Meksikolainen kuolleiden päivä

Meksikolaista kuolleiden päivää (El Día de los Muertos) vietetään kirkollisen kalenterin mukaisena vainajien muistopäivänä eli marraskuun toisena päivänä. Sitä edellinen päivä on puolestaan omistettu ennen kaikkea kuolleille lapsille.

Kuolleiden päivään liittyvissä perinteissä eurooppalainen kristinusko yhdistyy alueen alkuperäisasukkaiden uskomuksiin ja symboleihin muodostaen oman erityisen juhlapäivänsä, jonka näkyvimmän elementin muodostavat erilaiset luurankokoristeet. Kuoleman läsnäolosta ja jo manan majoille siirtyneistä sukulaisista muistuttavat luurangot ovat hyvin monipuolisia niin materiaaleiltaan kuin esitystavoiltaankin. Luuranko voi esimerkiksi tanssia tai soittaa kitaraa. Se voidaan myös muokata muistuttamaan mahdollisimman hyvin sitä sukulaista, jonka muistoksi se on hankittu.

Myös sokerista tehdyt pääkallot kuuluvat olennaisena osana juhlaan. Niitä, kuten luurankojakin, käytetään muun muassa kuolleiden kunniaksi pystytettyjen alttarien koristelemiseen. Alttareille asetellaan myös kukkia, ristejä sekä muita uskonnollisia kuvia, kuolleille tärkeitä esineitä sekä heidän lempiruokiaan ja -juomiaan. Erilaiset kuolleille annettavat uhrit kuuluvatkin olennaisena osana kuolleiden päivän viettoon. Lisäksi haudat kunnostetaan ja niille viedään samoja asioita kuin alttarillekin. Uhrilahjojen lisäksi vainajia muistellaan heidän puolestaan lausutuilla rukouksilla.

 

Viinaa siinä maisteltua, kahvit, ruuat ym. saatua, kun vieraat sitten aikoivat lähteä kotia, lausui vanhin heistä: "Isäntee mie ensiks kiitän, ku on tehnä tupasesa, rakennuksen rakentana, tälle aukeele ahole, kivikole kankahaale. Siihe kartanon kävertana, siihe suojasa laittana, jossa on penkit petäjistä, seinähiirret hiijjenmäiltä, hirmuhongat hinattuna, talo kauniiks kasattuna. Emäntee mie sitte kiitän, joka on viljan virittänä, rankin laittana lavean, makujuomaks mainioksi. Onnii, lykkyy toivotamma, jotta rukkiit hyvin kasvaisj, emäntä poikii laittasj, tytöt miehelää piäsis, sijat kovast sikkiisivät, lampaat kaksosiij kantasj, lehmät maituu antasj. - Mutta jos ei vieraita hyvin pidetty ja kestitelty, niij pidettiin isännälle ja emännälle aika sapiskat lähtiessä mm. sanottiin näin: "Isäntä hirtee, emäntä ortee, muu joukko muuramee. Pojat hornaa, pörrö korvaa, tytöt korpee, kontti selekää, piru konttii, sarvet pystyy" jne. Sanottiinpa myös näinkin: "Isä putkee, poika marjaa, muu joukko muuramee." - Myös kerrottiin ennen vanhaan olleen seudullamme "Keyrhönttämöt", jotka keyrinä talosta taloon kulki. Sitä en tiedä, tarkoitettiinko näillä vierailla mainittuja keyrhönttämöjä, vaan oliko sellaiset vielä erikseen.

Savonlinna, Aleks Seppänen KRK 86:58-59.1935-36