RU Anna Voronkova

Kääntää kielelle: venäjä

Tieni kääntäjäksi:

Se oli… ehkä kohtalo. Kun pääsin Moskovan Lomonosovin yliopistoon, jouduin englannin kielen ryhmään, jonka opettajasta en pitänyt. Oli vähän tylsää – olin opiskellut englantia jo koulussa ja nyt piti jatkaa samaa. Kaverini joutui suomen kielen ryhmään, kun ei suorittanut englannin tenttiä hyvin – heille oli suomen ja norjan kielen ryhmät (seuraavana vuonna esimerkiksi oli portugali ja katalaani).

Päätin vaihtaa opiskeluryhmää ja valitsin suomen kielen, koska kaverini opiskeli siellä, ja koska mielestäni Suomi oli kauempana pohjoisnavasta kuin Norja. Minulla ei ole suomalaisia sukujuuria, ja opettaja aina sanoi, että vain ne, joilla on suomalaiset sukujuuret, pystyvät puhumaan suomea. Muille se on vaan mahdotonta, ja he joutuvat takaisin englannin kielen ryhmään. Jouduin opettelemaan kaksi kertaa ahkerammin, koska en halunnut takaisin, ja koska olin itse valinnut tämän kielen. Ja sitten, pikku hiljaa, suomi avautui minulle… Tervashampoosta, jota oli aina kylpyhuoneessamme, alkaen.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Nautin aina kun saan suomalaisen kirjan käännettäväksi. Tavallisesti venäläiset kustantajat tietävät jo, mitä haluavat, mikä heidän mielestä sopii markinnoille.

Asun itse Moskovassa, Venäjällä. Joudun aina kuuntelemaan Suomen radiota, muuten kieli unohtuu. Matkustan pari kertaa vuodessa Suomeen: keksin itselleni projekteja, että voisin tehdä jotakin kielen kanssa. Sanoisin, että kirjallisuuden kääntäminen antaa minulle elämän tavoitteen. Jos itse löydän jotakin uutta, haluan heti kertoa siitä muille – kääntäminen on tässä hyvä syy. Haastavinta on, että joskus joudun katsomaan sanojen merkityksen suomi-englanti-sanakirjoista. Suomi-venäjä-sanakirjat ovat hyviä, mutta kaipaavat päivittämistä. Hauskinta on, että tiedon tarve on hyvä syy kirjoittaa suomalaisille ystäville ja kysyä neuvoa. Haastavinta esimerkiksi Hannu Mäkelän Herra Huun käännöksessä oli äänien kääntäminen. Jouduin kysymään apua ystäviltä ja he ”kolkuttivat”, ”kalistivat”, ”jyskivät”, jne. Sitten oikeat venäläiset sanat löytyivät.

 

Toivekäännöksiä:

Graafiset romaanit, Hanna Weseliuksen Alma!, historiallisia kirjoja, nykyaikaista eksperimentaalista kirjallisuutta…

 

Suomalainen kirjallisuus Venäjällä:

Valitettavasti se on tosi pieni, vaikka sillä onkin hyvä maine ja sitä kunnioitetaan. Pienet rohkeat venäläiset kustantamot kuten Olga Morozova Publishers, joka toi Venäjän markkinoille Arto Paasilinnan, teki tosi paljon sen myynnin eteen. Valitettavasti suomalaisen kirjallisuuden painosmäärät Venäjällä ovat tosi pieniä, ja monet lukijat eivät edes tiedä suomalaisesta nykykirjallisuudesta. FILI on tukenut työtäni kahdella käännöstuella Arto Paasilinnan romaaneille, sarjakuvaprojekteista Timo Mäkelän Emil ja Sofi -graafista romaania ja Ilpo Koskelan Lusia.

 

 

Työn alla nyt:

Viimeiseksi ilmestyi Hannu Mäkelän Herra Huu:n uusi käännös, kaksi muuta Herra Huu -kirjaa on tulossa. Odotan sitä, että marraskuussa ilmestyy Ari Turusen Ettekö te tiedä, kuka minä olen.

 

Anna Voronkovan käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme: