Kirkollisen kansanperinteen arkisto

Kirkollisen kansanperinteen arkisto sisältää suuren määrän muistitietoa kirkollisista ja uskonnollisista tavoista, arjesta ja perinteistä. Kyseessä on ainutlaatuinen ikkuna menneisyyteen. Aineistossa tulevat näkyviin kirkon julistus- ja opetustyön palaute kansan kannalta ja ihmisten katsomusten ja näkemysten pohjalta nouseva yleinen "kansan usko".

"Kirkollisella kansanperinteellä tarkoitetaan laajassa merkityksessä kansan keskuudessa vaikuttanutta ja säilynyttä kirkollista ja uskonnollista perinnettä, joka on säädellyt kansan uskonnollista elämää ja käyttäytymistä….Toisaalta siinä tulee näkyviin kirkon julistus- ja opetustyön palaute kansan kannalta ja toisaalta ihmisten katsomusten ja näkemysten pohjalta nouseva yleinen "kansan usko"." (Samuli Pentikäinen. Kirkollisen kansanperinteen keruu Suomessa vuoteen 1960 mennessä. SKHS TOIM. 93 Helsinki 1975)

Arkiston tausta

Kirkollisen kansanperinteen arkiston aineiston keruu aloitettiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Helsingin yliopiston Suomen kirkkohistorian laitoksen projektina vuonna 1964 ja sen aktiivinen keräys loppui 1980-luvun alussa. Vuodesta 1965 lähtien arkistosta ja sen käyttöön tarjoamisesta vastasi kirkkohistorian laitos. Arkisto siirrettiin Kansanrunousarkistoon vuonna 2005.

Arkisto kerättiin teologian tutkijoiden, opiskelijoiden ja kotiseutuaktivistien voimin. Keruun tarkoituksena oli tallentaa kansan käsityksiä uskosta ja kirkollisesta elämästä ennen taloudellis-yhteiskunnallista murrosta toisen maailmansodan jälkeen. Arkisto sisältää aineistoa yli 500 seurakunnasta eri puolilta Suomea. Aineisto on koottu pääosin haastattelemalla sekä myös lomakekyselyin. Äänitteitä on yhteensä noin 5000 kpl, valokuvia 1000 kpl ja tekstiaineistoa noin 18 hyllymetriä josta valtaosa on kopioitu yleiskyselyn mukaiseksi aiheenmukaiseksi kortistoksi. Suurin osa haastattelunauhoista on purettu tekstiksi, joko kokonaisuudessaan tai sisältöä tiivistäen.

Vaikka keruussa keskityttiin kirkkoa ja kirkollista elämää koskevan perinnekulttuurin keräämiseen, sen mukana tallentui paljon muutakin arvokasta tietoa ihmisten käsityksistä ja arjesta ennen toista maailmansotaa. Aineisto ei olekaan arvokas pelkästään kirkolle tai teologian opiskelijoille. Monien eri alojen tutkijat sekä yksityiset henkilöt, kuten sukututkijat, kunnat, seurakunnat ja erilaiset yhteisöt voivat ammentaa tietoa arkiston aineistosta.

Keruun tausta

Suomessa heräsi 1960-luvun alussa laaja kiinnostus historiallisen muistitiedon tallentamiseen. Idean kirkollisen kansanperinteen keruusta esitti Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professori Mikko Juva. Evankelis-luterilaisten kirkollisten piirien ja yliopiston yhteisen suunnitelman mukaisesti teologian laitos ja sen assistentti TT Eino Murtorinne ryhtyivät organisoimaan keruuta ja laatimaan ensimmäisenä toteutetun ns. yleiskyselyn kyselylomaketta. Itse keruutyö aloitettiin vuonna 1964 ja samalla perustettiin teologisen tiedekunnan yhteyteen kirkkohistorian laitos (perustamisajankohta 1.1.1965). Aktiivinen keruutyö jatkui 1980-luvulle saakka, joskin aineistoa karttui vielä myös 1990-luvulla.

Keruuseen otettiin mukaan kaikki vuoden 1949 seurakunnat. Osaksi keruuta otettiin myös luovutettuihin alueisiin kuuluneet seurakunnat, jotka oli lakkautettu vuonna 1950. Keruu keskittyi evankelis-luterilaiseen perinteeseen ja uskoon. Ortodoksista perinnettä keruussa on mukana vähän. Myös ruotsinkielistä aineistoa arkistossa on vain vähän, sillä ruotsinkielisten seurakuntien osalta kirkollisen kansanperinteen keruusta vastasi vuonna 1965 perustettu Kyrkohistoriska arkivet vid Åbo Akademi.

Muistitiedon keruun paino oli paikallistasolla. Keruutyössä ei keskitytty juurikaan suurien linjojen ja yhtäläisyyksien löytämiseen Suomen eri osien välillä, vaan siinä haluttiin ottaa talteen jokapäiväiseen uskonnolliseen elämään liittyvää tietoutta, ihmisten mielikuvia ja muistitietoa kirkollisesta elämästä. Tarkoitus oli saada mahdollisimman todenmukainen kuva ihmisten uskonnollisesta elämästä, käytännön arjesta ja kirkollisista perinteistä. Tärkeää ei ollut miten kirkon oppeja olisi pitänyt noudattaa ja noudatettiinko niitä oikein.

Haastatteluja tekivät teologian ylioppilaat ja tutkijat. Monet heistä olivat itse kotoisin niiltä paikkakunnilta, joilla he haastattelivat. Keruutyössä oli mukana myös paljon kotiseutuaktivisteja, kuten kansankoulunopettajia ja innokkaita seurakuntalaisia.

Arkiston sisältö

Kirkollisen kansanperinteen arkiston aineiston voi jakaa kahteen osaan, yleiskyselyyn ja kahdeksaan erityiskyselyyn.

Yleiskysely käsittää aineistoa 523 seurakunnasta. Yleiskysely on jaettu 21 pääluokkaan, kysymysryhmiin, jotka pitävät sisällään yhteensä 316 kysymystä kirkon ja uskonnollisen elämän eri osa-alueista. Yleiskysely tehtiin haastatteluina. Haastatteluista suurin osa on äänitetty. Aineisto sisältää noin 5000 tuntia äänitteitä sekä haastattelujen pohjalta kirjoitettuja sisältömuistiinpanoja että haastatteluihin liittyviä taustatietoja. Osa sisältömuistiinpanoista on sanatarkkoja ja osa aihesisältöön liittyviä referaatteja.

Erityiskyselyitä on yhteensä kahdeksan. Ajallisesti yleiskyselyn jälkeen toteutetut erityiskyselyt tehtiin usein kohdistetusti erillisiä tutkimuksia varten. Kyselyt ovat hyvin erikokoisia ja eritasoisia: toiset ovat laajoja ja kattavat hyvin eri alueet Suomesta, toiset suppeampia sekä alueellisesti että haastateltavien määrän suhteen. Erityiskyselyistä laajin on Herätysliike-kysely, jonka on kooltaan verrattavissa yleiskyselyyn. Osa erityiskyselyistä on selvästi suppeampia. Esimerkiksi Körttipuku-kyselyssä on aineistoa vain Nurmon pitäjästä.

Neljä erityiskyselyä on tehty postikyselynä ja loput neljä haastattelun muodossa. Vain pieni osa erityiskyselyjen aineistosta on kerätty äänittämällä.

Aiheenmukainen kortisto

Yleiskyselyn ja muutaman erityiskyselyn tekstiaineistosta on muodostettu aiheenmukainen kortisto, joka jakautuu aiheenmukaisiin kysymysryhmiin ja niiden sisällä paikkakunnittain aakkosjärjestykseen. Kortisto tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua vaivattomasti eri aihepiirien vastauksiin, koska vastaustekstit on kopioitu kortistoon kokonaisuudessaan. Aihepiirit käsittelevät kirkkoa ja yhteiskuntaa, jumalanpalvelusta ja hartaushetkiä, kirkollisia toimituksia, seurakuntatyötä, herätysliikkeitä ja eriuskoisia.

Äänitteet

Osa yleiskyselyn ja pieni osa erityiskyselyjen aineistoista on käytettävissä myös äänitteinä. Haastattattelijoita on kaikkiaan n. 660 ja äänittäen haasteltuja on n. 7500. Äänitteitä voi kuunnella äänitearkiston tiloissa, kuuntelusta on sovittava etukäteen.

Valokuvat

Kirkollisen kansanperinteen arkistossa on yleiskyselyyn liittyviä valokuvia yhteensä noin 1000 kpl. Kuvattuina on mm. haastateltavia henkilöitä, seurakuntien elämää ja keruuseen liittyviä aiheita.

Aineiston käyttö

Aineistoa voi lähestyä monin eri tavoin ja monelta eri suunnalta. Yleiskyselystä tietoa voi etsiä paikkakunnittain tai temaattisesti kysymysryhmän, haastattelijan tai haastateltavan mukaan. Erityiskyselyiden aineisto on helpoiten löydettävissä seurakunnan mukaan. Kuva-aineistosta voi etsiä materiaalia seurakunnan, aiheen eli kysymysryhmän tai kuvatun henkilön perusteella.

Aineisto on käytettävissä Kansanrunousarkiston tiloissa käyttösääntöjen mukaisesti.

yleiskyselyn kysymysryhmät
erityiskyselyt
yleiset käyttösäännöt

Karkun ruumisvaunut Vanhan kirkon hautausmaalla 1929.

Hengellinen karkelo Pukkilan Torpin kylässä 1938-1940.