…mutta mistä me oikeastaan sovimme?

Strategiatyön ydin on määritellä, minkälaisia mahdollisuuksia ympäristö meille tarjoaa ja millaisia voimavaroja meillä on saadaksemme siinä jotakin arvokasta aikaan. Tämä ymmärrys tislataan strategiaksi: tavoitteeksi sekä käsitykseksi siitä, miten tavoitteeseen päästään. Sitten porukka joko johdetaan tai se ohjautuu kohti tavoitetta.

Mikään kohta tässä ei ole yksinkertainen. Moni strategia luhistuu jo alkumetreillä siihen, että kaikki osalliset puhuvat mielestään yhteisestä asiasta, mutta todellisuudessa jokainen piehtaroi vain omassaan. Kuvitellaan, että on suunniteltu katedraali, mutta jokainen onkin työstänyt vain ikiomaa kappeliaan.

Mitä enemmän osallisia strategiatyössä ja sen toteuttamisessa on, sitä tärkeämpää on käyttää aikaa yhteisen kielen luomiseen. Mitä itsestään selvemmältä hanke vaikuttaa, sitä tärkeämpää on kysyä, mikä se oikein on.

Frankfurtin kirjamessujen teemamaastatus vuonna 2014 on yksi huikeimmista areenoista, joka suomalaiselle kulttuurille on vuosiin avautunut. Sinne tulevat kaikki, Sofi Oksanen myy kuin häkä, PISA-tulokset pelittävät ja onhan meillä tämä maabrändistrategiakin. Pala kakkua. Homma paketissa.

Väärin. Suurin osa kirjamessuilla käyvistä ammattilaisista ei välitä teemamaasta tuon taivaallista, sekä perinteinen kirja että kustannusbisnes käyvät miltei kuolonkamppailua ja maana Suomi on globaalisti yhtä kiinnostava kuin Burkina Faso. Paitsi että täällä on kylmä.

Hanke on toki mahdollisuus, mutta ennen kaikkea mahdollisuus tehdä jotakin yhdentekevää. Jos haluamme jättää keskelle Eurooppaa jäljen siitä maasta, jonka uskomme Suomen olevan, edessä on valtava työmaa.

Alku on hyvä. Hanketta ohjaavat intohimo, kokemus, vuorovaikutus ja ymmärrys siitä, että nyt tarvitaan sekä määrätietoisuutta että joustavuutta.

Teemamaahankkeen yhteistyöryhmä työsti strategiaa vuodelle 2014 kolmessa työpajassa. Aluksi tapailtiin yhteistä kieltä, sitten sovitettiin yhteen osaamisia, tarpeita ja tavoitteita ja lopulta luotiin yhteisiksi koetuille ajatuksille rakenne.

Mistä siis sovittiin? Sovittiin siitä, että tämä on suomalaisen kirjallisuuden ja oppimisosaamisen vientihanke. Hankkeen onnistumista mitataan sillä, kasvavatko suomalaisen kirjallisuuden myynti ja lukeminen sekä oppimisratkaisujen käyttö maailmalla.

Sovittiin myös, että syntyvät mahdollisuudet kulttuuridiplomatiaan käytetään kaksisuuntaisesti hyväksi. Teemamaastatus on järeä media saksankielisessä Euroopassa ja vähän laajemminkin: suomalainen kulttuuri verkottuu, kohtaa, kuuluu ja hämmentää niin laajalti kuin mahdollista. Samalla kaikki mitä tapahtuu, luo ilmastoa, jossa hankkeen ydin voi toteutua.

Näistä tulee huikeat bileet. Mutta juhlien jälkeen lasketaan allekirjoitetut sopimukset ja vasta sitten tiedetään, olivatko ne ikimuistoiset.