TIETOPAKETIT · VUOTUISJUHLAT etusivulle

 

Juhannus, miksi ja milloin?

Kesän valoisimpana aikana esi-isämme viettivät säänjumala Ukon juhlaa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Mutta jo keskiajalla kirkko omisti Suomessakin kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi (vuodelta 1316 maininta "Nativitas Johannis baptiste") ja juhlan nimeksi yleistyi juhannus, joka on Johannes-nimen vanha ääntämismuoto. Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhlaa kutsuttiin keskikesään viittaavalla midsommar-sanalla ja sen suomenkielisillä väännöksillä kuten mittumaarja, mettumaari. Johannes Kastajan mukaan juhlan nimi on Virossa jaanipäev ja venäläisillä Ivanov den´ tai Ivan Kupala.

Päinvastoin kuin puoli vuotta myöhemmin vuoden pimeimpänä aikana vietettävään jouluun juhannukseen ei liity juurikaan kirkollis-uskonnollista perinnettä. Juhannus on toki yleinen ripillepääsypäivä. Häidenviettoaikana juhannusta ruvettiin suosimaan syystalven sijaan 1800-luvulta alkaen, mutta nyt juhannushäät ovat vähentyneet. Helsingissä Seurasaaren juhannusjuhlissa tosin vihitään hääpari perinteisin menoin edelleen joka vuosi, kuten on tehty vuodesta 1956 alkaen.

Juhannukseksi kaupunkilaistuneetkin suomalaiset suuntaavat
sankoin joukoin maaseudulle, mökille, ulkoilmajuhliin ja vesien
ääreen polttamaan kokkoa, saunomaan, ryyppäämään ja
seurustelemaan, kuten jo muinaisissa Ukon juhlissa oli tapana.
Juhannuksena on tarkkailtu enteitä karjan ja sadon menestymisestä
ja naimisiin pääsystä. Nuoret tytöt ovat tehneet lemmentaikoja:
jos esimerkiksi kieriskelee alasti kasteisessa viljapellossa, on
varmaa, että sulhanen ilmaantuu kuluvana vuonna.

Juhannuksenvieton pääpaino on juhannusaatossa, 23.6., jolle päivälle on vuodesta 1890 alkaen sovitettu Aaton nimipäivä, tosin ruotsalaisen Adolfin vastineena eikä aatto-sanasta johtuvana. Mutta vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivää on Suomessa vietetty työmarkkinajärjestöjen aloitteesta kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa tätä lauantaita edeltävänä perjantaina, joten Jussit ja Aatot eivät enää useinkaan pääse viettämään nimipäiviään juhannuksena.

Juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. 1920-luvulla alettiin vastaitsenäistyneessä maassamme kiinnittää huomiota kansallislipun käyttöön ja suunnitella liputuspäiviä. Vuonna 1926 järjestettiin sen ajan julkkiksille kiertokysely sopivimmasta Suomen lipun juhlapäivästä, joka ei saisi olla poliittisesti värittynyt. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934. Liput nostetaan salkoon jo juhannusaattoiltana kello 18, ne saavat olla salossa yön ja ne lasketaan vasta juhannuspäivän iltana kello 21.