Hirvenhiihtäjien vaikea kuusimitta
Hirvenhiihtäjien suomennoskäsikirjoituksia on SKS:n arkistossa useita. Varhaisimmat ovat kilpailusta, jonka SKS järjesti 1836 viisivuotispäivänsä kunniaksi. Palkinto oli 200 ruplaa. Yrittäjiä löytyi, mutta metriikka tuotti vaikeuksia.
Heikon tason vuoksi kilpailu uusittiin vajaan kymmenen vuoden kuluttua. Nyt palkinnoksi tarjottiin 100 hopearuplaa kuusimittaisesta ja 60 ruplaa muusta runomuotoisesta käännöksestä.
Toiseen vaiheeseen osallistui vain yksi kuusimittaa tavoitteleva käännös, "Hirwien Pyytäjät". Käännöksen kuusimitta oli kuitenkin niin ontuvaa, että työ jäi ilman palkintoa. Se jäi julkaisematta Seuran arkistoon.
Suomentaja osallistui kilpailuun nimimerkillä "- - -gk". Hän lähetti henkilötietonsa erillisessä kuoressa, jonka saisi avata vasta käännöksen tarkastamisen jälkeen. Lieneekö kuorta koskaan avattu, sillä kuori ja tieto suomentajasta on kadonnut.
Kirjeessään SKS:lle suomentaja esittelee oppineesti käännösratkaisujaan. Työtään hän silti vähättelee ja toivoo, että "joku kyvykkäämpi olisi päättänyt masentavan kylmäkiskoisuuden suomalaista kirjallisuutta kohtaan ja esittänyt jotain parempaa". Hän kuitenkin puolustaa itseään vedoten kaukaiseen asuinpaikkaansa ja maan huonoihin kirjakauppoihin.
Suomen kieliopinkin kirjoittanut H. K. Corander osallistui myös käännöskilpailuun. Hän lähetti 1838 laajan kuusimittaisen suomennoksen ja kuuden vuoden kuluttua kolme sivua uutta käännöstä runoelman alusta. Hänenkään käännöksensä eivät täyttäneet vaatimuksia. Käsikirjoitukset jäivät julkaisemattomina Seuran arkistoon.
Ensimmäinen sivu Hirvenhiihtäjät-suomennoksesta vuodelta 1845
Käsikirjoituksen oheen on kirjoitettu: "Suomentajasta ei tietoja. [- -] 1837 vn lopulla taikka 38 vn alussa oli eräs Jaak. Joh. Malmberg / kirjakauppias Waseniuksen kautta / sisään lähettänyt kirjoituksen jolla oli nimi ´Hirven Ampujat, Yhdeksän Lystiä laulua [- -]´ Tämä voisi siitä olla uusi laitos."
Ensimmäinen sivu Coranderin vuoden 1838 Hirvenhiihtäjät-suomennoksesta
Coranderin vuoden 1838 suomennos
Hirwen hiihtäjät.
Ensimmäinen Laulu:
Iltainen päättyi nykyjään torpassa. Tähettä
Jäi pöytään avaraan, ympär kaljallisen asteen
Koppeloleipä-palat; potakat, muikut watiloissa.
Lämmä tupa ol, sulonen; liedestäpä uunin
Hehkuva työns hiilus hupasan varin, ampu ja täytti
Haiku katon pilwillä: päreet tuskin rekineenkään
Kuiwuu-paikaltaan orrelta näkyiwät alaallen.
Haiku piti tok yläällä; hänen synkeydesäk alla
Loisti pärettä hyvin, joukon torpassa walaisten
Ehtoiset wehkeet: nerokas näky Anni emäntä
Itsellensä ja miehelleen wuodetta asettain,
Tyttäresäk, joka pes pankolla nokista patansa
Laulellessa runot, myös poika se wikkelä, wahwast
Warsa-parille jakaissa owen pielessä ku surwoi -
Sammiohon suureen silpun, suurustaki silmään.
Runsaan kuuden vuoden aikana "Hirwen hiihtäjien" alku oli muuttunut. Esimerkiksi "koppeloleipä-palat" jäivät pois, uudemmassa versiossa puhutaan "kannikka-palajsta".
Ensimmäinen sivu Coranderin vuoden 1845 Hirvenhiihtäjät-suomennoksesta
Coranderin vuoden 1845 suomennos
Hirwen hiihtäjät.
Ensimmäinen Laulu.
Iltanen ol torpassa ikään päätettynä. Wielä
Löwty tähek pöydällä laweella nyt, ympäri kalja-
Rajnnan, rejkäjsten leipiin kannikka-palajsta
Lawtaisilla, potakka wadissaki, mujkku kupissa.
Lämminnyt hyvin ol tupa, war; liedeltäpä wasta
Hehkuwa työnsi warin hupasan hiilen, ja katon kajkk
Taivll sawu-pilwillään: näkywiin päre´et, reki tuskin
Pääs orrelta, kuhun heidät kuiwaan oli pantu.
Hajku pitiiksen yläältä; sumun synkän tämän alla
Paljo pärejtä paloj, ja walajs maa-perheen ilta-
Askare´et; wuodetta levitteli uuras emäntä
Anni itelleen, miehellensäkin arvoiselle.
Tyytywänen tytär on, pankolla nokista patoo pes,
Hilja hyräjl runon; ehtimiseen pani sukkela pojka
Warsa-parille, ku sejso owella ja pieks kawiojtaan,
Sammiohon tihe-liikeiseen suurusta ja silpun.