Tavat ja työt

Kekriin mennessä piti kaikilla talon naisilla olla kehrättynä kolme vyyhtiä lankaa. Muuten saattaisi käydä niin, että neidot jäisivät vanhoiksi piioiksi ja työt olisivat aina myöhässä. Itse kekrinä ei kuitenkaan saanut kehrätä, sillä muuten rukki surisisi jatkossa omia aikojaan. Kekrinä riitti kuitenkin muuta puuhaa, sillä uuni oli lämmitettävä aivan aamuvarhaisella, ennen päivän nousua, ja syödäkin piti ehtiä useamman kerran, jotta seuraava vuosi olisi talolle hyvä.

Koska palvelusväen vapaaviikko alkoi 1800-luvulla kekristä, saivat he mukaansa ruokaa ja kangasta sekä lankaa. Myös kaikille talon alustalaisille ja torppareille tarjottiin ateria, ja jos muita vieraita saapui, hekin olivat tervetulleita pöytään.

Kekri oli tärkeää aikaa karjan kannalta. Isäntä kävi itse ruokkimassa hevoset, ja sekä niiden ruokkimiseen että juottamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota, sillä se vaikutti tulevaan karjaonneen. Myös lehmiin kiinnitettiin erityistä huomiota ja niille annettiin erityisruokia kuten leipää, samoin kuin lampaillekin.

Kekrinä poltettiin kekrivalkeaa eli kokkoa, jolle nuorison oli mahdollista kokoontua toisiaan tapaamaan, leikkimään ja tanssimaan. Järjestivätpä kekrin kiertolaisetkin taloissa vierailujen jälkeen omia juhliaan. Myös keinuminen kuului kekriin ja sen ajateltiin Kiuruvedellä tuovan pitkiä pellavia.

 

Köyri illaksi järjestettiin ennen kestit. Pojat puuhasi usein ne köyri illaksi ja ne oli silloin poika kestit, tytöt piti riiviikon loppu puolella tyttö kestit. Pojat keräsivät pojilta ja tytöt tytöiltä rahaa 2, 3, 4 tai 5 mk mieheen. Rahan kerääjä valittiin jo ennen köyriä keskinäisissä neuvotteluissa. Rahan kerääjän tehtävänä oli ensin kysyä huone siihen tarkoitukseen ja sitten kerätä rahaa ja ostaa kahvia, sokeria ja vehnäjauhoja ja tiettää vanhemmainsa kotissa tai kestitalossa vehnästä. Nyt kutsuivat jos oli poikakestit pojat tyttöjä kesteihin, yksi poikakin sai kutsua useampiakin tyttöjä, tyttökesteissä kutsuivat tytöt poikia kesteihinsä, niitä poikia, jotka heitä muistivat. Kööriltana kokoonnuttiin kestitalohon, joka oli usein yksinäinen mökki, jossa oli melko suuri tupa. Köörkestejä ei haluttu pitää kylän keskellä vaan laitassa hiljaisuutessa. Köörkestejä koetettiin pitää salassa vanhemmilta henkilöiltä, jotka tinkivät kuokkavieraaksi. Kestitalon emäntä pyytettiin usein kahvinkeittäjäksi. Ensin juotiin kahvia niin paljon kun kukin jakso. Poikakesteissä kutsuivat pojat kahvia tyttöjen ensin ottamaan ja tyttökesteissä ottivat taas tyttöjen kehoituksesta pojat ensin. Siinä kahvia juuvessa naurettiin ja iloittiin köyristä, että kahvi tahto sieramista poes tulla, kun se veärään reekään siinä ryöhäkässä mäni. Kun kahvia oli tarjottu niin kauvan kun jokainen oli pannut kupin kumolleen tai kahvivarat oli loppuneet, ruettiin laulamaan. Köörkesteissä laulettiin tanssilauluja ja myös isänmaallisia lauluja.

Kiuruvesi, Juho Nivalainen KRK 109:988.1935-36