Uutta tutkimustietoa kotimaisesta kirjallisuudesta

12.5.2020 - 14:30
Minne suomalainen romaani on matkalla? Mitä annettavaa Seitsemällä veljeksellä on nykylukijalle? Miten talouden globalisoituminen näkyy kirjallisuudessa? Suomalaisuuden päivänä esittelemme kahdeksan tuoretta teosta, jotka tarjoavat uusia näkökulmia suomalaiseen kirjallisuuteen ja kirjalliseen kulttuuriimme.

Suomalainen kirjallisuus on tupakansavusta sakeana

Vadelmanlehtiä savukkeeksi käärivä Nuuskamuikkunen, Sonja O. ja tupakoivat naiset, Tuntemattoman sotilaan muonatupakat… Suomalainen kirjallisuus on tupakansavusta sakeana! Mika Hallila erittelee Savumerkkejä-teoksessaan tupakoinnin kulttuurisia merkityksiä ja niiden muutoksia suomalaisessa kirjallisuudessa 1800-luvulta tähän päivään. Ajat muuttuvat, mutta kirjallisuudessamme tupakka on aina ollut muutakin kuin epäterveellinen nautinto.

”Tupakan semiotiikan lähtökohta on ajatus, että koska tupakka on merkki, se ei koskaan voi olla ”vain tupakka” eikä tupakointi koskaan voi olla ”vain tupakointia” (sillä sikarikaan ei ole koskaan ”vain sikari” – sanoipa Freud mitä tahansa!): tupakan merkitys on aina muutakin kuin tupakka aineena tai tupakointi arjen käytäntönä. Tupakan kulttuurisia merkityksiä ei siksi voikaan ymmärtää yksinomaan esimerkiksi epäterveellisyyden, myrkyllisyyden, käyttötapojen, nautinnon, arkipäiväisyyden tai edes tupakoinnin rituaaliluonteen kautta.”

Uusi näkökulma kirjallisuushistoriaamme

Kansallisen etsinnän aikana 1900-luvun alussa primitivismin kysymykset kulttuurien alkuperästä ja kehityksestä kutoutuivat osaksi suomalaista romaania. Nostalginen kaipuu luontoon merkitsi ennen muuta paluuta tunteisiin, jotka ymmärrettiin aidon ja alkuperäisen ihmisyyden perustaksi. Riikka Rossin teos Alkukantaisuus ja tunteet luotaa primitivismiin historiallisena kirjallisuuskäsityksenä ja kartoittaa suomalaisen primitivismin erityispiirteitä. Teos analysoi erilaisia alkukantaisuuden tulkintoja Joel Lehtosen, Juhani Ahon, Maria Jotunin ja F. E. Sillanpään teoksissa maailmankirjallisuuden primitivismiin peilaten.

”Vanha kulttuurinen kysymys alkukantaisen elämänmuodon ja sivilisaation vastakkainasettelusta tuli erityisen ajankohtaiseksi 1900-luvun taitteessa. Nykyaikaistumiskehityksen myötä primitivismi muotoutui osaksi modernin ihmisen identiteettikamppailua. Nykyaika tarvitsi primitiivistä menneisyyttä ollakseen uutta.”

Mihin suomalainen romaani on matkalla?

Elämme globaalien haasteiden, digitaalisten tekstiympäristöjen ja intermediaalisuuden aikakautta. Miten muutokset näkyvät suomalaisessa romaanissa? Elina Armisen ja Markku Lehtimäen toimittama Muistikirja ja matkalaukku esittelee uuden romaanituotannon muotoja, merkityksiä, rakentumisen tapoja ja teemoja. Samalla teos selvittää, miten 2000-luvun suomalainen romaani suhtautuu yhtäältä kansalliseen perinteeseen ja toisaalta kansainvälisiin kirjallisiin traditioihin. Millaiseksi suomainen nykyromaani on kehittynyt ja mitä se ottaa menneisyydestä mukaansa?

”Suomalaisen romaanin muutoksia ja nykymuotoja hahmotetaan tässä teoksessa suhteessa aiempaan traditioon: myös uudet, radikaaleilta vaikuttavat kokeelliset muodot ovat jossakin suhteessa kirjalliseen perinteeseen. Täysin traditiosta erilliset yksittäiset kokeilut ovat jääneet irrallisiksi ja tyhjiksi ilmiöiksi.”

Juhlapainos antaa lukuvinkkejä klassikon tulkintaan

Aleksis Kiven (1834–1872) Seitsemän veljestä on suomalaisen kirjallisuuden kestosuosikki ja ohittamaton klassikko, yksi varhaisimmista suomenkielisistä romaaneista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi teoksen ensimmäistä kertaa 150 vuotta sitten; se ilmestyi keväällä 1870 neljänä erillisenä vihkona. Merkkivuoden kunniaksi julkaistu keväällä 2020 julkaistu juhlapainos Seitsemän veljestä ja opas sen lukemiseen sisältää Kiven romaanin lukijan oppaalla täydennettynä. Lukijan oppaan on kirjoittanut Aleksis Kiveen erikoistunut kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki.

”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä,
seisoo erään mäen pohjaisella
rinteellä, liki Toukolan kylää...”

Aleksis Kiven shakespearelainen intohimodraama

Aleksis Kivi oli monipuolinen kirjailija, joka kokeili rajojaan. Kiven historiallinen näytelmä Canzio on shakespearelainen intohimodraama, joka sijoittuu Italian Toscanaan. Canzion kriittisen edition artikkelit ja kommentaarit antavat uutta tietoa Kiven tragedian draamallisista ominaispiirteistä, näyttämötulkinnoista ja julkaisuhistoriasta sekä suhteesta eurooppalaiseen draamaperinteeseen. Lisäksi editio valaisee Canzion poliittisia ja aatehistoriallisia taustoja sekä kartoittaa ulkomaisten henkilönnimien käyttöä Kiven näytelmissä. Edith-editiot perustuvat käsikirjoitusten, ensipainosten ja muun alkuperäisaineiston tutkimukseen.

”Esikuvanaan William Shakespeare Kivi halusi rakentaa vanhanaikaisen juoninäytelmän, jossa tragiikka antaa tilaa myös koomisille aineksille. Vaikutteita kirjailija sai myös rosvoromantiikasta, ja näytelmän naispäähenkilö edustaa romantiikalle tyypillistä femme fatale -hahmoa. Tämän päivän lukijoita Kiven Canzio vetää puoleensa paitsi eksotiikallaan myös monikerroksisuudellaan. Viime aikoina näytelmän tematiikkaa on tulkittu modernin ihmisen olemassaolon ja identiteetin kysymyksistä käsin.”

Miten vallankäyttö näkyy kirjallisuudessa?

Kielten ja kirjallisuuksien mosaiikki tarkastelee kielten, kirjallisuuksien ja kulttuurien moninaisuutta niin nykyhetkessä kuin historiassa. selvittää, miten valtasuhteet vaikuttavat kielten ja kirjallisuuksien keskinäisiin suhteisiin, näkyvyyteen ja arvostukseen. Teos tuo yhteen kolme tieteenalaa: kielentutkimuksen, kirjallisuudentutkimuksen ja käännöstieteen. Esiin nousevat arkipäivän kielellisten valintojen moninaiset kytkökset identiteettiin, kulloiseenkin kielipolitiikkaan sekä muihin vallan verkostoihin. Teoksen ovat toimittaneet Arja Nurmi, Saija Isomaa ja Päivi Pahta.

”Kirjallisuutta voi pitää yhtenä keskeisenä kielen ja kulttuurin leikkauspintana, ja myös sille on tyypillistä monimuotoisuus ja kytkeytyminen vallan verkostoihin. Kirjallisuus on tehty kielestä, ja sillä on keskeinen rooli kielen ilmaisuvarojen kartoittamisessa, kehittämisessä ja elinvoimaisena säilyttämisessä. Samalla kirjallisuudella on kuitenkin useita kulttuurisia tehtäviä esimerkiksi esteettisten kokemusten tarjoajana, aikalaisyhteiskunnan kuvaajana ja kriitikkona, sukupolvikokemusten ja tunnerakenteiden luojana ja kansallisen identiteetin rakentajana.”

Kuinka horjumattomia ovat suullisen ja kirjallisen rajat?

Suullisen perinteen ja kirjallisen tekstin eroja on aiemmin korostettu painokkaasti. Niina Hämäläisen, Hanna Karhun ja Silja Vuorikurun toimittama Satuperinteestä nykyrunoon esittää, etteivät erot olekaan niin jyrkkiä. Teos tarkastelee suullista ja kirjallista kulttuuria alati muotoutuvana prosessina 1700-luvulta nykypäivään. Monet tutut teokset Kantelettaresta Maiju Lassilan tuotantoon avautuvat kirjassa uusilla tavoilla. Toisaalta tarkasteltavana on myös aiemmin vähäisesti tutkittua aineistoa, kuten arkkiveisuja ja rekilauluja.

”Kysymykset siitä, onko Kalevala aitoa suullista perinnettä tai sopivatko suulliseen perinteeseen pohjautuvat aineistot kirjallisuudentutkimuksen kohteiksi, eivät ole enää olennaisia eivätkä ajankohtaisia. Nykytutkimuksessa korostuvat tulkintojen kerroksellisuudet, eivät poissulkevat käsitykset.”

Miten yhteiskunnan markkinallistuminen ja talouden globalisoituminen näkyy kirjallisuudessa?

Kapitalismin toimintakäytännöt ovat levinneet perinteisen talouden ulkopuolelle ja voimistaneet otettaan esimerkiksi työelämän, median ja kulttuurituotannon alueilla. Kirjallisuus nykykapitalismissa tarkastelee, miten suomalainen kaunokirjallisuus on arvioinut asiaa. Teos selvittää, miten tuo kehitys on muokannut kirjallisuusinstituutiotamme. Jussi Ojajärven, Erkki Seväsen ja Liisan Steinbyn toimittaman kokoelman artikkelit pohtivat niin kirjallisuuden julkaisuympäristöä kuin suomalaisen kirjallisuuden, teatterin ja elokuvan kriittisiä esityksiä nyky-yhteiskunnasta.

”1990-luvun jälkipuolelta lähtien, kun markkinakapitalismiin liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat ja ekologiset riskit alkoivat olla yleisesti tiedossa, kapitalismin luonnetta koskeva pohdiskelu ja kritiikki ovat palanneet taiteisiin sekä kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkiviin tieteisiin. Suomessa erityisesti kirjallisuus ja teatteri ovat tarjonneet foorumin tällaiselle kriittiselle tarkastelulle. Kirjamme nousee tästä tilanteesta ja tulkitsee sitä, miten suomalainen kirjallisuus ja sen lähialueet – teatteri ja elokuva  – käsittelevät nykyistä markkinakapitalismia ja millaista kritiikkiä niiden piirissä syntyy.”

Tutustu kirjallisuudentutkimuksen koko valikoimaan SKS:n verkkokaupassa >>

Haluatko sähköpostiisi tietoa uusista kirjoistamme? Tilaa verkkokaupan uutiskirje >>