbien suuri rikkaus. Niiden merkitystä voi hienosäätää monenlaisten päätteiden ja infiksien avulla. Monia tällä tavalla luoduista verbeistä ei löydy sanakirjoista eikä netistä. Kirjailija pystyy keksimään niitä aika vapaasti ja verbien merkitysvivahteet aukeavat ehkä äidinkieliselle, mutta eivät kääntäjälle. Joten se, että tuntee jonkun äidinkielenään suomea puhuvan, varsinkin sellaisen, jolla on mielenkiintoa äidinkieltään kohtaan ja ehkä jopa kielitieteellistä sivistystä, merkitsee kääntäjälle onnenpotkua.

Toinen haaste koskee sanastoa: suomen slangi kehittyy ja muuttuu nopeasti ja omaksuu uusia sanoja ja ilmaisuja muista kielistä.

Eräs suullisen kääntämisen eli tulkkaamisen vaikeus on suomen ja saksan kielen erilainen sanajärjestys: genetiivirakenteissa saksan kielessä ensi sijalla on nominatiivi (lauseen subjekti), jota seuraavat  joskus useammatkin genetiivit, suomessa päinvastoin genetiivit mainitaan ensiksi, ja vasta niiden jälkeen nominatiivissa oleva subjekti. Myös kirjallisissa teksteissä on hankalaa arvata, mihin mikäkin genetiivi kuuluu.


Toivekäännöksiäni:

Timo K. Mukan tärkeimmät romaanit sekä Heidi Köngäksen Dora Dora -romaani.


Käännösten vastaanotto Saksassa:

Kiitos yleisen dekkaribuumin, useampikin suomalainen dekkarikirjailija on nähdäkseni melko hyvin tunnettu päätellen palautteesta, esimerkiksi Leena Lehtolainen ja Matti Rönkä. Muun kaunokirjallisuuden taitaa olla vaikeampaa lyödä itsensä läpi Saksassa. Kirjailijoiden tunnettuusasteen mitta on tietysti heidän kirjojensa painosmäärä, ja näin mitattuna kääntämistäni kirjailijoista Risto Isomäki ja Sofi Oksanen ovat menestyneet hyvin Saksassa.


Viimeaikaisia töitäni:

Viimeksi ilmestyi Katja Ketun Yöperhonen (Feuerherz) ja nyt työn alla on Tommi Kinnusen Neljäntienristeys-romaani (työnimenä Vierwegekreuzung).

 

Angela Plöger palkittiin 2014 Suomen valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla ja WSOY:n kirjallisuussäätiön palkinnolla. Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin hän sai 2016. Valikoima Angela Plögerin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta: