Webinaari: Vaikea kulttuuriperintö ja ihmisoikeuksien puolustaminen: Suomenlinna 1918 – 100 vuotta Hjalmar Linderin kuolemasta

Ilmakuva Kustaanmiekasta. Kuva: Suomenlinna
Aika: 
2.6.2021 -
09:30 - 15:30
Paikka: 
Verkkotapahtuma
Lisätietoa: 
Ulla-Maija Peltonen, ulla-maija.peltonen@finlit.fi

Ohjelma

Seminaarin avaus: pääsihteeri, professori Tuomas M. S. Lehtonen, SKS
Tervetulotoivotus: johtaja Ilari Kurri, Suomenlinnan hoitokunta
Johdanto päivään: dosentti Ulla-Maija Peltonen ja dosentti Jan Löfström

Historia ja nykyisyys: vaikea kulttuuriperintö ja sen muistaminen (klo 9.45–11.45)
Moderaattori dosentti Johanna Wassholm

  • Tapaus Hjalmar Linder, Ulla-Maija Peltonen ja Jan Löfström 
  • Kotina kulttuuriperintökohde, Suomenlinnan alakoulun oppilaat
  • Tavalliset hyveet. Vankien kokemukset ja selviytyminen Helsingin vankileireillä, tohtoriopiskelija Virva Liski
  • Vaikea kulttuuriperintö, pääjohtaja Tiina Merisalo
  • Kysymyksiä, keskustelua

Omakustanteinen lounas (klo 11.45–13.15)

Nykyisyys ja tuleva: vihapuheen vastustaminen ja ihmisoikeudet (klo 13.15–15.30)
Moderaattori dosentti Johanna Wassholm

  • Desinformation, näthat och mediernas ansvar, journalist, producent Tobias Pettersson
  • Tietämys ihmisoikeuksista on välttämätöntä kaikille, professori Helena Ranta
  • Dialogi menneen, nykyisen ja tulevan siltana, TT Kai Alhanen
  • Loppukeskustelu ja loppusanat

Ilmoittaudu webinaariin 1.6. klo 16.00 mennessä yllä olevan linkin kautta.

Lämpimästi tervetuloa tilaisuuteen!

Miksi Suomenlinna? Miksi Hjalmar Linder?
Suomenlinnalla on maailmanperintökohteena tärkeä rooli eettisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän tulevaisuuden rakentajana. Se on myös historiallisten identiteettien merkittävä kiinnittymiskohta ja kulttuuriperintökasvatuksen voimavara. Sillä on synkkäkin historiansa. Nyt järjestettävä seminaari tarjoaa esimerkin, millä tavoin vaikea kulttuuriperintö on merkityksellinen nykyajalle ja miten sitä voidaan käsitellä.

Sekä menneisyydestä että omalta ajaltamme on esimerkkejä, miten viha, kostonhalu ja vihollisina pidettyjen ihmisryhmien demonisointi johtaa avoimeen väkivaltaan ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Mutta on myös esimerkkejä, että yhteiskunnallisia jännitteitä voidaan lieventää ja konflikti välttää, jos riittävästi ääniä nousee vastustamaan vihapuhetta ja puolustamaan keskinäistä kunnioitusta ja ihmisoikeuksia.

Suomenlinnassa toimi vankileiri 14.4.1918–14.3.1919. Se muodosti Katajanokan, Isosaaren ja Santahaminan vankileirien kanssa Helsingin vankileirin. Kaikkiaan Suomenlinnan saarilla oli noin 10 000 vankia. Valtiorikosoikeuksien langettamista kuolemantuomiosta 80 pantiin täytäntöön Suomenlinnassa. Kaikkiaan Suomenlinnan, Isosaaren ja Santahaminan vankileireillä kuoli huhtikuun 1918 ja maaliskuun 1919 välillä noin 1500 ihmistä.

Hjalmar Linder (1862–1921) oli varakas teollisuusmies ja maanomistaja, joka monien samassa asemassa olevien aikalaistensa tavoin oli kiinnostunut sosiaalisista kysymyksistä ja työntekijöiden hyvinvointia koskevista uudistuksista. Hän vieraili Suomenlinnan vankileirillä sisällissodan jälkeen toukokuussa 1918 ja järkyttyi vankien kohtelusta. Linder nousi julkisuudessa puolustamaan vankien ihmisoikeuksia ja vastustamaan valkoisten teloituksia. Hän kirjoitti Hufvudstadsbladetiin avoimen kirjeen Nog med blodbad! (Jo riittää verilöyly! 28.5.1918), jossa moitti ankarasti sodan voittajia kostonhimosta ja siitä, että he eivät nähneet osuuttaan kehityksessä, joka oli johtanut sisällissodan tragediaan. Hänen näkökulmansa oli perustaltaan porvarillinen mutta avoin ymmärtämään myös kapinaan nousseiden motiiveja ja niiden taustalla olleita kokemuksia yhteiskunnallisista oloista. Hän vaati voittaneilta itsekriittisyyttä ja ihmisarvon kunnioittamista, malttia ja kohtuullisuutta. Kirjoitus herätti kiivaita reaktioita ja Linderiä vastaan esitettiin tappouhkauksia. Hän jätti Suomen, ja 2.6.1921 hän päätti elämänsä Ranskassa oman käden kautta.

Hjalmar Linderin puheenvuoro toukokuulta 1918 ansaitsee tulla muistetuksi esimerkkinä siitä, että konfliktinkin keskellä on tärkeää puhua vihaa ja vääryyksiä vastaan ja sovinnon puolesta, vaikka se olisi vastoin yleistä mielipidettä ja mahdollisesti vahingoksi puhujalle itselleen. Rauhanomaisena sillanrakentajana toimiminen ei aina pääty hyvin, mutta eettisten periaatteiden kunnioittaminen ja niistä muistuttaminen on merkityksellistä lopputuloksesta huolimatta. On myös syytä nostaa esiin esimerkkejä tällaisesta toiminnasta viestinä, että inhimillisyyden puolustajia tarvitaan aina. Samalla se muistuttaa, että kukin meistä voi osaltaan kansalaisena osoittaa siviilirohkeutta ihmisoikeuksien puolustamisessa.

Tapahtuman järjestävät SKS ja Suomenlinnan hoitokunta.