Lähelle tullut sota herättää pelkoa ja vihaa – auttamishalua unohtamatta

Kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan helmikuun lopulla 2022, aiheutti se paljon erilaisia reaktioita ympäri Suomea ja maailmaa. SKS:n keruuseen Sota Ukrainassa vastanneiden kirjoituksissa muistellaan hetkeä, jolloin tieto hyökkäyksen alkamisesta saavutti heidät. Monet tuntuivat kertovan samankaltaisesti: hyökkäyksen alkamista osattiin odottaa, mutta sen tapahtuessa sitä oli silti vaikea uskoa todeksi.

”Kun sota alkoi aamulla 24.2. kuulin sen radion kello 6 uutisista. Olin yöllä herännyt kello 23.43 ja katsonut tietokoneelta, joko sota on alkanut. Ei ollut.” Vastaaja 21

”Heräsin vaille klo 7, laitoin kahvikoneen päälle ja avasin Ylen aamuohjelman TV:stä. Uutinen siitä, että Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan oli pysäyttävä, järkyttävä ja ravisteli perusturvallisuuden tunnettani. Menin herättämään puolisoni ja kerroin hänelle - -.” Vastaaja 18

”Avasin radion kuunnellakseni aamulähetystä Yleltä 24.2.2022 niin kuin teen aina aamukahvilla. Hämmästyin, kun uutiset alkoivat ja jatkuivat normaalia aiemmin. Venäjä oli sittenkin hyökännyt Ukrainaan. Kuuntelin ja itkin.” Vastaaja 38

Vastauksissa hyökkäys Ukrainaan on henkilöitynyt vahvasti Vladimir Putiniin ja hänen lähipiiriinsä. Heidän toimintansa ja sodasta kertomiensa valheiden nähdään aiheuttavan uhkaavan ilmapiirin leviämistä. Tiedon manipulointi ja laajempikin informaatiosodankäynti huolestuttaa vastaajia. Sotimisen raakuus, jatkuvasti paljastuvat sotarikokset ja pysyvä sodan laajenemisen uhka nousevat myös esille kirjoituksissa. Tämä näkyy sekä konkreettisena pohdintana aiheesta että omien tunteiden ja jaksamisen läpikäyntinä.

”Olin seurannut Ukrainan kriisiä pitkän aikaa ja tiesin, että tilanne oli erittäin tulenarka ja vaikea. Arvelin kuitenkin, että Putin sisäpiirijoukkoineen vain uhoaa ja uskoin, että järki lopulta voittaa. Oli suuri pettymys, kun näin ei käynyt. Epäuskoisena pohdin eri mahdollisuuksia, ja toivoin sodan pikaista päättymistä.” Vastaaja 44

”Alussa olin herkistynyt kaikelle; tiedosta uhreista, pommituksista, kuolleista, pakoon pyrkivistä, Putinin valheista. Verenpaineeni kohosi, sydän sai ylimääräisiä lyöntejä. Tajusin parin viikon jälkeen, että minun oli myös suojattava itseni. Rajoitin uutisten seuraamista, järjestin tekemistä, mikä vei ajatukset pois sodasta. Tapasin ihmisiä ja jaoimme samat tunteet.”  Vastaaja 26

”Päällimmäinen tunne on siis toivottomuus, kun ei ymmärrä. Toivottomuus siitä, että ihminen on sotiva elukka. Ja toivottomuus, kun ei tiedä, mikä viestinnässä on totta, mikä ei.” Vastaaja 49

Useat keruuseen vastanneet kertovat osallistuneensa erinäisin tavoin sodan jalkoihin jääneiden avustamiseen. Tällaisia tapoja ovat olleet esimerkiksi raha- ja tarvikelahjoitukset, vapaaehtoistyö sekä totuudenmukaisen tiedon levittäminen eri kanavissa.  Avustustoimet ja kannanotot ovat olleet selvästi merkittävä osa sodan käsittelyä yksilöiden mielissä ja yhteisöissä. Myös kannanotot itsessään herättävät erilaisia tunteita ja ajatuksia kirjoittajissa.

”Vaihtelua arkeen ja mahdollisuuden jonkinlaiseen kannanottoon tuovat myös eri puolelta maailmaa tulevat ja lähetettävät kortit Postcrossingin (kansainvälinen korttirinki, jossa lähetetään ja vastaanotetaan postikortteja) kautta. Olen ottanut kantaa Ukrainan sotaan lähettämällä rauhan teemaan liittyviä kortteja eri maihin. Olen myös saanut kortteja, joissa on kannanottoja rauhan puolesta.” Vastaaja 44

”Olen ollut myös vihainen – valtavan vihainen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Ukrainaa ja ukrainalaisia on autettava kaikin mahdollisin tavoin. Mutta miksi me autamme valkoista pakolaista näin paljon herkemmin kuin kaikkia muita? Miksi yritys toisensa perään tarjoaa ilmaisia palveluita näille pakolaisille, kun ne eivät tarjonneet samoja palveluja ilmaiseksi vuoden 2015 pakolaisaallossa tai sen jälkeen? Miksi ukrainalaiset saavat ilmaisia passikuvia ja matkalippuja, kun muut eivät ole saaneet? Miksi yrittäjät ja kunnanvaltuutetut julkaisevat sankaritarinoita, joissa kerrotaan, kuinka kaikki alueelle X saapuneet ukrainalaiset turvapaikanhakijat ovat saaneet töitä heiltä, kun samaan aikaan meillä on maassa ammattiin koulutettuja ihmisiä, jotka eivät ulkomaalaisen nimensä ja “huonon” kielitaitonsa vuoksi pääse töihin?” Vastaaja 42

”Illalla 24.2. kävin varuskuntakirkossa soittamassa rauhankelloja kello 1900, kuten ne ympäri Suomea soivat solidaarisuudenosoituksena Ukrainalle ja sen urhealle kansalle. Pidin myös pienen rukoushetken rauhan puolesta. Liikutuin, vaikka en kokenut silloin tai koe edelleenkään mitään suoranaista uhkaa maatani tai itseäni kohtaan. Palvelen varusmiespappina.” Vastaaja 24

SKS:aan saapuneiden kirjoitusten mukaan sota näyttää herättävän tunteita laajalla skaalalla. Monet pelkäävät ja rinnastavat Ukrainan tapahtumat sekä maailmanpoliittisen ilmapiirin toista maailmansotaa edeltäviin aikoihin. Toisten tunteet ovat puolestaan maltillisempia ja ajatukset pohdiskelevampia. Aineisto osoittaa, kuinka vaikeina aikoina ihmisistä nousee kollektiivista arvostusta inhimillisyyttä kohtaan ja tekoja sen puolesta. Vastaavasti pahuus ihmisten toiminnassa herättää myös yhtenäisiä tunteita – pelkoa, inhoa ja vihaa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti Sota Ukrainassa -keruun 9.3.2022–12.9.2022. Keruu tuotti 70 vastausta, jotka on arkistoitu SKS:n arkistoon ja Tietoarkistoon.

Kiitämme kaikkia keruuseen osallistuneita! Vastaajien kesken on arvottu kirjapalkintoja.

Lisätietoja: SKS:n arkisto, puh. 0201 131 240, arkisto@finlit.fi