Pikkujoulut

Hämeen pikkujouluista

(I. Vehomaa, Hyvinkää, muistiinpantu 1967)

Ensimmäinen pikkujoulu, jossa olin mukana, oli adventtiaattona 1912 Hämeenlinnan lyseon toverikunnalla. Siellä se oli jo vanha perinne. Sitä vietti koko koulun toverikunta yhdessä ja sitä paitsi vielä kukin lukioluokka erikseen. Toverikunnan pikkujoulussa oli ohjelmassa mm. ensiluokkalaisten esittämiä joululauluja, runoja, kertomuksia ja näytöskappale, jossa aina tuotti vaikeuksia saada tyttöjen osiin pojista näyttelijöitä. Oli kurja tunne, kun minut itsenikin puettiin tytön vaatteisiin ja oli vain esiinnyttävä, ei suinkaan omasta taiteellisesta halusta vaan kylmästä pakosta.

Tarjoilusta piti huolen ns. pippatoimikunta, joka möi koulun alakorridoorin päässä mehua ja leipuri Vainikaisen tekemiä torttuja. Lukioluokkien pikkujouluissa muodosti tanssi yhteiskoulun tyttöjen kanssa tärkeimmän ohjelmanumeron, sillä kukin poika kutsui sinne "flammansa", jotka olivat yleensä suom. yht.koulun (joskus myös ruots. yht.koulun jossa oli pääosa suomalaisia) tyttöjä. Koskaan meitä ei kumminkaan vastavuoroisesti kutsuttu suom. yht.koulun vastaaviin tai muihin juhliin, koska siellä ei saanut tuollaisia kutsuvierastilaisuuksia pitää.

Kaupungeissa on pikkujouluperinne ainakin Hämeenlinnan lyseon lukioluokilla jo vanhaa perua. Lisäksi erinäiset seurat kuten raittiusseura ja palokunta viettivät pikkujoulua, mutta varsinaiseen korkeimpaan kukoistukseensa kohosi sen vietto jo 20-luvun alkupuolella. Ylioppilasjärjestöt, etenkin osakunnat, osallistuivat tarmokkaasti niiden järjestelyihin ja ne olivat niitä huvielämän huipputapauksia vappujuhlien ja "maskiksien" (helmi- maaliskuulla) ohella.

Maaseudullakin alkoi erikoinen pikkujoulujen kukoistuskausi heti vapaussodan jälkeen. Kaikki seurat ja yhdistykset, vaikkei niillä monella juuri mitään muuta toimintaa ollutkaan, pyrkivät ainakin pikkujoulujuhlia järjestelemään. Ainakin seuraavien yhdistysten ja yhteisöjen pikkujouluissa oli silloin oltava mukana, mikäli halusi edes välttävästi täyttää kansalaisvelvollisuutensa: maamiesseura, maataloustuottajat, pienviljelijät (näitä kolmea eri alaryhmää), hevosjalostusyhdistys, raviurheilun ystävät, oriyhdistys, tarkastusyhdistys, nuorisoseura, kansallismieliset nuoret, edistysmieliset nuoret, vapaapalokunta, suojeluskunta, lotat, urheiluseurat (vähintään pari kappaletta paikkakunnalla), osuuskauppa, osuuskassa, meijeri, saha, mylly, muut liikelaitokset (vähintään 4-5 kpl paikkakunnalla) sekä metsästysseura ja kalakerhot. Kun tarjonta oli näin runsasta, täytyi siinä jo harjoittaa jonkinlaista valikointia, kun ei millään kaikkiin kerinnyt; saattoi olla viisikin eri tilaisuutta samana iltana. Niistä sitten vain valitsi etukäteen hauskimmiksi tunnettuja. Huvittelu niissä kaikissa oli pääasia, ja vetävimpiä olivat yleensä kala- ja hevosseurojen hipat. Niissä yleensä raisuimmin pääsi "Barrabas" valloilleen, pääasiassa kovan kieltolakiviinan suosiollisella myötävaikutuksella.

Mikä pikkujoulussa viehättää? Lapsena ehkä eniten se, että siinä sai ihan kuin varkain jo tuntea tuota joulun esimakua pikkuherkkuineen ja pienine lahjoineen. Sitten tuli aika, jolloin niissä eniten viehätti tanssi ja muu seurustelu tyttölasten kanssa. Sen jälkeen kun tanssi jäi syrjään, tuli pääasiaksi seurustelu kavereitten kanssa, ja etupäässä silloin puhe luisti kunnolla vain hyvässä hiprakassa.

Kun tämänkin vaiheen on jo eläkeläiseksi tultuaan sivuttanut, on pikkujoulukin alkanut tuntua taas samalta kuin ennen lapsena, eli siis tunnelmalliselta joulun odotukselta, ilman että sitä mitenkään enää tarvitsisi alkon antimilla piristää. Nykyisin vietämme pikkujoulua vain perheen keskuudessa ensimmäisen adventtisunnuntain aattona illalla. Ohjelmaan kuuluu yksi kynttilä pöydällä, riisipuuroa, kahvia, joulutorttuja ja joululauluja.