Gabriele Schrey-Vasara

Tieni kääntäjäksi:

Vietin 15-vuotiaana kuukauden suomalaisessa perheessä, jonka tyttären piti parantaa saksan kielen taitoaan. Siinä aikana opin hieman suomea, mistä olin erityisen ylpeä, koska matkaoppaat väittivät että sitä olisi lähes mahdotonta oppia. Kieli kiehtoi minua, ja siksi valitsin fennougristiikan sivuaineeksi, kun lähdin opiskelemaan Göttingeniin. Pääaineitani olivat ranska ja historia.

Opinnäytteeni kirjoitin sitten Suomen historiasta, ja sain sen perusteella apurahan jatko-opiskeluun Helsingin yliopistossa. Aika pian selvisi, että jäisin Suomeen perhettä perustamaan. Silloin mietin työmahdollisuuksia ja päätin kokeilla, läpäisisinkö valantehneen kielenkääntäjän tutkinnon. Läpäisin, ja aloin etsiä käännöstöitä. Näin se alkoi. Ensin kaikki kävi hyvin hitaasti; sain käännöstöitä harvakseltaan ja kyseessä olivat suhteellisen lyhyet tekstit, enimmäkseen tieteelliset artikkelit. Tämä oli sikäli hyvä, että kääntäminenkin vaati alussa runsaasti aikaa. Nämä ensimmäiset vuodet olivat siis tavallaan oppivuosia.

1980-luvun lopulla sain työpaikan Helsingin saksalaisesta kirjastosta, mm. kirjaston vuosikirjan (”Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen”) toimitussihteerinä. Siinä toimessa pääsin paitsi kääntämään tieteellisiä artikkeleita ja otteita kaunokirjallisista teksteistä, myös tarkastamaan muiden vuosikirjaan kirjoittavien / kääntävien tekstejä. Arvokas kokemus oli myös seurata vuosikirjan päätoimittajan, Ingrid Schellbach-Kopran tarkkaa editointityötä.

Ingridin kautta ja hänen rohkaisemanaan sain myös ensimmäiset isommat käännöstyöt, jälleen ensin tietokirjallisuuden ja myöhemmin kaunokirjallisuuden puolella. Ensimmäinen kääntämäni romaani, Annika Idströmin Veljeni Sebastian, ilmestyi saksaksi 1992. Yhteistyö kirjan kustannustoimittajan Dietrich Simonin kanssa opetti minulle paljon lähtö- ja kohdekielisen tekstin suhteesta.


Kääntämisen ilot ja haasteet:

En ole kääntänyt kovin paljon muista kielistä, vain hieman ruotsista ja englannista, joten en oikein osaa tehdä vertailuja eri kielistä kääntämisen haasteista. Lähtökielestä riippumatta suurin haaste lienee tuottaa kohdekielellä tekstiä, joka vastaa mahdollisimman hyvin alkuperäisen tekstin tyyliä ja merkitysten vivahteita. Tieteellistä kirjallisuutta kääntäessä täytyy myös huomioida kulloisenkin tieteenlajin kielelliset käytännöt, jotka saattavat suomessa ja saksassa poiketa toisistaan (esim. sivistyssanojen käyttö, mutta myös lauseenrakenne).

Haastavaa, mutta samalla myös hauskaa, on kulttuurisidonnaisuuksien saattaminen toiseen kielelliseen ympäristöön. Varsinkin kaunokirjallisissa teoksissa ei oikein voi käyttää alaviitteitä selittämään saksankieliselle lukijalle outoja ilmiöitä, korkeintaan voi lisätä kirjaan sanaluettelon. Selitykset täytyy siis ”piilottaa” tekstiin, jos se on mahdollista ja tarpeellista.

Joskus olen myös tietoisesti jättänyt jotain selittämättä. Esimerkiksi Matti Röngän teoksissa poliisi Korhonen mainitsee silloin tällöin supisuomalaisia ilmiöitä, joista kirjojen päähenkilö, paluumuuttaja Viktor Kärppä, ei tiedä tuon taivaallista. Korhonen myös toteaa tämän useasti tarjoamatta Kärpälle kuitenkaan selitystä. Suomalainen lukija on näissä tapauksissa tavallaan Korhosen kengissä ja kokee Kärpän toiseuden ikäänkuin sisältäpäin. Saksalainen lukija sen sijaan lukee nämä pätkät nyt pikemminkin Kärpän silmillä – mutta vierauden tunne tästä kumminkin syntyy, joskin eri perspektiivistä.

 

Toivekäännöksiäni:

Yhtenä haaveenani on ollut ja on kääntää Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä. Romaanin tekevät mielenkiintoiseksi päähenkilöiden traagisiksi muotoutuvat tunteet sekä yhden porvarillisen elämänmuodon päättyminen. Näitä teos käsittelee tuoreeltaan, sisältäpäin. Myös romaanin kielessä aistii tuon elämänmuodon haurauden.

Ylipäätään kääntäisin mielelläni vanhemman kirjallisuuden helmiä. Uusimmista voisin mainita Anni Kytömäen teokset; uusinta en ole vielä ehtinyt lukea, mutta hänen esikoisensa, Kultarinta, teki vaikutuksen. Niinikään toivelistallani ovat jo pitkään olleet Tomi Kontion nuortenromaanit.

Tietokirjallisuuden osalta en tällä hetkellä pysty mainitsemaan yhtä tiettyä kirjaa, mutta historiaan ja kulttuuriin liittyviä teoksia kääntäisin mielelläni lisää. Tuorein saksannokseni tältä kentältä on Vesa Määtän Ylivoima vastassa eli kenraali K. L. Oeschin elämäkerta, joka antoi minulle tilaisuuden tutustua läheisesti mm. sotahistoriaan.


Käännösten vastaanotto Saksassa:

Viimeisen 20 vuoden ajan suomalaisen kirjallisuuden saksannosten määrä on selvästi kasvanut, erityisesti Frankfurtin kirjamessujen teemamaan tiennoilla 2014, minkä jälkeen tilanne on hieman tasaantunut. Ilahduttavaa on myös että teosvalikoima on laajentunut eikä enää rajoitu yhteen genreen.


Työn alla nyt:

Tuorein julkaistu käännös on Kati Hiekkapellon Tumma. Olen juuri saanut valmiiksi Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin ja nyt työskentelen jälleen Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungenin parissa.

 

Gabriele Schrey-Vasara on palkittu valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla 2008, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkillä 2008, Theodor-Aue-kulttuuripalkinnolla 2010 ja Itävallan tasavallan kunniaristillä 2017.

Valikoima Gabriele Schrey-Vasaran käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta: