|
Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat
Kansallisbiografiassa
Lode, Karl Leonhard (1752 - 1816) eversti
Karl Leonhard Lode palveli pitkään uskollisesti
Ruotsin armeijassa. Savon rykmentin pataljoonan komentajana hän
taisteli urhoollisesti ja haavoittui pahoin Suomen sodassa 1808.
Vänrikki Stoolin tarinoissaan on Johan Ludvig Runeberg omistanut
kokonaisen runon eversti Karl Leonhard Lodelle, miehelle, joka taistelun
aluksi johti joukkonsa rukoukseen ja taistelun jälkeen kulki
kentällä haavoittuneita auttaen, mutta taistelussa oli
rohkea ja hurja. Ukko Lodelle hän on myös varannut Sotamarski-runossaan
vuorosanan:
Vanha Lode, jäykkä herra, oli vaiti istununna; nyt nous
ukko seisaallensa, kasvoiltansa punastunna, lasin täyden joi
hän pohjaan, voimalla sen pöytään laukas, hatun
pisti kainaloonsa, suuttuneena suunsa aukas: Pois ma joukostanne
lähden, pitäkäätte riemujanne; Klingsporista
moitett' aina saapi kuulla seurassanne. Sotamarski, sotamarski,
muut' ei ole haastamista; häpeä ett' urhomiehet kehtaa
haastaa tuommoisista.
Karl Leonhard Lode oli uskollisesti armeijassa palvellut, virassaan
harmaantunut everstiluutnantti, Suomen sodan syttyessä 56-vuotias,
Savon rykmentin pataljoonankomentaja. Voidaan aiheellisesti sanoa,
ettei 46 vuotta armeijassa palvellut mutta vain everstiluutnantiksi
noussut mies ollut mikään sotilaallinen nero. Syntyperästään
huolimatta hänellä ei liioin ollut varoja ostaa virkoja.
Sen sijaan Lode oli rehellinen ja kunniallinen upseeri. Sotamiehet
käyttivät hänestä määritelmiä
tulirinta ja harmaahapsi.
Vanhaa sotilas- ja hallintosukua ollut Karl Leonhard Lode astui
kymmenvuotiaana tarjokkaana Hämeen jalkaväkirykmentin
palvelukseen 1762 ja saavutti ensimmäisen upseerinarvonsa 1770.
Kapteeniksi Savon rykmenttiin hänet määrättiin
1783, ja tässä arvossa hän lähti Kustaan sotaan
1788. Kapteeni Lode ei ollut Anjalanmiehiä, sillä kaikkinainen
juonittelu ja petos oli hänelle täysin vierasta. Hän
kunnostautui sekä Parkuinmäen että Pirttimäen
taistelussa ja haavoittui jälkimmäisessä. Ansioistaan
hänet sodan kestäessä ylennettiin majuriksi ja 1796
everstiluutnantiksi.
Suomen sodan syttyessä 1808 everstiluutnantti Lode komensi
Savon rykmentin pataljoonaa. Tämän joukkonsa kanssa hän
osallistui muun muassa Revonlahden, Lapuan ja Alavuden taisteluihin
Runebergin kuvaamalla tavalla. Alavuden taistelussa hän johti
pataljoonansa pistinhyökkäykseen vihollisen oikeaa siipeä
vastaan ja vaikutti suuresti taistelun onnelliseen lopputulokseen.
Tarinan mukaan hän oli huomauttanut majuri Johan Reinhold von
Törnelle, joka oli aikonut viedä oman pataljoonansa hyökkäykseen,
että hän vanhempana oli oikeutettu hyökkäämään
ensin.
Alavuden hyökkäyksessä Lode haavoittui pahoin eikä
enää sen jälkeen kyennyt ottamaan osaa sotatoimiin.
Urhoollisuutensa takia hänet ylennettiin everstiksi 1808 ja
seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Miekkaritarikunnan
suurristi. Lode erosi virastaan 1810 ja muutti takaisin Suomeen,
maatilalleen Harjulaan Kuopion lähelle.
Karl Leonhard Lode on epäilemättä ollut voimakas
ja itsenäinen persoonallisuus. Sellaiset eivät useinkaan
armeijan kaltaisessa jäykässä ja ehdottomaan käskyvaltaan
perustuvassa hierarkiassa etene yhtä nopeasti ja yhtä
korkealle kuin joustavammat luonteet. Oletettavasti ukko Lode ei
korkeita asemia tavoitellutkaan, hänelle riitti virkansa hoitaminen
kunnolla ja kunnialla. Uskonnollisena ja jäykkänä
mutta toisaalta leikillisenä ja inhimillisenä hän
edustaa suomalaisen tai savolaisen sotilaan sellaisia ominaisuuksia,
jotka on kautta aikojen arvostettava korkealle. Kaikki pojat jatkoivat
isänsä perinteitä.
Karl Leonhard Lode S 17.5.1752 Turku, K 25.5.1816 Kuopio. V everstiluutnantti
Reinhold Johan Lode ja vapaaherratar Charlotta Leonharda Leijonhufvud.
P 1791 - Eva Sofia Tawast K 1852, PV everstiluutnantti Torsten Tawast
ja vapaaherratar Eva Sofia Rehbinder. Lapset: Carl Reinhold S 1792,
K 1871; Sofia Charlotta S 1795, K 1833, P majuri Carl Johan Blom;
Torsten Vilhelm S 1796, K 1867; Ulrika Sofia S 1804, K 1890, P vapaaherra
Otto Reinhold Rehbinder.
URA. Vapaaehtoinen Hämeen jalkaväkirykmentissä 1762;
upseeri 1770; kapteeni Savon rykmentissä 1783; majuri 1790;
everstiluutnantti 1796; eversti 1808 - 1810.
Kunnianosoitukset: Ruotsin Miekka-r. K srk. 1809.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. R. Danielson, Suomen sota ja Suomen
sotilaat vuosina 1808 - 1809. 1896; Johan Ludvig Runeberg och Fänrik
Ståls sägner. Stockholm 1864: I. O. J. Rancken, Fänrik
Ståls hjeltar och skådesplatsen för deras bragder;
E. S. Tigerstedt, Torsten Tawast och hans omgifning. 1909.
Kaunokirjallisuus: J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat.
1848: Sotamarski; J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat.
1860: Ukko Lode.
Veli-Matti Syrjö
Artikkeli julkaistu Kansallisbiografia-verkkojulkaisussa.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997-.
Saatavissa: http://www.kansallisbiografia.fi.
ISBN 951-746-598-4.
Studia Biographica 4.
|