Kirkollisen kansanperinteen arkisto

Kirkollisen kansanperinteen keruuprojektista vastasivat Suomen evankelisluterilainen kirkko ja Helsingin yliopiston Suomen kirkkohistorian laitos. Aineisto talletettiin SKS:aan vuonna 2005.

"Kirkollisella kansanperinteellä tarkoitetaan laajassa merkityksessä kansan keskuudessa vaikuttanutta ja säilynyttä kirkollista ja uskonnollista perinnettä, joka on säädellyt kansan uskonnollista elämää ja käyttäytymistä….Toisaalta siinä tulee näkyviin kirkon julistus- ja opetustyön palaute kansan kannalta ja toisaalta ihmisten katsomusten ja näkemysten pohjalta nouseva yleinen "kansan usko"."

(Samuli Pentikäinen. Kirkollisen kansanperinteen keruu Suomessa vuoteen 1960 mennessä. SKHS TOIM. 93 Helsinki 1975)

Arkiston sisältö

Kirkollisen kansanperinteen arkiston aineiston voi jakaa kahteen osaan, yleiskyselyyn ja yhteentoista erityiskyselyyn.

Yleiskysely käsittää aineistoa 523 seurakunnasta. Yleiskysely on jaettu 21 pääluokkaan, kysymysryhmiin, jotka pitävät sisällään yhteensä 316 kysymystä kirkon ja uskonnollisen elämän eri osa-alueista. Yleiskysely tehtiin haastatteluina. Haastatteluista suurin osa on äänitetty. Aineisto sisältää noin 5000 tuntia äänitteitä sekä haastattelujen pohjalta kirjoitettuja sisältömuistiinpanoja että haastatteluihin liittyviä taustatietoja. Osa sisältömuistiinpanoista on sanatarkkoja ja osa aihesisältöön liittyviä referaatteja.

Erityiskyselyitä on yksitoista. Ajallisesti yleiskyselyn jälkeen toteutetut erityiskyselyt tehtiin usein kohdistetusti erillisiä tutkimuksia varten. Kyselyt ovat hyvin erikokoisia ja eritasoisia: toiset ovat laajoja ja kattavat hyvin eri alueet Suomesta, toiset suppeampia sekä alueellisesti että haastateltavien määrän suhteen. Erityiskyselyistä laajin on Herätysliike-kysely, jonka on kooltaan verrattavissa yleiskyselyyn. Osa erityiskyselyistä on selvästi suppeampia. Esimerkiksi Körttipuku-kyselyssä on aineistoa vain Nurmon pitäjästä.

Neljä erityiskyselyä on tehty postikyselynä ja loput neljä haastattelun muodossa. Vain pieni osa erityiskyselyjen aineistosta on kerätty äänittämällä.

Aiheenmukainen kortisto

Yleiskyselyn ja muutaman erityiskyselyn tekstiaineistosta on muodostettu aiheenmukainen kortisto, joka jakautuu aiheenmukaisiin kysymysryhmiin ja niiden sisällä paikkakunnittain aakkosjärjestykseen. Kortisto tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua vaivattomasti eri aihepiirien vastauksiin, koska vastaustekstit on kopioitu kortistoon kokonaisuudessaan. Aihepiirit käsittelevät kirkkoa ja yhteiskuntaa, jumalanpalvelusta ja hartaushetkiä, kirkollisia toimituksia, seurakuntatyötä, herätysliikkeitä ja eriuskoisia.

Äänitteet

Osa yleiskyselyn ja pieni osa erityiskyselyjen aineistoista on käytettävissä myös äänitteinä. Haastattelijoita on n. 660 ja äänittäen haasteltuja on n. 7500. Äänitteitä voi kuunnella kansanrunousarkiston tiloissa. Sovi kuuntelusta etukäteen.

Valokuvat

Kirkollisen kansanperinteen arkistossa on yleiskyselyyn liittyviä valokuvia noin 1000 kpl. Kuvattuina on mm. haastateltavia henkilöitä, seurakuntien elämää ja keruuseen liittyviä aiheita.

Aineiston käyttö

Kirkollisen kansanperinteen aineistoa voi lähestyä monin tavoin ja monelta eri suunnalta. Aineisto on käytettävissäsi arkiston tutkijasalissa Hallituskadulla.

• Yleiskyselystä voi etsiä tietoa paikkakunnittain tai temaattisesti kysymysryhmän, haastattelijan tai haastateltavan mukaan.
• Erityiskyselyiden aineisto on helpoiten löydettävissä seurakunnan mukaan.
• Kuva-aineistosta voi etsiä materiaalia seurakunnan, aiheen tai kuvatun henkilön perusteella.
• Tutustu myös viittausohjeeseen.

Arkiston ja keruun tausta

Suomessa heräsi 1960-luvun alussa laaja kiinnostus historiallisen muistitiedon tallentamiseen. Idean kirkollisen kansanperinteen keruusta esitti Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professori Mikko Juva. Evankelis-luterilaisten kirkollisten piirien ja yliopiston yhteisen suunnitelman mukaisesti teologian laitos ja sen assistentti TT Eino Murtorinne ryhtyivät organisoimaan keruuta ja laatimaan ensimmäisenä toteutetun ns. yleiskyselyn kyselylomaketta. Itse keruutyö aloitettiin vuonna 1964 ja samalla perustettiin teologisen tiedekunnan yhteyteen kirkkohistorian laitos 1.1.1965. Kirkollisen kansanperinteen arkiston aineiston aktiivinen keräys loppui 1980-luvun alussa. Arkisto siirrettiin kansanrunousarkistoon vuonna 2005.

Arkisto kerättiin teologian tutkijoiden, opiskelijoiden ja kotiseutuaktivistien voimin. Keruun tarkoituksena oli tallentaa kansan käsityksiä uskosta ja kirkollisesta elämästä ennen taloudellis-yhteiskunnallista murrosta toisen maailmansodan jälkeen. Keruu keskittyi evankelis-luterilaiseen perinteeseen ja uskoon. Ortodoksista perinnettä keruussa on mukana vähän. Myös ruotsinkielistä aineistoa arkistossa on vain vähän, sillä ruotsinkielisten seurakuntien osalta kirkollisen kansanperinteen keruusta vastasi vuonna 1965 perustettu Kyrkohistoriska arkivet vid Åbo Akademi.

Keruuseen otettiin mukaan kaikki vuoden 1949 seurakunnat. Osaksi keruuta otettiin myös luovutettuihin alueisiin kuuluneet seurakunnat, jotka oli lakkautettu vuonna 1950. Arkisto sisältää aineistoa yli 500 seurakunnasta eri puolilta Suomea. Aineisto on koottu pääosin haastattelemalla sekä myös lomakekyselyin. Äänitteitä on yhteensä noin 5000 kpl, valokuvia 1000 kpl ja tekstiaineistoa noin 18 hyllymetriä josta valtaosa on kopioitu yleiskyselyn mukaiseksi aiheenmukaiseksi kortistoksi. Suurin osa haastattelunauhoista on purettu tekstiksi, joko kokonaisuudessaan tai sisältöä tiivistäen.

Muistitiedon keruun paino oli paikallistasolla. Keruutyössä ei keskitytty juurikaan suurien linjojen ja yhtäläisyyksien löytämiseen Suomen eri osien välillä, vaan siinä haluttiin ottaa talteen jokapäiväiseen uskonnolliseen elämään liittyvää tietoutta, ihmisten mielikuvia ja muistitietoa kirkollisesta elämästä. Tarkoitus oli saada mahdollisimman todenmukainen kuva ihmisten uskonnollisesta elämästä, käytännön arjesta ja kirkollisista perinteistä. Tärkeää ei ollut miten kirkon oppeja olisi pitänyt noudattaa ja noudatettiinko niitä oikein.

Haastatteluja tekivät teologian ylioppilaat ja tutkijat. Monet heistä olivat itse kotoisin niiltä paikkakunnilta, joilla he haastattelivat. Keruutyössä oli mukana myös paljon kotiseutuaktivisteja, kuten kansankoulunopettajia ja innokkaita seurakuntalaisia.

Varsinaisen keruuaineiston mukana tuli myös keruuseen liittynyttä kirjeenvaihtoa, opinnäytetöitä ja muuta aineistoa.