PERUSTEET tutkimusetiikka ja tekijänoikeudet

Tutkimusetiikka ja tekijänoikeudet

Unescon yleiskokous hyväksyi vuonna 1989 suosituksen perinnekulttuurin ja folkloren suojelusta. Siinä perinnetyön etiikan mukaisina suojelukohteina mainitaan tekijänoikeus, informantin intimiteetti, kerääjän intressi ja arkistokelpoinen aineisto. Oikeudenomistajiksi ilmestyvät siis esittäjä, kerääjä, itse aineisto ja arkisto, joiden kesken eettiset ongelmat käytännössä ratkaistaan. Tarve luoda eettisiä ohjeita perinneaineistojen käyttäjille on kasvanut tietoteknisen kehityksen ja uudistuvan lainsäädännön myötä.

Arkiston kannalta kysymys on hyvästä tiedonhallintatavasta. On pyrittävä toimimaan niin, ettei aiheuteta vahinkoa perinteen kertojille, kerääjille ja yhteisöille. Tämä on sekä arkiston että tutkimuksen edun mukaista, sillä vain siten aineiston luovuttajien luottamus säilytetään.

Tutkimus on monipuolinen tapahtumasarja niin arkisto- ja kirjastotyöntekijöiden kuin heidän asiakkaidensakin näkökulmasta. Siihen kuuluvat keruu- ja tutkimuskohteiden valinta, aineiston hankinta ja arkistointi, tutkimus- ja arkistointimenetelmien soveltaminen, tietopalvelujen tarjoaminen ja hyödyntäminen sekä viimein opinnäytteiden kirjoittaminen tai muu tulosten julkaiseminen. On ensiarvoisen tärkeää, että eettiset kysymykset ovat esillä kaikissa vaiheissa. Yksinkertaisia vastauksia ei ole, joten ratkaisut on tehtävä yleisen ohjeistuksen (lainsäädäntö ja arkiston käyttösäännöt), tapauskohtaisen harkinnan ja keskustelun pohjalta.

Käytännössä eettiset toimet koskevat useimmin henkilötietoja: kyseessä on näiden kerääminen, säilyttäminen, luovuttaminen, häivyttäminen tai julkaiseminen. Vanha folklore sananparsien tai kaskujen tapaan on anonyymiä yhteistä kulttuuriomaisuutta, mutta yhä useammin arkistoitu laulu, tarina, elämäkerta tai muistelma on nimeltä tunnetun henkilön teos tai esitys. Tekijänoikeuslain ns. isyysoikeuden kannalta tekijän nimi on hänen teostaan esitettäessä mainittava "sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii". Runon tai laulun sanoittajan, perinnemusiikin säveltäjän, tarinan kertojan ja valokuvan ottajan nimi on aina tiedettäessä mainittava lain hengen mukaisesti.

Kansanrunousarkistoon ennen 1960-lukua arkistoitu aines ja kopiokortistojen kortteihin kirjoitettu aines on yleensä ikänsä ja sisältönsä puolesta sellaista, että se on siteerattavissa täydellisin kerääjä- ja informanttitiedoin.

Henkilötietolain mukaan taas kertojaa koskevat arkaluonteiset tiedot on julkaistaessa anonymisoitava, mikäli niiden julkaisemiseen ei ole saatu kertojan lupaa. Lisäksi on otettava huomioon kertomuksessa kuvaillut henkilöt, joilta lupaa ei edes voida kysyä. Arkaluonteisia tietoja ovat mm. terveydentilaa, rotua tai etnistä alkuperää, yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai sukupuolista käyttäytymistä koskevat asiat. Myös rikoksiin syyllistyminen ja saadut rangaistukset on määritelty laissa arkaluonteisiksi. Niinpä henkilötietojen ilmoittaminen tai häivyttäminen julkaisuissa vaatiikin harkintaa ja neuvotteluja.

Kansanrunousarkistoon 1960-luvulta lähtien karttuneisiin muistitieto- ja elämäkerta-aineistoihin on useimmiten aiheellista viitata nimettömästi. Pitkien suorien sitaattien käyttö vaatii erityistä harkintaa sekä tietosuojan että tekijänoikeuden kannalta. Arkiston asiakkaana oleva ulkopuolinen tutkija ei saa mahdollisia tarkistuksia varten itse ottaa yhteyttä luovuttajaan tai hänen omaisiinsa, vaikka saisikin aineistosta selville nimiä ja yhteystietoja; ensimmäisen yhteydenoton tekee arkiston virkailija. Samoin on syytä välttää arkaluonteisen kerronnan nimetöntäkin referointia tiedeyhteisön ulkopuolella.

Arkisto edellyttää sekä työntekijöiltään että asiakkailtaan hyvää tutkijanetiikkaa. Jo aineistojen syntyhetkellä varmistetaan mm. etukäteisohjeistuksen, keskusteluiden ja kiitoskirjeiden avulla, että luovuttajat ja informantit ovat tietoisia siitä, mihin käyttöön heidän tuottamansa aineisto tulee ja mihin heidän henkilötietonsa rekisteröidään. Keskusarkiston ominaisuudessa Kansanrunousarkisto pyrkii huolehtimaan myös siitä, että yhden tutkijan tai tutkijaryhmän keräämä ja aluksi itselleen varaama aineisto saadaan myös yleiseen tutkimuskäyttöön kohtuullisessa ajassa. Jos aineistoa halutaan tieteellisen tutkimuskäytön lisäksi julkaista esim. antologiassa, julkaisulupa ja -tapa kysytään erikseen kirjallisesti. Kaikki arkiston asiakkaat ilmoittavat käytönseurantalomakkeessa tarkan käyttötarkoituksen ja sitoutuvat allekirjoituksellaan noudattamaan annettuja lakeja ja arkiston ohjeita. Samalla he saavat ohjeita aineistoon viittaamisesta sekä henkilötietoja sisältävien aineistokopioiden käsittelystä ja palauttamisesta.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta
Tutkimusetiikkaa ja lakipykäliä / FSD Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto
Protection of folklore / Unesco
Arkistoaineiston elinkaari - kulttuurien tutkimuksen juridisia ja eettisiä kysymyksiä / Elore 2 (2002), teemanumero