Pikkujoulut

Koululaisten ja työpaikan juhla

(M. Lanki, Helsinki, muistiinpantu 1967)

Lapsuudenkodissani maalaistalossa ei edes koskaan mainittu sellaista sanaa kuin pikkujoulu, enkä ole koskaan viettänyt sitä omassa kodissanikaan täällä kaupungissa.

Kansakouluaikanani 1921-27 oli koulussa joulujuhla oppilaiden esittämine ohjelmineen, päättyen syyslukukauden todistusten jakoon. Juhlassa joulupukki tonttuineen jakoi namupussin jokaiselle oppilaalle. Sitä tilaisuutta odotettiin kaiken syksyä, tai oikeastaan odotus alkoi marraskuussa, jolloin alettiin harjoitella yhteisiä joululauluja ja opettaja otti vastaan joululehden tilauksia. Lehden hinta oli 1-2 mk ja myöskin joululehti jaettiin k.o. joulujuhlassa, jota useimmiten kutsuttiin kuusijuhlaksi mutta ei koskaan pikkujouluksi.

Viiden oppikouluvuoden aikana Kotkassa muistelen meillä olleen vain kerran koko koululla yhteisen pikkujoulun. Kerran oli vain luokan keskeinen pikkujoulu erään luokkatoverimme kotona Kyminkartanossa. Kotkassa kuulin vasta ensi kerran nimityksen pikkujoulu. Maantieteellinen etäisyyshän oli tuskin paljonkaan enempää kuin kivenheitto, mutta tavoissa maanviljelijäväestöllä ja kaupunkilaisilla oli eroa paljonkin.

Parisen kertaa olen ollut mukana työpaikan pikkujoulussa. Tilaisuudessa on ollut erilaista ohjelmaa, sekä ostettujen taiteilijoiden että taiteellisten omaan taloon kuuluvien esittämää; yhteislaulua, puuroa ja kahvia mutta ei tanssia eikä alkoholia. Tällaisia pikkujouluja kannatan, mutta en missään tapauksessa juominkeja ravintoloissa pikkujoulun nimissä.

Tiedän hyvin läheltä tapauksen, että ensimmäinen ryyppy olisi varmasti mieheltä vieläkin ottamatta, ellei pikkujoulussa olisi ollut melkeinpä pakko ottaa. Esimiehet eivät liioin pidä sellaisista, jotka eivät saavu liikkeen tarjoamaan pikkujouluun. Ehkei ole myöskään ainut sarjassaan se valtion virasto, jonka pikkujoulujuomingeissa järjestellään vakansseja ryyppäämisen lomassa.

"Talo tarjoaa" ja tarjoaa nuorille ja toimii opettajana pahaan. Ne rahat, jotka liike käyttää ravintolan vuokraan ja alkoholiin, ovat loppujen lopuksi työntekijöitten kukkarosta. Annettakoon nekin rahat mieluummin vaikkapa ostokortteina työntekijöille tai muistettakoon niitä, joilla ei ole työpaikkaa tai ovat muuten taloudellisen tuen tarpeessa.