BG Rositsa Tsvetanova

Kääntää kielelle: bulgaria

Tieni kääntäjäksi:

Välillä tuntuu siltä, että kaikilla, jotka opiskelevat suomea, on joko suomalaisia sukujuuria tai sitten he ovat rakastuneita Ville Valoon. Itselläni on kreikkalaisia sukujuuria enkä ole rakastunut Ville Valoon.

Opiskelin skandinavistiikkaa (eli pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta): ensin ruotsia ja tanskaa, mutta myös suomen opintoihin oli mahdollisuus. Kurssi oli sangen lyhyt, vain 30 oppituntia, ja liki kaikki opiskelijat turhautuivat ja tulivat epätoivoisiksi jo ensimmäisen viikon aikana. Joten jatkoin opiskelua yksin kotona oppikirjan ja sanakirjan avulla. Ehkä suomen oppikirjat olisi syytä varustaa varoituksella ”Do not try this at home!” mutta sitä minä en tiennyt.

Tekisi mieli sanoa, että ensimmäinen käännökseni suomesta oli Suomen kielen alkeisoppikirja, sillä siinä kaikki säännöt ja tekstit olivat suomeksi, enkä ymmärtänyt mitään ilman opettajaa. Myöhemmin vietin syyslukukauden Ruotsissa, mistä löysin vähän edistyneempiä suomen kielen oppimateriaaleja Tukholman ja Upsalan kirjastoista. Sittemmin olin kesäkurssilla Suomessa ja parilla Jyväskylän yliopiston verkkokurssilla.

Noihin aikoihin jotkut opiskelukavereistani alkoivat kääntää romaaneja, ja tätä kautta kustantajat kuulivat, että minä ”osaan suomea”. En ollut ikinä haaveillut kääntäjän ammatista, mutta olihan se inspiroiva ja tervetullut mahdollisuus – ehkä myös looginen valinta – kun kerran oli ryhtynyt filologiksi.

Aloitin sangen epävarmana Mika Waltarin Tanssi yli hautojen -romaanilla. Suomi oli viides vieras kieleni eikä suinkaan helpoin näistä. Mutta tuolloin, elettiin vuotta 2008, kääntäjäpula sai kustantajat epätoivoisiksi.

On hassua ajatella, miten pieni puuhastelu, jonka aloitin huvin vuoksi itsekseni, on vaikuttanut koko uraani. Myös väitöskirjani käsitteli Suomen ja Ruotsin välisiä kirjallisia vaikutteita.


Kääntämisen ilot ja haasteet:

Minusta suomen kieli on ennemmin ajattelutapa kuin sekoitus vaikeita kielioppisääntöjä. Lisäksi suomalaisilla on kyky ilmaista itseään säästeliäästi, mutta samalla hyvin kauniisti. Sitä ei voi tavoittaa bulgariaksi, koska meillä on taas omanlaiset sanat ja rakenteet. Meillä ei esimerkiksi ole sijamuotoja, vaan niiden sijaan on iso liuta prepositioita, jotka tekevät rakenteesta raskaamman.

Toinen haaste suomesta kääntäessä on se, että monet suomen sanat muistuttavat toisiaan – tai alkavat taivutettuina muistuttaa toisiaan. Alkuperäistekstin kanssa täytyy olla hyvin tarkka.

Mutta juuri kaikki tämä tekee käännöstyöstä niin kiinnostavaa ja vangitsevaa! Haaste ei siis niinkään ole kieli itsessään, vaan ennemmin juuri tavoite saattaa teksti toiselle, ihan erilaiselle kielelle siten, että on mahdollisimman uskollinen alkuperäisteokselle.

Heli Laaksosen runoja kääntäessäni haaste oli tietysti murre, jota hän käyttää. Aloin (jälleen kerran) opetella uusia sääntöjä ja totutella Laaksosen kielenkäyttötapaan. Kirjoitin runoilijalle ja pyysin häntä kääntämään jotkut kohdat minulle kirjakielelle. Yhtäkkiä suomen kirjakieli alkoikin tuntua helpolta ja ymmärrettävältä!

Bulgarialaiset kustantajat eivät tunne pohjoismaista kirjallisuutta kovinkaan hyvin, minkä vuoksi minulla on ollut ilo ja kunnia suositella heille teoksia julkaistavaksi. Valtaosa kääntämistäni teoksista on sellaisia, joista olen itse innostunut ja joita olen sitten suositellut. Muutamia mainitakseni Sofi Oksanen, Johanna Sinisalo, Rosa Liksom, Juhani Aho ja Kjell Westö.


Toivekäännöksiäni:

Tänä vuonna käännän Mauri Kunnaksen Suomalaisen tonttukirjan, joka on Kunnaksen ensimmäinen kirja bulgarialaisilla kirjamarkkinoilla. Toivottavasti tontut saavat hyvän vastaanoton, sillä kääntäisin mielelläni lisää Kunnasta, kuten myös muuta suomalaista lastenkirjallisuutta.


Käännösten vastaanotto Bulgariassa:

Suomalainen kirjallisuus – ja nyt tarkoitan siis sekä suomenkielistä että suomenruotsalaista – on yhä aika eksoottinen ilmiö Bulgariassa, vaikka Kalevala, Seitsemän veljestä ja muumikirjat ovatkin olleet saatavilla.

Pohjoismaisia kirjoja pidetään toisinaan epätavanomaisina, outoina, tummasävyisinä ja yksinkertaisesti erilaisina, mikä ei tietenkään ole yllättävää sinänsä. On kuitenkin lukijoita, jotka ovat innostuneita Suomesta ja lukevat kaiken, minkä käsiinsä saavat. Scifin ja fantasian ystävät tuntevat monia suomalaisia kirjailijoita näiden englanninnosten kautta. Maine on auttanut esimerkiksi Leena Krohnin Tainaronia ja Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa bulgarialaisilla markkinoilla. Myös Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat on löytänyt yleisönsä, kiitos kirjan universaalin aiheen, kekseliäisyyden ja vetovoimaisen kerronnan.

Heli Laaksosen vierailu Bulgariassa teki hänestä suositun täällä, yleisö rakastui Laaksoseen ja hänen runoihinsa. Kjell Westön Där vi en gång gått on löytänyt paljon lukijoita, vähän kuin itsestään.


Viimeaikaisia töitä:

Tuorein ilmestynyt käännökseni on Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat ja pian ilmestyy Sofi Oksasen Stalinin lehmät.

 

Rositsa Tsvetanova on palkittu 2014 bulgarialaisella palkinnolla joka annetaan aina pohjoismaisen kirjallisuuden kääntäjälle. Valikoima käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta: