Vänrikki Stoolin tarinoista

Maamme-laulun varhaisin suomennoskäsikirjoitus on vuodelta 1849. Se on tehty vain vuosi Fänrik Ståls sägner -runoelman ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen. Suomennos on arkilla, jonka toisella puolella on Danielsonin allekirjoittama kirje kanttori Kahelinille Saarijärven kirkolle.

Myös suomennos on Danielsonin käsialaa. Mutta kuka oli Danielson ja mitä varten hän suomensi säkeet? Sitä emme tiedä. Kirjeessäkin viitataan vain arkisiin asioihin, tulemisiin ja menemisiin.

Kansakouluopettaja V. Saukkolan suomennos Vänrikki Stoolin tarinoista vuodelta 1923 on kaunis ja siisti käsikirjoitus. Saukkola oli lähettänyt käännöksensä ensin Werner Söderström O.Y:lle, mistä häntä kehotettiin toimittamaan se SKS:n arkistoon.

WSOY:n vastauksessa kiitellään käännöstä, mutta todetaan, ettei yhtiö ole "periaatteellisista syistä" halukas kustantamaan sitä: "Meidän olisi vähitellen päästävä vakavammalle pohjalle tämän standarditeoksen suomenkielisen asun nähden; kahden rinnakkaiskäännöksen olemassaolo tuottaa nykyisinkin suurta sekaannusta."

Vielä 1928 SKS:lle on lähetetty Suomen Kuvalehden kautta korjauksia V. Saukkolan suomennokseen.

Danielsonin ilmaisu poikkeaa ratkaisevasti siitä Maamme-laulun suomennoksesta, jonka suomalaiset ovat oppineet ulkoa.

Danielssonin Maamme-laulun suomennos vuodelta 1849

Danielsonin suomennos vuodelta 1849

V 1.sta
O Maamme, Maamme [??] Maamme
Korkiast [??] kallis sana
Ej Nouse [??] Taivahalle.
Ej Laxo-rannan [??]
Rakkaampat kuin pohjosmaassain
Kuin tässä Mejdäin Isäim Maassa

5.
Ne [??] kaikki kuka luki
Kuin tämä kansa voi
Kuin sota parku Laxost reunoil
Halla tuli näljan vaivoil
Ej voi sitt verta arvata.
Sen ej kansan kärsiväisytta

6.
Ja täällä tämä veri vois
Ja täällä mejdan edest
Ja täälla nautti ilonsa
Ja päästi huokauksensa
Se kansa kuormain kantava
ennen kuin meitä olikaan

7.
Tääl on mul suloin, tääl on hyvä
Tääl on meil kaikki sallittu
Kuin onni viskaa osamme
Isän maan kuitengi saimme
Mikä maailmas enammin maksane
kallenpanna pidettäneen

V. Saukkolan Maamme-laulun suomennos on kaunista kieltä, mutta kustantajalle se ei kelvannut. Kun sitä vertaa yllä olevaan Danielsonin käännökseen, havaitsee kuinka ilmaisu on kehittynyt 80 vuoden aikana.

V. Saukkolan Maamme-laulun suomennos vuodelta 1923