Joululehdet

1880-luvulta alkaen joulun lehtimarkkinoille alkoi ilmaantua vuosittain uusia yrittäjiä. Lehtien mallit saatiin lähinnä Ruotsista, ja vanhimmat lehdet meilläkin olivat ruotsinkielisiä. Lehtiä julkaisivat kirjankustantajat, kirjakauppiaat, lehtitalot, yhdistykset, kirjailijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnat. Lehdet olivat joko kaupallisia hankkeita tai joulun hengessä myytäviä tuotteita, joiden myyntituloilla edistettiin jotain yhteistä hyvää ja samalla tarjottiin lehtien myyjille tilaisuus ansaita joulurahoja.

Monet lehdet suunnattiin erityisesti lapsille ja nuorille, toiset nimenomaan aikuisille ja tietyille väestöryhmille, mutta useimmat olivat koko perheen luettaviksi sopivia. Joululehtien toimittajat ja kirjoittajat olivat usein tunnettuja kirjailijoita ja kuvittajat aikansa parhaita graafikoita ja maalareita. Lehdet olivat jokakesäinen tulolähde monille alan ammattilaisille, ja samat tekijät esiintyvätkin useiden lehtien palstoilla. Lehtikustantajat hankkivat runoja ja kertomuksia myös kirjoituskilpailujen avulla. - 1920-luvun lopulla alkoi ilmestyä vuosikirjoina kepeäksi viritettyjä hupilukemistoja kuten Lipeäkala, Joulukärpänen, Joulupuuro. Niitä toimittivat ammattipakinoitsijat ja kuvittivat tunnetut pilapiirtäjät.

Sanoma- ja aikakauslehtien joulunumerot ja joululiitteet sekä muutamat perinteiset lukemistot ja yhdistysten kotiseutuaiheiset julkaisut ylläpitävät hiipumaan pyrkivää joululehtiperinnettä vielä kolmannella vuosituhannella.