Lopuksi

Suomen ja suomalaisen valokuvan historiassa tapahtuu paljon vuosina 1900–1940, mutta Paulaharjun arkistoon päätyneissä valokuvissa tätä on vaikea havaita.

Näkyvimmät muutokset tapahtuvat 1900-luvun alussa ja ne liittyvät kamerateknologian ja kuvaajan taitojen kehittymiseen sekä toisaalta Paulaharjun intressien kohdistumiseen ihmiseen rakennusten sijaan. Kuvamaailma näyttäytyy melko muuttumattomana läpi vuosikymmenten. Ilman vuosilukuja kuvien ajoittaminen olisi hankalaa, koska samankaltainen kuva voi olla 1910- tai 1930-luvulta. Toisaalta Paulaharjun koko keruutoiminnan pyrkimys oli saada vanhoja asioita talteen ennen niiden katoamista, joten on ymmärrettävää, että uusia innovaatioita tai ”ajan henkeä” ei kuvista varsinaisesti löydä.

*

SKS:n arkistossa on ainutlaatuinen ja arvokas kokoelma Paulaharjun keruuaineistoja, joissa valokuvat, piirrokset ja teksti elävät rinnakkain Paulaharjun itsensä suunnittelemalla tavalla. 

(Paulaharju valokuvasi 5 vuosikymmenellä ja negatiiviaineisto on mittava, n. 8300 negatiivia. Negatiiviaineisto sijaitsee Museovirastossa, koska SKS:lla ei aikoinaan ollut valmiuksia huolehtia siitä asianmukaisesti. Museovirasto on digitoinut negatiiveja ja julkaisee niitä Finna-palvelussa vapaasti ja ilmaiseksi käyttöön. Tämän verkkonäyttelyn kuvat ja piirrokset Paulaharju on lähettänyt SKS:aan keräämiensä tekstiaineistojen ohessa.)

SKS:n hallussa olevan kuvakokoelman erityinen arvo on se, että kuvat voidaan nähdä Paulaharjun valitsemassa kontekstissa, osana tekstin ja kuvan muodostamaa kokonaisuutta.

Perinteen ja nykykulttuurin kokoelma sisältää Paulaharjun valokuvavedoksia ja piirroksia noin 11 000 kappaletta. Osittain määrässä on päällekkäisyyttä, koska sama valokuva saattaa esiintyä aineistossa useaan kertaan eri yhteyksissä. Valokuvat ja piirrokset ovat pääosin kiinnitettynä sidoksiin, lisäksi on irtokuvia sekä luonnospiirroksia nk. kenttäpiirrosvihkoissa.

Paulaharjulla oli valokuviensa huolellisesti järjestetyt negatiivit, joista hän saattoi vedostaa kuvia tarpeen mukaan. Samaa kuvaa onkin voitu käyttää sidoksissa ”kuvittamassa” eri aiheita, lisäksi lehtijutuissa ja julkaistuissa teoksissa. Vuosia aiemmin otettua kuvaa on voitu käyttää myöhemmin, mikäli se on sopinut käsillä olleeseen aiheeseen.

Paulaharju siis hallinnoi ja käytti karttuvaa aineistomassaa omassa luomisprosessissaan, jossa hän toisaalta lähetti SKS:lle piirroksin ja valokuvin kuvittamiaan aineistokoosteita ja samaan aikaan erityisesti WSOY julkaisi Paulaharjulta tiiviissä tahdissa teoksia. Lisäksi tulevat vielä erilaiset lehtiartikkelit ja esitelmät.

*

Pääkuva: