Erityisiä ja pyhiä paikkoja

Paulaharju keräsi paikkoihin liittyvää tietoa historiallisista tarinoista uskomuksiin. Kokoelmassa on paljon materiaalia esimerkiksi uhripaikoista, uhripuista, pyhistä paikoista sekä karsikkopuista ja kalmistoista. Yhtä lailla Paulaharjua ovat kiinnostaneet myös johonkin paikkaan liittyvät historialliset ja paikalliset tarinat.

Tähän komeaan Askelin sotamäntyyn Hailuodossa liittyy sekä Suomen sotaan että Pikkuvihaan kiinnittyviä tarinoita. Teoksessaan *Kuvauksia Hailuodosta* Paulaharju luonnehtii puuta näin: ”Se on vahva lakkapää petäjä, yksinäinen aidanvieren seisoja, rosokylkinen, paksukuorinen. Monet syvät rosot näyttävät syntyneen siten, että on yritetty kaivaa petäjään ammutuita kuulia. Muuten on petäjän annettu seisoa rauhassa, vanhana muistona.”

Kuvassa on kalmakuusi Hyrynsalmelta. Kainuussa kalmakuusen juurella poltettiin vainajaan lopun hetkellä ja sen jälkeen kosketuksissa olleet esineet, vaatteet, vuodeoljet ja ruoka-astiat, sillä muuten niistä saattoi tarttua kalma. Puun juurelle myös kaadettiin vainajan pesuvedet ja pesuastiat saatettiin ripustaa puun oksille. Kalmakuusi saattoi olla kuusen sijaan myös koivu, petäjä tai pihlaja. Joskus se saattoi olla kokonainen pikku metsikkökin. Jos kalmaiset tavarat olisi polttanut pirtinuunissa, ”olisi pirtti alkanut möykätä”.

Yllä on muinaisen sompiolaisen suurnoidan, Akmeelin, oletettu hautapaikka Sompiojärven takana, Hietaojan varrella. Akmeelista ja hänen taidoistaan on runsaasti tarinoita. Tunnetuin liittyy hänen kuolemaansa. Akmeeli rummutti itsensä transsiin neuvottuaan ensin vaimolleen sanat, joilla hänet piti herättää. Vaimo kuitenkin unohti sanat, eikä Akmeeli voinut palata ruumiiseensa, joka alkoi mädäntyä ja haudattiin rantatörmään. Vuosikymmeniä myöhemmin vaimo muisti sanat ja kutsui niillä noitamiestään. Akmeeli nousikin ylös, mutta samassa lihat ja luut varisivat irti ja Akmeeli vajosi takaisin hautaansa.

Erityisen innokkaasti Paulaharju tallensi saamelaiskulttuurin seitakiviä ja julkaisi mm. kirjan Seitoja ja seidan palvontaa vuonna 1932. Seita on saamelaisessa muinaisuskossa pyhä paikka, uhripaikka. Seita saattoi olla esimerkiksi epätavallinen kalliomuodostelma kuten kuvassa Taatsin seita Kittilässä tai iso yksittäinen luonnonkivi kuten Terbmisvaaran seita Enontekiöllä. Seidoille uhrattiin erilaisia luonnontuotteita, kuten lihaa tai kalaa, jotta ne antaisivat uhraajalle elinkeino-onnea. Tähän Kallion et al tuore näkemys Paulaharjusta saamelaisten perinteen tallentajana

Viimeinen kuva on saamelaisten pyhältä paikalta Pyhä-Nattasen päältä. Nattastunturit sijaitsevat Sompiossa, joka muodostui Paulaharjulle hyvin merkittäväksi paikaksi ja kokemukseksi.

Ensi kosketuksen Sompion alueeseen Paulaharju sai rajankäyntimatkallaan vuonna 1910, seuraavan kerran vuonna 1914 matkalla Kuolan Lappiin. Mutta vasta vuonna 1937 oli aika omistautua Sompiolle. Pääosin Sodankylän kunnan koillisosassa sijaitseva alue viehätti Paulaharjua laajoine soineen, korpikylineen, kapeine mutkaisine jokineen ja tuntureineen. Sompiossa Paulaharju koki löytäneensä jotain erityistä. Terveyshaasteista huolimatta Paulaharju palasi sinne seuravana kesänä ja vielä 1939 talvellakin.

(Marjut Paulaharjun mukaan) Sompion Lappi oli Paulaharjulle eniten sitä mitä hän oli erämaista etsinyt. 1930-luvun lopulla Paulaharju koki kohtaavansa siellä maailman, jossa luonnon ja ihmisen välinen suhde oli säilynyt jollain tavalla alkuperäisenä. Sompio-teoksessa (1939) Paulaharju oli mielestään onnistunut vanhan maailman kuvaamisessa parhaiten. Teos onkin ainutlaatuinen ja arvokas dokumentti alueesta ja kyläkulttuurista, joka tuhoutui, kun Mutenian, Korvasen ja Rieston kylät jäivät Lokan tekojärven alle.

1930-luvun Suomessa oli paljon meneillään, voimakas oikeistolainen liikehdintä, jossa Paulaharjukin oli mukana sekä lopulta sota. Voi hyvin kuvitella, miten Sompion syrjäinen, mutta eläväinen seutu on vuonna 1937 tarjonnut kuusikymppiselle, terveyshuolien vaivaamalle Paulaharjulle mahdollisuuden vielä kerran uppoutua toiseen/toisten todellisuuteen, jota tallentaa ja jossa viihtyä. Ehkä siksikin Sompio merkitsi Paulaharjulle niin paljon.

Pääkuva:

Hae sivustolta

Erityisiä ja pyhiä paikkoja

Kuvia Sompiosta ja sompiolaisista?

Samuli Paulaharju