Uutuuskirja koululaisten kielenhallinnasta
Uutuusteos Suomen kielen hallinta ja sen kehitys kartoittaa peruskoululaisten sekä nuorten aikuisten kielenhallintaa eli esimerkiksi sanaston ja rakenteiden käyttöä sekä näihin liittyvää intuitiivista tietoa. Tutkimus perustuu laajimpaan peruskoululaisilta ja verrokkeina toimineilta aikuisilta koottuun aineistoon, joka mahdollistaa ensimmäistä kertaa ikäryhmien laajan vertailun. Aineisto on kerätty pääosin oppitunneilla eri puolilta Suomea ja se sisältää kielenhallintaa mittaavia testitehtäviä sekä lyhyitä kertomuksia päivästä, joka olisi kirjoittajalleen unelmien täyttymys.
Keskeistä on ollut tutkia, millä tasolla eri-ikäisten peruskoululaisten kielenhallinta on, millä tavoin se vaihtelee ikäryhmittäin ja miten se muuttuu ikäryhmästä toiseen. Teos osoittaa, että nuorimmilla kielenhallinnan vaihtelu on hyvin suurta, mutta vaihtelu kapenee iän mukaan selvästi, mikä kertoo yksilöllisen kehityksen eriaikaisuudesta. Aineiston avulla voidaan määritellä ikäryhmittäisen osaamisen odotuksenmukainen taso. Tästä on hyötyä niin opetuksessa kuin opetuksen suunnittelussa, sillä riittävä kielenhallinta, kuten sanasto ja kielitieto, ovat hyvän luku- ja kirjoitustaidon edellytys.
Teoksessa analysoidaan myös kielenhallinnan ja kirjoittamistaitojen sukupuolieroja. Tavoitteena on ollut selvittää, onko lasten ja nuorten kielenhallinnassa puutteita, jotka selittäisivät nykyisin yleistä huolta aiheuttavat heikkenevät kirjoitustaidot. Heikkenevät kirjoitustaidot koskevat kaikkia peruskoululaisia, mutta erityisesti niistä on puhuttu poikien yhteydessä. Tulokset osoittavat, että kielenhallinta ei ole sukupuolittunutta vaan vaihtelee yksilöllisesti.
Kirjoittamisessa sen sijaan poikien ja tyttöjen erot ovat hyvin suuret. Heidän kirjoitustaitonsa kehittyy iän myötä eritahtisesti, poikien tyttöjä hitaammin. Tutkimuksen perusteella poikien kirjoitustaidon hitaampi kehittyminen tulisi huomioida, kun koulussa mitataan osaamista ja arvioidaan oppilaiden – erityisesti poikien – jatkokoulutusmahdollisuuksia. Lisäksi tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että laadukkaassa ja tasa-arvoisessa koulutuksessa kannattaa entistä pontevammin tavoitella kirjoittamisen sekä laajemmin kielen ja tekstitaitojen opetuksen ja oppimisen kokemista mielekkäänä kaikissa oppijaryhmissä.
Kirjoittajat ovat tutkimushankkeen ”Suomen kielen myöhempi kehitys: kouluikäiset ja nuoret aikuiset” tutkijoita. Anneli Pajunen on suomen kielen professori ja yleisen kielitieteen dosentti, Mari Honko on soveltavan kielentutkimuksen dosentti ja työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopistossa.
Teos on luettavissa myös avoimesti oa.finlit.fi -sivustolla osoitteessa https://doi.org/10.21435/skst.1472.
Lisätiedot:
SKS:n tiedekustantamo, tiedekirjat@finlit.fi