Kansanlääkintäkortisto sisältää runsaat 100 000 kopiokorttia ihmisten ja eläinten tauti- ja sairauskuvauksia, parannuskeinoja, kertomuksia parantajista, loitsuja, uskomuksia sekä tautien ja lääkkeiden nimityksiä. Kopiointi ulottuu vuoteen 1955 asti, joten kortistosta puuttuvat tätä uudemmat kansanlääkinnän keruukilpailut ja kyselyt, mm. Farmos (1961), Medica (1964) ja Kansanlääkintä (1978).

Kortisto on järjestetty asiasanoittain aakkosjärjestykseen. Asiasanat ovat pääasiassa tautien nimityksiä, mutta mukana on myös ihmisen anatomiaan ja elintoimintoihin liittyviä termejä. Asiasanan Kansanparantajia kohdalla on nimen mukaan aakkostettuna nimeltä mainittuihin parantajiin, unennäkijöihin, verensulkijoihin ym. liittyvää tietoutta. Kortiston alussa on viitehakemisto (2 laatikkoa) asiasanoista, jotka on sijoitettu toisen sanan yhteyteen kortistossa. Eri asiasanat on erotettu sinisillä välikorteilla, toisinaan on vielä alaryhmiä erotettu keltaisin välikortein. Viittauksissa muualle kortistoon on käytetty punaisia välikortteja.

Ks. myös seuraavat kortistot: Kalevalamittaiset runot (loitsut); uskomustarinat (D tietäjät, noidat, Q tautidemonit); kansanusko (I D tietäjät, noidat, Q tautidemonit, II 11 karjataudit, III ihmisen elämänvaiheet); kansatieteellinen aineisto (VIII d parannustavat, taiat, uskomukset).

Kansanomainen lääkintätietous. Toim. Matti Hako. Helsinki: SKS, 1957.

Parantajat: kertomuksia kansanlääkäreistä. Toim. Tapio Kopponen. Helsinki: SKS, 1976.

Kansa parantaa. Toim. Pekka Laaksonen ja Ulla Piela. Helsinki: SKS, 1983. (Kalevalaseuran vuosikirja 63.)