Samhain

Kelttiläinen, erityisesti Irlannin alueella pitkään säilynyt sadonkorjuujuhla Samhain jakoi vuoden kesä- ja talvipuoliskoihin ja aloitti samalla uuden vuoden. Vastaavana rajapyykkinä keväällä toimi toukokuun ensimmäiseen päivään ja sitä edeltävään yöhön ajoittuva Beltaine. Kelttien ajanlaskussa päivä seurasi yötä ja kesä talvea, joten vuorokausi vaihtui jo illalla auringon laskiessa. Näin ollen Samhainin juhlinta alkoi jo lokakuun viimeisen päivän iltana, johon mennessä kesätöiden tuli olla suoritettuina.

Samhain-yö oli aikaa, jolloin tuonpuoleisen olennoilla oli vapaa pääsy tämänpuoleiseen maailmaan ja ihmisten tuli ottaa huomioon, että niin vainajat kuin keijutkin olivat liikkeellä. Esimerkiksi vettä ulos heitettäessä kannatti tuonpuoleisesta saapunutta väkeä varoittaa ennalta, etteivät nämä olisi kiukustuneet saatuaan likavettä päälleen.

Samhainina karja tuotiin kaukaisilta kesälaitumilta takaisin kylän maille ja elämä siirtyi sisätiloihin tulien ja tarinoiden pariin. Jokaisen emännän velvollisuutena oli valmistaa Samhainiksi maukas ateria. Irlannissa se koostui muun muassa colcannoniksi kutsutusta muhennoksesta, joka valmistettiin perunasta, kaalista ja sipulista. Ruokaa saatettiin käyttää myös ennustamiseen, sillä muhennokseen oli mahdollista sekoittaa pieniä esineitä, jotka sitten syöjille sattuessaan ennustivat tulevan vuoden kohtaloita. Esineiden piilopaikaksi kelpasi myös kakku.

Toisenlaisiin enteisiin käytettiin hehkuville hiilille asetettuja pähkinöitä ja veteen pudotettuja papuja, jotka kertoivat rakastavaisten yhteiselon todennäköisyydestä ja sen mahdollisesta onnesta tai onnettomuudesta. Pitkänä suirona irrotettu omenankuori saattoi puolestaan kertoa uteliaalle tytölle tulevan sulhon nimen alkukirjaimen.

Samhain oli myös erilaisten leikkien ja pelien aikaa. Tunnetuin niistä lienee vesisoikkoon asetettujen omenien kalastelu. Perheen nuorempia jäseniä saatettiin myös pelotella pukeutumalla vanhoihin vaatteisiin ja teeskentelemällä, että suvun esi-isät olivat saapuneet heitä tapamaan. Liikkeellä oli myös muita tämänpuoleisen kulkijoita, sillä Samhain sai monien muiden juhlapäivien tavoin liikkeelle naamioituneet nuorukaisjoukot, jotka kulkivat talosta taloon pientä lahjaa tai kestitystä pyytäen.

 

Köyri illaksi järjestettiin ennen kestit. Pojat puuhasi usein ne köyri illaksi ja ne oli silloin poika kestit, tytöt piti riiviikon loppu puolella tyttö kestit. Pojat keräsivät pojilta ja tytöt tytöiltä rahaa 2, 3, 4 tai 5 mk mieheen. Rahan kerääjä valittiin jo ennen köyriä keskinäisissä neuvotteluissa. Rahan kerääjän tehtävänä oli ensin kysyä huone siihen tarkoitukseen ja sitten kerätä rahaa ja ostaa kahvia, sokeria ja vehnäjauhoja ja tiettää vanhemmainsa kotissa tai kestitalossa vehnästä. Nyt kutsuivat jos oli poikakestit pojat tyttöjä kesteihin, yksi poikakin sai kutsua useampiakin tyttöjä, tyttökesteissä kutsuivat tytöt poikia kesteihinsä, niitä poikia, jotka heitä muistivat. Kööriltana kokoonnuttiin kestitalohon, joka oli usein yksinäinen mökki, jossa oli melko suuri tupa. Köörkestejä ei haluttu pitää kylän keskellä vaan laitassa hiljaisuutessa. Köörkestejä koetettiin pitää salassa vanhemmilta henkilöiltä, jotka tinkivät kuokkavieraaksi. Kestitalon emäntä pyytettiin usein kahvinkeittäjäksi. Ensin juotiin kahvia niin paljon kun kukin jakso. Poikakesteissä kutsuivat pojat kahvia tyttöjen ensin ottamaan ja tyttökesteissä ottivat taas tyttöjen kehoituksesta pojat ensin. Siinä kahvia juuvessa naurettiin ja iloittiin köyristä, että kahvi tahto sieramista poes tulla, kun se veärään reekään siinä ryöhäkässä mäni. Kun kahvia oli tarjottu niin kauvan kun jokainen oli pannut kupin kumolleen tai kahvivarat oli loppuneet, ruettiin laulamaan. Köörkesteissä laulettiin tanssilauluja ja myös isänmaallisia lauluja.

Kiuruvesi, Juho Nivalainen KRK 109:988.1935-36