Samhain

Kelttiläinen, erityisesti Irlannin alueella pitkään säilynyt sadonkorjuujuhla Samhain jakoi vuoden kesä- ja talvipuoliskoihin ja aloitti samalla uuden vuoden. Vastaavana rajapyykkinä keväällä toimi toukokuun ensimmäiseen päivään ja sitä edeltävään yöhön ajoittuva Beltaine. Kelttien ajanlaskussa päivä seurasi yötä ja kesä talvea, joten vuorokausi vaihtui jo illalla auringon laskiessa. Näin ollen Samhainin juhlinta alkoi jo lokakuun viimeisen päivän iltana, johon mennessä kesätöiden tuli olla suoritettuina.

Samhain-yö oli aikaa, jolloin tuonpuoleisen olennoilla oli vapaa pääsy tämänpuoleiseen maailmaan ja ihmisten tuli ottaa huomioon, että niin vainajat kuin keijutkin olivat liikkeellä. Esimerkiksi vettä ulos heitettäessä kannatti tuonpuoleisesta saapunutta väkeä varoittaa ennalta, etteivät nämä olisi kiukustuneet saatuaan likavettä päälleen.

Samhainina karja tuotiin kaukaisilta kesälaitumilta takaisin kylän maille ja elämä siirtyi sisätiloihin tulien ja tarinoiden pariin. Jokaisen emännän velvollisuutena oli valmistaa Samhainiksi maukas ateria. Irlannissa se koostui muun muassa colcannoniksi kutsutusta muhennoksesta, joka valmistettiin perunasta, kaalista ja sipulista. Ruokaa saatettiin käyttää myös ennustamiseen, sillä muhennokseen oli mahdollista sekoittaa pieniä esineitä, jotka sitten syöjille sattuessaan ennustivat tulevan vuoden kohtaloita. Esineiden piilopaikaksi kelpasi myös kakku.

Toisenlaisiin enteisiin käytettiin hehkuville hiilille asetettuja pähkinöitä ja veteen pudotettuja papuja, jotka kertoivat rakastavaisten yhteiselon todennäköisyydestä ja sen mahdollisesta onnesta tai onnettomuudesta. Pitkänä suirona irrotettu omenankuori saattoi puolestaan kertoa uteliaalle tytölle tulevan sulhon nimen alkukirjaimen.

Samhain oli myös erilaisten leikkien ja pelien aikaa. Tunnetuin niistä lienee vesisoikkoon asetettujen omenien kalastelu. Perheen nuorempia jäseniä saatettiin myös pelotella pukeutumalla vanhoihin vaatteisiin ja teeskentelemällä, että suvun esi-isät olivat saapuneet heitä tapamaan. Liikkeellä oli myös muita tämänpuoleisen kulkijoita, sillä Samhain sai monien muiden juhlapäivien tavoin liikkeelle naamioituneet nuorukaisjoukot, jotka kulkivat talosta taloon pientä lahjaa tai kestitystä pyytäen.

 

Ja sitten ruettiin leikkimään. Oltiin sokkosilla, majasilla, räkäkirnusilla, työtä ja työkaluja ja vaikka millä leikkisillä. Kyllä siinä kävi naurun rähäkkä kun leikittiin. Istumaleikkien jälkeen ruettiin jytyä jauhamaan tyttö ja poeka yhessä yks pari kerrallaan, kun se vaatii niin paljo tilaa. Jytyn jauhaminen on semmosta, että kaksi henkeä ottaa toestensa käsistä kiini ja heittäytyy rennoksi taakse päin ja rupeevat pyörimään ja pyörivät niin kauvan kun piä pyörryksissä juoksevat ja lentävät johonkin nurkkaan. Sitten rupee toenen pari ja sitä tehen niin kauvan kun kaikki on jauhaneet. Sen jälkeen ruetaan piiriin eli piiriä pyörimään ja laulamaan piirilauluja. Piiriä pyörittiin niin, että tehtiin niin iso piiri kuin tupaan sopi, tytön vieressä oli poika ja pitivät käsistä kiini ja siinä hiljalleen pyörittiin ympäri ja laulettiin piirilauluja. Kun oli piiriä pyöritty tarpeeks asti, ruettiin jo lähtöä tekemään. Usein venyivät kestit niin pitkään, että olivat jo taloissa ylläällä, kun piijat plasi. Mutta kun palveliat oli jo vapaat, saivat he rauhassa nukahtaa, ottaa sitten tili ja lähteä pois. Köyri olikin niin ototettu aika, että sitä jo viikkoja ennen laskettiin, että montako herätystä on kööriin männessä ja montako syöntiä ym. Eikä syytä sitä oottannae kun oli tiossa köörikestit ja riiviikko. Köörkesteissä ei ollu tapana tanssia, joskus niissä tanssiakin taijettiin. Sillä kestihuone oli siihen tarkoitukseen pieni eikä pelimannia kehattu puuhata.

Kiuruvesi, Juho Nivalainen KRK 109:988.1935-36