SK Zuzana Drábeková

Kääntää kielelle: slovakia

Zuzana Drábeková, kuva: Peter Prochazka

Tieni kääntäjäksi:

Valmistuin vuosia sitten Bratislavan yliopistosta ruotsin ja venäjän kääntäjäksi. Venäjä oli silloin pakollinen osa opiskeluja, mutta on hyvä osata sitäkin. Opiskeluaikanani Bratislavassa järjestettiin tapahtuma Suomen kirjallisuudesta ja sen kääntämisestä. Mukana oli kirjailijoita Suomesta. Siellä tutustuin Ingmar Svedbergiin, jolta sain ensimmäisen aihetta käsittelevän kirjani, ruotsin kielellä: Författare i FinlandMyöhemmin Ingmar auttoi hyvin paljon neuvoillaan kun esimerkiksi valmistelin kirjallisuuslehtemme Revue svetovej literatury:n Suomi-numeroita.

Valmistuttuani yliopistosta työskentelin Tšekkoslovakian radiossa. Suomi – ainoana länsimaana – oli mukana OIRT:ssä, radio- ja televisioliitossa, joten kun radiomme 1982 järjesti Piešťanyn kaupungissa kansainvälisen kuunnelmafestivaalin, sinne osallistuivat myös Mirjam Polkunen, Heljä Talvikki-Ahonen, Max Randt ja Juha Virkkunen Suomen yleisradiosta. Oli ihanaa tutustua heihin. Keskustelimme tuolloin ruotsiksi, muun muassa Edith Södergranista ja muista suomalaisista kirjailijoista.

Silloin kiinnostuin suomen kielestä, koska se oli niin erilaista. Yritin opiskella kieltä omin päin, sillä Slovakiassa ei ollut muita mahdollisuuksia. Aleksis Kiven juhlavuonna kirjoitin radiolle ohjelman Kivestä ja hänen tuotannostaan ja sen jälkeen vielä muita radio-ohjelmia Suomen kirjallisuudesta. Kun sitten aloin työskennellä Smena-kustantamolle, meitä oli siellä kolme ruotsintaitoista. Työni ohella käänsin hieman ruotsalaista kirjallisuutta, jolloin kollegani ehdotti, että kääntäisin slovakiksi Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen. Ensin kieltäydyin, koska en uskonut pystyväni tehtävään, sanakirjanikin olivat puutteellisia. Mutta kollegani oli sinnikäs: hän oli lukenut kirjasta erinomaisia arvosteluja ja se täytyy kääntää slovakiksi. Myös entinen ruotsin opettajani ja ystäväni Rudolf Gedeon sanoi että kääntämällä oppii kieltä parhaiten.

Tuo ensimmäinen käännöstyö suomesta oli kyllä kova haaste, mutta onneksi tunsin jo silloin Juha Virkkusen, joka aina mielellään selitti minulle sen, mitä en ymmärtänyt tai löytänyt sanakirjoista. Ja onneksi käännöksellä ei ollut kiire, vaan minulla oli aikaa pohtia ratkaisuja.

Paremmin tutustuin Suomen kirjallisuuteen kun pääsin vaihto-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon. Valitsin silloin kaikki Suomen kirjallisuuden kurssit. Minulla oli onni saada kuunnella loistavia Liisi Huhtalan esitelmiä Ruotsin ajan kotimaisesta kirjallisuudesta, osallistua Paula Havasten seminaariin, kävin Karl Grünin Köyhää kansaa -kurssia ja ruotsiksi Gösta Kjellin suomenruotsalaisen esseen ja Merete Mazzarellan suomenruotsalaisen nykykirjallisuuden kursseja. Heidän avullaan minulle avautui tämä erittäin mielenkiintoinen kirjallisuus. Se oli ihanaa aikaa!

Olin saanut niin paljon virikkeitä, että kun palasin kotiin, ryhdyin heti valmistelemaan ensimmäistä kirjallisuuslehden Suomi-numeroa. Teimme sen nordisti Milan Žitnýn kanssa. Hän valitsi ja käänsi suomenruotsalaisia kirjailijoita, minä taas suomalaisia. Innostuin silloin paitsi Leena Krohnista, Kari Hotakaisesta, Claes Anderssonista ja Tua Forsströmistä myös Nuori Voiman runoilijoista: Jyrki Kiiskisestä ja hänen sukupolvensa kirjailijoista. Suomessa oli silloin kirjallisuutta kaikkialla. Palattuani kotiin halusin välittää sitä slovakeille. Siinä heti alusta saakka auttoi FILI. Paljon kiitoksia siitä!

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

En pidä kirjoista, jotka kääntyvät melkein kuin itsestään. Joissa ei ole mitään haastetta. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kääntää kirjoja, joissa kääntämisen ohella oppii jotain uutta. Sellaisia kirjoja minulle olivat Leena Krohnin, Daniel Katzin ja Kari Hotakaisen kirjat, Sofi Oksasen Puhdistus (ja tietysti myös yllä mainittu Härkösen Häräntappoasekin), Jyrki Kiiskisen teokset, Johanna Venhon runot…

On ihanaa, että kirjailijat ovat niin ystävällisiä ja heiltä voi aina kysyä, jos ei ymmärrä jotain.

Myös muumikirjoja oli hauskaa kääntää. Slovart kustantamossa on toimittajien parissa pieni ”Muumi-fanklubi”. Heidän kanssaan olemme viettäneet muutaman kerran muumijuhlaa!

Valtavasti apua on ollut myös FILIn järjestämistä kääntäjätyöpajoista, joissa olen tutustunut ystäviin – kääntäjiin muista maista. Autamme toisiamme ihanan ”keksinnön” Kääntöpiirin avulla, kääntäjien keskustelupalstalla. FILIstä löytyy aina avuliaita ja mukavia ihmisiä. Ja FILIn lisäksi auttavaisia ovat myös monet kustantamot, paljon hyödyllisiä tietoja ja apua olen saanut viime aikoina esim. ihanilta vanhoilta tuttaviltani Hanna Kjellbergilta ja Marja Tuloisela-Kunnakselta Bonniers Rights Finlandista.

 

Toivekäännöksiäni:

Leena Krohn on kestosuosikkini, suunnitelmiini kuuluu kääntää slovakiksi Tainaron tai valikoima hänen esseistä ja novelleista. Ja toinen kestosuosikkini on Daniel Katz, jonka huumorista tykkäämme paljon Slovakiassa. Mutta Suomessa on niin paljon erinomaisia kirjailijoita. Olen pitänyt myös Raija Siekkisestä, Mirkka Rekolasta ja Eeva-Liisa Mannerista, joten jos minulla olisi mahdollisuus pelkästään kääntää, löytäisin kyllä paljon sellaista, mitä kääntäisin hyvin mielelläni!

Ennen Slovakiassa julkaistiin myös antologioita, runo-, essee-, novelliantologioita. Nykyisin ei enää, joten ainoa mahdollisuus julkaista näitä on kirjallisuuslehden Suomi-numero.

 

Käännösten vastaanotto Slovakiassa:

Slovakiassa ei julkaista niin paljon kirja-arvosteluja kuin Suomessa. Mutta kiittävää palautetta olen saanut esimerkiksi Daniel Katzin kirjoista, Sofi Oksasen Puhdistuksesta, Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseesta, muumikirjoista ja esim. Mika Waltarin Kiinalainen kissa -satukirjasta.


Työn alla juuri nyt:

Viimeisin, juuri ilmestynyt käännökseni on Arto Paasilinnan Suloinen myrkynkeittäjä. Työn alla on katkelma Daniel Katzin Kun isoisä Suomeen hiihti -teoksesta kirjallisuuslehteen. Paljon muita suunnitelmia on, mutta Suomen kielen ja kirjallisuuden opettaminen yliopistolla vie niin paljon aikaa, etten ehdi kääntää kovin paljon, vaikka se onkin lempiharrastukseni!

Zuzana Drábeková on saanut Daniel Katzin Saksalaisesta sikakoirasta slovakialaisen käänntäjäpalkinnon (1999) ja kääntäjäntyöstään Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin (2012).

Zuzana Drábekován käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta: