|
1900-luvun
puolelle saakka jouluajan juhlinta kiertueineen ja kyläilyineen painottui
joulupyhien ja loppiaisen tai nuutinpäivän väliseen aikaan.
Nykyään juhlitaan ennen joulua.
Koulujuhla
Koulujen
joulujuhla eli kuusijuhla ja kevätjuhla ovat lukukauden päättäjäisiä.
Ne ovat koulun juhla- tai voimistelusalissa pidettyjä suuria juhlia,
joihin valmistaudutaan huolellisesti ja joihin kutsutaan lasten vanhemmat
ja usein myös pikkusisarukset.
Koulujen kuusijuhlat ovat uskonnollissävyisiä, lämpimän
lapsenmielisiä tilaisuuksia. Kuusijuhliin kuuluvat kynttilät,
suuri koristeltu joulukuusi, Enkeli taivaan -virsi, seimikuvaelma, joululaulut,
tonttuleikit, usein jopa satunäytelmä, jota on harjoiteltu viikkokausia,
ja huipennuksena piparkakku- ja makeispusseja jakava joulupukki. Koulun
juhlilla on kansakoulujen alkuajoista 1800-luvulta alkaen ollut huomattava
vaikutus kotien juhlatapoihin: moni suomalainen maalaislapsi on nähnyt
joulukuusen ensimmäisen kerran vasta koulun kuusijuhlassa. Varhaisemmissa
kansakoulujen kuusijuhlissa joulupukki saattoi jaella köyhimmille
lapsille makeisten lisäksi kenkiä ja vaatteita.
Ennen kansakoulujen aikaa koulujen syyslulukauden päättäjäisiä
vietettiin Lucian päivän tienoilla. 1700-luvun loppupuolen triviaalikoulun
eli alkeiskoulun joulujuhlasta on kuvaus esimerkiksi Sara Wacklinin teoksessa
Satanen muistelmia Pohjanmaalta. Juhla alkoi jo kello 6 aamulla, koulu
oli yltyleensä koristeltu talikynttilöillä, lattialle oli
siroteltu kuusenhavuja ja koulun eteisessä oli kaupan voitaikinatorttuja.
Joulujuhla oli samalla myös tutkinto, jossa oppilaita kuulusteltiin
arvovaltaisen yleisön läsnäollessa. Lopuksi koulun oppilaat,
kaikki poikia, esittivät vanteita pyöritellen vanhan kaaritanssin
laulaen samalla latinankielistä jouluaiheista ylistysvirttä.
Tällaisesta kaaritanssista on tietoja jo Olaus Magnuksen 1500-luvulla
ilmestyneessä teoksessa Pohjoisten kansojen historia. 1700-luvun
ja 2000-luvun joulunalusajan koulujuhlaa yhdistävät siis kynttilät,
kuusentuoksu, joululaulut, joululeivonnaiset ja tanssileikki.
Perheen kesken
Perhepiirissä
pikkujoulua vietetään usein ensimmäisenä adventtina
tai adventin aattona: poltetaan kynttilöitä ja maistellaan ensimmäisen
kerran jouluruokia.
Riehakkaita ja rauhallisia
pikkujouluja
Jo 1890-luvulla
ensimmäistä adventtia sanottiin satunnaisesti pikkujouluksi.
Katolisena aikana ensimmäisestä adventista alkoi hiljainen joulunaluspaaston
aika, nyky-Suomessa on silloin hyvässä vauhdissa riehakas pikkujoulukausi,
johon kuuluu karnevaalimaista ilonpitoa perhepiirin ulkopuolella. Nykyäänkin
Suomessa sentään jouluaatto ja joulupäivät vietetään
perinteiseen tapaan kotona ja sukulaisten parissa.
Pikkujoulunvietto on saanut alkunsa koulujen arvokkaista, uskonnollissävyisistä
kuusijuhlista: koulujen toverikunnat, teinikuntien edeltäjät,
ryhtyivät kuusijuhlan lisäksi viettämään hilpeitä
puurojuhlia. Kouluista puurojuhlaperinne siirtyi 1900-luvun alussa myös
ylioppilasosakuntiin, joiden pikkujouluihin kuului joulupuuro ja puuropuhe.
Osakunnista tapa levisi yhdistyksiin ja järjestöihin, myöhemmin
ammattiyhdistyksiin, urheiluseuroihin ym. Varhainen tieto on tosin jo vuodelta 1883, josta alkaen Helsingfors
Gymnastikklubb vietti vuosittain Julgrisen (Jouluporsas) -nimistä joulujuhlaa, johon liittyi samanniminen yhdistyslehti.
Työpaikkapikkujouluja
alettiin viettää 1920-30-luvuilla, aluksi toimistoissa ja virastoissa,
sitten muillakin työpaikoilla. Työpaikkapikkujouluja on kahdenlaisia,
sellaisia, joihin osallistutaan perheittäin, ja sellaisia, joihin
vain työntekijät osallistuvat. Työpaikkojen, seurojen ja
yhdistysten pikkujouluja vietetään paitsi yhteisön omissa
tiloissa myös ravintoloissa, hotelleissa ja risteilyaluksilla. Tällaisissa
juhlissa runsas tarjoilu,siihen liittyvä alkoholinkäyttö
ja syrjähypyt saattavat aiheuttaa ikäviäkin seurauksia.
Vastapainoksi on monilla työpaikoilla ryhdytty järjestämään
esimerkiksi yhteisiä teatterissakäyntejä.
|
|
