|
Politiikkaa ja valtapeliä -keruukilpailun voitto Kotkaan Politiikkaa ja valtapeliä -keruukilpailun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittivästä muistitiedosta Suomessa voitti kotkalainen laitosmies Tauno Leino kirjoituksellaan "Politiikan vaikutus elämääni". Toisen palkinnon jakoivat lukion rehtori emerita Irja Bergman Karjaalta kirjoituksellaan "Poliittisia mielipiteitä ja vaikuttamispyrkimyksiä" ja turkulainen välinehuoltaja Riitta Särkijärvi kirjoituksellaan "Kansan asian puolesta, aina valmis!". Kolmannen palkinnon sai kemiläinen paperitehtaan työntekijä Pentti Heittola kirjoituksellaan "Sodan jälkeen Suomen köyhälistö luotti Sosialismiin". Maaseudun Sivistysliiton erityispalkinnon sai oululainen opettaja Pirkko Tiirola kirjoituksellaan "Politiikkaa ja valtapeliä arjessa ja juhlassa". Politiikkaa ja valtapeliä -keruukilpailun järjestivät Suomi 90 Finland -toimikunta, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD), Maaseudun Sivistysliitto, sisäasiainministeriön Maaseudun naisteemaryhmä, naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto. Politiikkaa ja valtapeliä -keruukilpailu on osa Suomi 90 Finland -juhlavuoden tapahtumia. Politiikkaa ja valtapeliä -keruukilpailuun saapuneen aineiston yleisesittely Kirjoitusten aiheet kattavat monipuolisesti 90 vuoden ajan, viivan vetämisestä pohdintoihin internet-äänestämisestä. Määräaikaan mennessä saapui 203 vastausta, yhteensä 2241 sivua. Vastauksista oli 128 naisten, 75 miesten kirjoittamina. Vastaajista nuorin oli syntynyt 1989, iäkkäin 1914. Keruuseen osallistuneista enemmistö oli korkeasti koulutettuja, mutta mukana oli paljon myös kansakoulupohjalta työhön siirtyneitä sekä ammattikoulutuksen hankkineita. Vastaajissa oli useita kunnallispolitiikkaan osallistuneita tai ehdolle asettuneita. Saapuneet kirjoitukset ovat tasaisesti eri puolilta Suomea. Politiikkaa ja valtapeliä, keruukilpailu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvästä muistitiedosta Suomessa järjestettiin 1.9.2006–30.9.2007. Aineisto on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon. Politiikkaa ja valtapeliä -keruukilpailussa palkitut Ensimmäinen palkinto Laitosmies Tauno Leinon kirjoituksessa käsitellään tehdaspaikkakunnan poliittista ilmapiiriä ja toimintaverkostoja, joista keskeisimmät olivat kivilouhimo, kirkko ja Kymi-yhtiö. Hän analysoi tekstissään poliittisen tietoisuuden syntyä ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostumista. Kodin lähellä toimi kivilouhimo Kivimäki, jossa hän kuunteli miesten kertomuksia poliittisten järjestöjen toiminnasta. Tauno Leino kirjoittaa: ”Siellä kuuli tuoreimmat poliittiset uutiset. Siellä kiersivät myös poliitikot ääniä saalistamassa.--Välillä poliisit hakivat jonkin julkikommunistin sieltä ja veivät Tammisaaren vankilaan. Näitä kaikkia touhuja me penskat seurattiin innolla.” Tauno Leinon vanhemmat olivat punakaartilaisia, isä oli pakko-otettuna, äiti toimi sairaanhoitajana. Isä joutui Riihimäen vankileirille. Kirjoittaja pohtii vuoden 1918 vaikuttaneen siihen, että vanhemmat vaikenivat politiikasta. Tauno Leinon nuoruusvuodet osuivat sota-aikaan. Sota vaikutti käytännössä koulunkäyntiin siten, että ammattikoulu muutettiin sotasairaalaksi. Työtä nuorimies löysi Kymi-yhtiöltä, joka tarvitsi työvoimaa sotatarviketeollisuuden valmistamiseen. Tauno Leino kertoo nuorten naisten ja miesten tehneen kranaatteja. Leino oli myös Salpalinjan rakennustyössä, jossa poliittinen tietoisuus heräsi. Työporukassa puhuttiin paljon politiikkaa, sodan syitä ja seurauksia. Tämän johdosta Tauno Leinokin liittyi ammattiosastoon. Hänen rintamakokemukset alkavat jo 16-vuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin hän toimi armeijan viestipataljoonaan radiosähköttäjänä. Ihantala oli hänen viimeinen sijoituspaikka, hän kotiutui sodasta kaksikymmentävuotiaana. Tauno Leino kertoo myös sodan jälkeisistä vuosista poliittisten muutosten näkökulmasta. Poliittiset tilaisuudet vetivät väkeä, puoluekuva oli muuttunut: AKL & Suojeluskunta & IKL & Lotta-Svärd- lakkautettiin, Suomi-Neuvostoliitto-Seura perustettiin, Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran jäseniä uhkailtiin. Vanhan työväenliikkeen arvot ihanteeksi kokenut Tauno Leino on toiminut Tapanilan Tehdastyöväen ammattiosaston puheenjohtajana. Toinen, jaettu palkinto Irja Bergman kertoo 1940-1950 -lukujen vahvasta poliittisesta latauksesta kotiseudulla, sekä 1960-1970 –lukujen poliittisista intohimoista yleisemmällä tasolla. Irja Bergmanin lapsuusaika sijoittui Lapualla, alueelle, jota määritteli körttiläisyys, Kokoomus ja IKL. Bergmanin karjalaistaustainen perhe on yhteiskunnallisesti aktiivisia: äiti nautti poliittisesta väittelystä, eno toimi kansanedustajana, lapset kuuntelivat Pienoisparlamenttia radiosta. Vastauksessa piirtyykin kiinnostavasti se aikakausi ja ilmapiiri, jota määritteli karjalaisten asuttaminen. Bergmanin mukaan Veikko Vennamon rooli terapeuttina ja yhteiskunnan vakauttajana oli merkittävä laatokankarjalaisille. Yksi poliittisen kulttuurimme taitekohdista toteutui sodan jälkeen. Bergmanin mukaan 1950-luvun poliittinen ilmapiiri oli vaikeneva. Hän kirjoittaa koulumaailman piilotetusta poliittisuudesta: opettajat esittivät poliittisia arvoituksia, vaikka periaatteessa politiikkaa ei näkyvästi ollut esillä kouluissa. Bergmanin vastauksessa muistellaan tarkemmin vuotta 1966 poliittisesti käänteentekevänä, porvarien vaalitappion ja sos. demokraattien vaalivoiton vuotena. Kirjoittaja asui vuodet 1968-1969 Sallassa. Hän kertoo ajasta näin: "Vennamon Pientalonpoikien puolue kokosi sieltä tuolloin äänivyöryn. Opettajainhuoneessa istui toisinaan Sallan kirkkoherra, entinen kokoomuksen kansanedustaja Erkki Koivisto. Hän hykerteli käsiään tyytyväisenä. 'Vennamolaisuus pelastaa sieluja kommunisteilta'. Sallalaiset 'takametsien miehet ja naiset' olivat paljolti äänestäneet kommunisteja, mutta nyt vennamolaisuus oli heille parempi vaihtoehto tuoda äänensä esiin." Toinen, jaettu palkinto Riitta Särkijärven kirjoituksessa kuvaillaan myös lapsuutta työläisperheessä: hän mainitsee isänsä olleen kummajainen Pohjanmaalta tulleiden joukossa, sillä hän oli kommunisti. Isän aate vaikutti myös äidin aatteisiin, jolloin hän otti Suomen kommunistisen puolueen jäsenkirjan.
Lapsuuden poliittissävyiseen toimintaan kuuluivat vappumarssien lisäksi mm. viikonloppuretket, esiintymiset SKP:n piirijärjestön juhlissa, Puna-armeijan kuoron ja orkesterin kukittamiset, kansanedustajan mukana rakennustyömailla vaalikiertueella kulkeminen ja neuvostoliittolaisten merimiehien tervehtiminen. Hän kuvailee toimintaa seuraavasti: "Pikkupioneerien ensimmäinen tavoite oli punainen liina. En enää muista yksityiskohtaisesti, mitä sen saamiseksi tarvittiin, mutta kovin juhlallista luovutustilaisuudessa kuitenkin oli. Paikallisen puolueosaston jäsenet oli kutsuttu mukaan juhlaan, jossa me jännityksestä värisevin äänin vannoimme olevamme kansan asian puolesta aina valmiit. - - Pioneeriliinan jälkeen suoritimme ansiomerkkejä, joihin opettelimme jo pieniä määriä poliittista historiaa, niin SKP:n kuin Pioneeriliitonkin, tutustuimme Leniniin, harjoittelimme solmujen tekoa ja jossain määrin myös erätaitoja." 1970-luvun lopulla Särkijärvi kuului Elintarviketyöläisten liittoon ja liittyi seurustelukumppanin houkuttelemana SDP:n jäseneksi. Tästä syntyi kotona isän kanssa kova riita. Myöhemmin avioero ja muutto saivat jättämään kaiken puoluetoiminnan, mutta ajatusmaailmassa työväenliikkeen arvot ovat edelleen jossain määrin säilyneet. Kolmas palkinto Pentti Heittolan kirjoitus on kertomus vuoden 1918 tapahtumista johtuvan isän poliittisen perinnön, kommunismin omaksumisesta ja lopulta ideologian haihtumisesta. Heittola kuljettaa lukijaansa 1940-1960 -lukujen Kemiin, lakkoaaltoon ja poliittisen ilmapiirin muutoksiin Kemi-yhtiön työntekijän näkökulmasta.
Pula-ajan lapsuutta saneli köyhyys, sillä perheessä oli 12 lasta ja isä oli usein työttömänä. Nämä olosuhteet ovat Pentti Heittolan mukaan vaikuttaneet hänen isänsä poliittisen kannan muodostumiseen. Seuraavassa ote hänen keruuvastauksestaan: "Lapsuuteni muistoja sävyttää nälkä. Me lapset kävimme naapuritaloissa kerjäämässä leipää. Kurjassa köyhyydessä isälleni muotoutui poliittinen kanta: hän ihaili Kommunistipuoluetta. Puolue oli 30-luvulla kielletty. Puolue yritti toimia salaa. Kotini pirttiin kokoontui iltaisin muutama isäni aatetoveri. He ihannoivat Neuvostoliittoa. Pitivät sitä köyhien paratiisina. --- Kapitalistin 'riistopolitiikka' iskostui tajuntaan lapsuudessa." Aikuistuttuaan päätti jatkaa isän poliittista toimintaa. 2. maailmansota vapautti kommunistipuolueen maanalaisesta toiminnasta. Isä iloitsi, työläiset luotsaisivat maan Neuvostoliiton kaltaiseen sosialismiin. Toivo paremmasta valtasi mieliä. Isä kertoi lapsille, että nyt he pääsevät nauttimaan sosialismin turvallisesta elämästä. Pentti Heittola muutti vuonna 1949 Kemiin: hän oli lukenut lehdestä, että Kemi oli vahvasti kommunistinen kaupunki. Kun hän meni Kemi-yhtiöön hakemaan töitä, työhönottotoimistossa kyseltiin, onko hän poliittisesti ja ammatillisesti järjestäytynyt ja tietääkö isän poliittisen kannan. Myöhemmin luottamusmies tuli puheille ja kehotti liittymään Suomen Kommunistiseen puolueeseen. Samana vuonna oli lakkoaalto. Heittola kertoo hämmästelleen kommunistien politiikkaa, sillä puheissaan he sanoivat pyrkivänsä kansalaisten hyvinvointiin, mutta samalla Kemissä työläiset joutuivat työttömiksi kommunistien harjoittaman politiikan seurauksena, sillä yritystoiminta kuihtui. Vaikutukset oli nähtävissä verotulojen pienenemisessä. Palvelut kallistuivat. Muuttoliike naapurikuntiin voimistui. Hän erosi kommunistisesta puolueesta ja meni töihin Veitsiluodon paperitehtaalle; jossa ei kysytty puoluejäsenkirjaa. Keruuvastauksessa liikutaan 1980-luvulla asti: kommunistiset johtajat liittyivät markkinavoimiin, tehtiin osakekauppoja. Puolue meni vararikkoon ja hävitti omaisuutensa. Maaseudun Sivistysliiton palkinto Pirkko Tiirolan kirjoituksen monipuolisuudesta ja tarkkuudesta kertovat jo hänen väliotsikkonsa Toivo Kuulaa ammutaan Viipurissa, Isä kertoi Stalinista, Mitä lehteä kotonani luettiin, Kaarina ja Johannes Virolaisen oppaana Mieslahdessa, 1950-luvun vaalimainos sekä Omakohtaisia muistoja tupailloista. Kainuun asutuksen 450-vuotisjuhlassa puhui Paavo Lipponen Kainuun maakuntakokeilusta. Kirjoittajan kotiseutu, Paltamon Mieslahti oli poliittisesti aktiivinen kylä, jonka keskuksena toimi vuonna 1909 perustettu Kainuun kristillinen kansanopisto. Presidentti Kekkonen osallistui monesti Mieslahden tupailtoihin. Pirkko Tiirolalla on muistikuva Kekkosen mukanaolosta. Hän muistelee myös Kestin pirtin tupa-iltaa 1940-luvun loppupuolella, puhujana tuolloin agronomi Aslak Fränti. Pirkko Tiirolan lapsuudenkodissa varoiteltiin poliittisiin asioihin sekaantumisesta ja asioiden levittämisestä. Kenellekään ei pitänyt kertoa, että kylällä oli IKL:n miehiä. Tiirolan tekstin vahvuutena onkin paikallisyhteisön, kotiseudun poliittisen historian muistitieto. Hän kertoo mm.
kainuulaisesta vaikuttajasta ja taitavasta puhujasta Antti Kemppaisesta, maanviljelijästä, joka oli perustamassa Kainuun Sanomia, Osuusliike Maakuntaa sekä Osuuspankkia. Kemppainen hävisi täpärästi vastaehdokkaalleen Maalaisliiton eduskuntavaaliehdokkuuden ja siirtyi häviönsä jälkeen Pienviljelijöiden puolueeseen. Kuten monissa keruuseen osallistuneiden henkilöiden muisteluissa, myös Tiirolan vastauksessa piirtyi kuva lapsuuden poliittisesta maailmasta. Omakohtaisiin kokemuksiin kuuluivat Hertta Kuusisen räväkät kannanotot 1950-luvun alussa, jolloin perheeseen saatiin radio. Pienoisparlamenttia kuunneltiin koko perheen voimin. Politiikka siirtyi myös leikkeihin: koululaisena hän matki tyhjässä ladossa Hertta Kuusista, Juho Kusti Paasikiveä ja Urho Kekkosta. Tiirola kirjoittaa näin: "Lapsuudenkodissani seurattiin politiikkaa myös muutamien lehtien avulla. Ainoana lehtenä tilattiin Kainuun valtalehteä, Kainuun Sanomia, joka silloin oli Maalaisliiton äänenkannattaja. Maaseudun Tulevaisuuden saimme joskus lainaksi naapurista. ---Joskus saimme näytenumerona Kansan Tahdon ja Vapaan Sanan, jotka edustivat vasemmistopolitiikkaa. Emme saaneet puheissamme ryssitellä emmekä haukkua kommunisteja, emmekä kenenkään ihmisen poliittista vakaumusta." Kunniakirjat Minna Lehtola (Kaskinen, Oulu) Sirkku Paananen (Helsinki) Leena Rintala (Helsinki) Päivi Voutilainen (Polvijärvi) Kunniakirjat jaettiin myös seuraaville: Lisätietoja: |