| VUOTUISJUHLAT | etusivulle | |
|
PikkujoulutPikkujoulun vietosta Punkalaitumella(Voitto Lehtiö, muistiinpantu 1967) En tiedä, mistä tuo tapa tuli sikäläisiin herrasväkiperheisiin vuosisadan alkukymmenillä, ehkäpä Saksasta. Kun olin pikkupoika, 7-10 -vuotias, alettiin sitä viettää kodissani. Isäni oli kansakoulunopettaja ja perheeseen kuului kahdeksan lasta, minä nuorin. Tapa oli yksinkertainen. Päivällä oli oltu kirkossa kuulemassa Hoosianna-kuoroa. Iltahämärissä joku vanhempi veli kävi noutamassa pienen joulukuusen, joka pantiin isolle keittiön pöydälle tai johonkin nurkkaan. Saimme luvan polttaa siinä myös edellisjoulun kynttilänpätkän. Kuusta ei koristeltu, se poistettiin heti aamutuimaan. Mitään erikoista ruoka- tai juomajuhlaa ei kodissani vietetty. Tuo kuusi vain ikään kuin muistutti meitä lapsia, että iso joulu oli lähestymässä, ja tapa jatkui kodissani joka vuosi. Mutta virkamiesperheissä, lääkärin ja nimismiehen sekä apteekkarin taloissa tuli tavaksi juhlia sitä paremmin. He pitivät ns. pikkujoulujuhlia. Kutsuivat ystäviään, vanhoja ja nuoria, illanviettoihinsa. Niissä, paitsi kahvitarjoilua ym., saivat nuoret yhdessä vanhempien kanssa leikkiä panttileikkiä, arvoitusleikkejä ja apteekissa jopa panna tanssiksikin, etenkin piirileikki oli mieluista. Vapaussodan
jälkeen tapa jatkui ja tuli yleisemmäksi mm. varakkaiden talollisten
piirissä. Hekin alkoivat naapurusten kesken viettää illanistujaisia
leikkimielisinä. Tunnusmerkillinen pikkukuusen käyttö lisääntyi,
ja lapset alkoivat sitä jopa koristellakin kuten joulukuusta. Niin kuin muistan ja tiedän, tuntuu pikkujoulun vietto perheissä jääneen nykyisin vähemmälle, arvottomaksi ja poikkeukselliseksi. Ainakin täälläpäin se näyttää jäävän pois muodista, paitsi tuo puurojuhlan vietto nuortentaloilla. Kotijuhlana, etenkin lapsiperheissä, se olisi mielestäni säilytettävä tapa syksyn arkiharmauden valaisijana ja muistuttajana ihmiskunnan suuresta juhlasta, joulusta, joka pian on edessä. |
||