Pääsiäinen

Pääsiäisen nimi

Monissa kielissä pääsiäisjuhlan nimi pohjautuu hebrean sanoihin pesah, pasah (esim. aramean pasha, kreikan paskha, ranskan Paques, ruotsin påsk). Juutalaisten passah-sana viittaa toisaalta vanhaan alkuvuoden uhriateriaan, toisaalta sen ansiosta tapahtuneeseen "sivuuttamiseen" (englannin Passover) ja säästymiseen esikoisten joukkosurmalta Egyptissä. Englannin ja saksan sanat Easter, Ostern pohjautuvat luultavasti muinaisgermaanien kevään jumalattareen (Austro, Ostera), jonka juhlaa vietettiin kevätpäiväntasauksen aikaan.

Suomessa papisto halusi välttää paskaa muistuttavaa sanaa ja kehitti jo ennen Agricolaa suomen kieleen uudissanan pääsiäinen, jolla viitattiin pitkästä paastosta pääsemiseen. Lisäksi selitettiin, että oli päästy Egyptin orjuudesta, Punaisestamerestä, tai pitkästä talvesta. Kristikunta pääsi myös synneistä Kristuksen kuoleman ja haudasta pääsyn myötä.

Kristus nousi haudasta juutalaisten pääsiäisjuhlan kolmannen päivän aamuna - joka sinä vuonna oli sunnuntai - oltuaan kuolleena kolmatta vuorokautta. Päivän koittaessa pahojen voimien on väistyttävä. Pohjois-Euroopassa on auringonkin sanottu tanssimalla iloitsevan pääsiäisaamuna Jeesuksen kuolleista nousemisesta. Usko keväisen nousevan auringon leikittelyyn on ollut yleistä kautta Euroopan jo ennen kuin se kytkettiin kristinuskon ytimeen. Tietoja auringonnousun havainnoinnista on eri päivämääriltä eri maista. Ilmiötä kokoonnuttiin Suomessa katsomaan yhtä hyvin maaseudulla kuin Helsingissäkin - eikä turhaan, sillä valon taittuminen taivaanrannan ilmamassoissa saattoi todella aiheuttaa auringossa havaittavaa "hypähtelyä". Saman päivännousun kirkkaudesta, pilvisyydestä tai punaisuudesta pääteltiin koko kesän sää ja satoisuus.

Pitkä paastonaika oli päättynyt ja voitiin herkutella vapaasti, kukin varallisuutensa ja paikallisten ruokaperinteiden mukaan. Jos talossa oli kanoja (kananhoito yleistyi vasta 1800-luvulla), niin muninta oli todennäköisesti parantunut päivien pidetessä tai munia oli ehtinyt kertyä paaston ansiosta. Etenkin Karjalassa munia koristeltiin, vieritettiin ja lyötiin yhteen eli liitsattiin. Vesi- ja metsälintujen munista alettiin keväästä lähtien saada hyvää ravinnonlisää. Munien löytäminen pyrittiin varmistamaan menemällä pääsiäisaamuna silmät ummessa navettaan kopeloimaan sonnin tai pässin kiveksiä. Ainakin variksen uskottiin alkavan munimisensa aina pääsiäisenä. Variksenvedellä - jota saatiin purosta pääsiäisaamuna ennen variksen vaakkumista - pestyt kasvot eivät päivettyneet ja pesijä pysyi reippaana koko vuoden. Ensimmäisen sinä aamuna näkemänsä eläimen kaltainen oli näkijä niin ikään koko vuoden.

"Elää saamme! Laulakaamme, ratki riemullisesti", veisataan pääsiäisvirressä (93:8). Ortodoksinen jumalanpalvelus oli jatkunut läpi yön. Luterilaisetkin kirkot olivat pääsiäispäivinä koristeltuja. Sekä lehmän- että kirkonkelloja soitettiin yöllä ja päivällä kirkkovuoden pääjuhlan kunniaksi. Tärkeitä kevään merkkejä lapsille ja nuorille olivat hypinlaudat ja keinurakennelmat, joista huolellisimmin rakennetut saatettiin jättää vielä pääsiäismaanantain jälkeen ehjiksi. Ennen kuin pyhäpäivien määrää rajoitettiin 1772, pääsiäisen juhlinta jatkui vielä tiistaina ja keskiviikkona. Kristinopillisessa mielessä pääsiäinen jatkuu helluntaihin saakka ja kirkon liturginen väri on valkoinen.