Suomenlinnassa Kiven kadonnutta näytelmää etsimässä

FILIn residenssikääntäjänä Suomenlinnassa 10.–30.9.2013

”Höyrylaiva lähenee Euroopan mannerta. Lokkien kirkuna on jälleen alkanut. Horisontissa nousevat Suomenlahden etelänpuoleiset rannat, jyrkät, suoraan aalloista huippenevat klintit, joilla Viro ensimmäiseksi tervehtii tulijaa.“

Näin kirjoitti Tatu Vaaskivi vuonna 1937 kulttuurimatkallaan Eurooppaa etsien. Olin juuri virontanut hänen mainiot Tartto-kirjeensä ja parastaikaa itse matkalla päinvastaiseen suuntaan, kantaakseni oman seuraavan korteni sukulaiskansojemme kulttuurikekoon. Oli 10. syyskuuta 2013 ja edessäni kolme työntäyteistä viikkoa FILIn kääntäjästipendin turvin (mitä tekisimmekään ilman FILIä!) vieraanvaraisen HIAPin residenssissä Suomenlinnassa. Aikomukseni oli viettää nämä viikot ikään kuin yksinäisenä sutena, uppoutua vain suomalaiseen kirjallisuuteen, kytkeä itseni kokonaan irti tavanomaisesta seuraelämästä. Näin ajattelin, talsiessani Suomenlinnan mukulakiveystä, kunnes katseeni sattumalta osui erääseen kylttiin. Ja kas kummaa, havaitsinkin olevani – Susisaaressa!

Kolmen viikon työohjelmaani ei toki sisältynyt Kiven kadonneen näytelmän etsintää: olin saanut FILIn stipendin kääntääkseni viroksi Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion historiallisen jännitysromaanin ”Stenvallin tapaus” ja sen juonihan liittyy Aleksis Kiven salaperäiseen näytelmäkäsikirjoitukseen. Entä sitten Kivi ja Suomenlinna? No, ainakin hänen suvullaan on ollut kosketusta tähän merilinnoitukseen, olihan Kiven isoisän veli Matti Stenvall ollut Suomenlinnassa tykkimiehenä ja istui myöhemmin elinkautista vankeusrangaistustaan Suomenlinnan vankilassa, kuten kirjoittaa Veijo Meri ”Elon saarel tääl” -teoksessaan.

Mutta mitkä upeat puitteet historiallisen romaanin kääntämiselle (nauttien samalla HIAPin vierashuoneen kaikista nykyaikaisista mukavuuksista)! HIAPin residenssitalo sijaitsee aivan Linnanpihan, linnoituksen keskeisen paikan, vieressä. Suomenlinnan historiassa kohtaavat monet kansat. Merilinnoituksen suunnittelua ja rakentamista johti ruotsalainen Augustin Ehrensvärd, jonka komeaa hautamuistomerkkiä voidaan ihastella Linnanpihalla. Linnoitustyön rahoitti tiettävästi Ranskan hallitus.

Kääntäjästipendiaattiaikanani viime vuonna tuli kuluneeksi 205 vuotta siitä, kun Kustaanmiekan salkoon nostettiin Venäjän lippu. Suomenlinnalla on oma paikkansa myös Venäjän vallankumousten verisessä historiassa – Susisaaren vieressä sijaitsevalla Vallisaarella nousivat sotilaat kapinaan vuonna 1906. Mutta Suomenlinna muistuttaa Venäjän kulttuurihistoriastakin: yhdessä Linnanpihan taloista syntyi vuonna 1811 venäläinen filosofi ja kirjallisuudentutkija Vissarion Belinski. Keväällä 1918 linnoitus joutui saksalaisten käsiin, kunnes sitten 12. toukokuuta 1918 merilinnoitus nimettiin Suomenlinnaksi. Siitä, että täällä koulutettiin itsenäisen Suomen poliisivoimia, kertoo laatta residenssitaloani vastapäätä sijaitsevan tiilirakennuksen seinällä.

Itse ympäristö siis johdatti minut tunnelmaan, jossa aloitin Stenvallin tapauksen selvittämisen. Syyskuussakin Suomenlinnassa vaeltelee turisteja, mutta hei eivät ole häiriöksi. Paikalliset ovat ystävällistä ja hiljaista väkeä, residenssikääntäjäparini, unkarintaja Laura Bában näin ikkunastani joskus vilaukselta, matkalla jonnekin – kauppaan, Helsingin keskustaan? Jumalallinen työrauha! Nykyajasta muistutti aika ajoin vain jokseenkin epätodellinen näky – isojen matkustajalauttojen yläkannet liukumassa puiden latvojen takana.

En uppoutunut kuitenkaan aivan kokonaan menneisyyteen, vaan vietin osan päivästäni niin sanoakseni manner-Helsingissä. Suomenlinnasta on nopea ja tiuha lauttayhteys suoraan kaupungin keskustaan. Saavuttuamme kävimme Lauran kanssa tietysti moikkaamassa FILIssä ja olimme läsnä myös valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon jakotilaisuudessa Säätytalolla. Sen rappuja noustessani muistin Eino Leinon paheksunnan, kun hän näki kansalliskirjailija Juhani Ahon kerran hyvin mahtailevannäköisenä samoja rappuja alas astelemassa. Voi niitä suurmiehiä!

Lempipaikkanani Helsingissä oli SKSn kirjasto: ystävällinen palvelu, kodikkaat työskentelytilat, mutta ennen kaikkea metrikaupalla suomalaista kirjallisuutta aivan käden ulottuvilla! Löysin tosin myös Suomenlinnasta pienen viihtyisän kirjaston, josta lainasin kirjoja iltalukemiseksi. Tutkin ristiin rastiin Katajanokan, kuvitellen mielessäni siinä joskus liikkunutta Aleksis Stenvallia. Uspenskin katedraalin juurella sijainneessa hökkelikylässä Aleksis asui koululaisena ja siellä hän myös yöpyi myöhemmin kaupunkireissuillaan. Koulupoikana hän asui vartiopäällikön kodissakin: vankilassa, joka oli tuolloin kirkon toisella puolella. Myös siitä kertoo Veijo Meri edellä mainitussa teoksessaan. Tämä vankilajuttu tuo tahtomattakin mieleen nuoren Charles Dickensin. Onnistuin jäljittämään ainoastaan paikan, jossa aikoinaan oli nuoren Stenvallin koulu – nyt siitä muistuttaa laatta komean nykyaikaisen talon seinässä.

Vietin antoisia tunteja Akateemisen kirjakaupan sohvalla uutuuskirjoja selaillen. Siellä sain muuten tuoreimman käännösideankin, jota parastaikaa toteutan. Kaiken muun lomaan mahtuivat tutustuminen Helsingin rikkaaseen kulttuurielämään, käynnit Eduskunnassa, Kiasmassa ja jäänmurtaja Tursolla, sotakorvausaluksella, joka hankittiin 2004 Venäjältä takaisin Suomelle. Sitä on kotiinpaluun jälkeen kunnostettu muun muassa Suomenlinnan telakalla.

Kaikki kaunis kuitenkin loppuu aikanaan, niin myös minun residenssikääntäjärupeamani Suomenlinnassa.

”Yksityiset ikkunat rantarakennuksissa katoavat ja sulavat kolmeksi, pitkäksi päällekkäin olevaksi viiruksi. Kaupungin humina lakkaa kuulumasta, ja koneen syvämielinen, pehmosen voimakas jyskytys sattuu ensi kerran korvaani. Täyttä vauhtia mennen sivuutetaan Viaporin vallit, josta tuijottavat ontot, mustat ampumareijät.

Ollaan aavalla ulapalla. Kävelen kannella edestakaisin lempeässä tuulessa. Helsinki katoaa katoamistaan. Kotimaa kyyristyy mereen.“

Näiden lauseiden parissa ahersin pari vuotta sitten, kun käänsin viroksi Juhani Ahon pienoisromaanihelmen ”Yksin”. Nyt minulla oli tilaisuus kokea kirjailijaklassikon tuonaikainen kuvaus omakohtaisestikin, mutta lähestyvä yö 30. syyskuuta 2013 on siihen liian pimeä: laivamme suuntaa kulkunsa Kustaanmiekan salmeen. Viimeinen näky oikealla on Suomenlinnan kirkon tornin majakka, joka vilkuttaa jäähyväisiksi Morse-aakkosina neljää lyhyttä välkähdystään – H(elsinki), H(elsinki), H(elsinki)… Kiitos, Suomenlinna! Kiitos, Helsinki! Näkemiin!

 

Ants Paikre

Jaffa, tontut ja hän-pronomini

Finnland. Cool. – Suomi teemamaana Frankfurtin kirjamessuilla 2014 on lisännyt kirjallisuutemme käännösoikeuksien myyntiä erityisesti saksankielisiin maihin. Kääntäjähaastatteluissa kurkistamme kulissien taakse, millaista on suomalaisen kirjallisuuden saksannustyö.

Gabriele Schrey-Vasara on saksantanut 1980-luvulta lähtien runsaasti suomalaisia romaaneja, lastenkirjoja ja tietokirjoja. Hän on opettanut saksaa ja toiminut Helsingin

Gabriele Schrey-Vasara Kuva: Irmeli Jung

Saksalaisessa kirjastossa julkaisusihteerinä, toimitussihteerinä ja kirjastonhoitajana. Vuonna 2008 hänelle myönnettiin Valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki.

Olet opiskellut vanhassa saksalaisessa yliopistokaupungissa – Göttingenissä. Mitä olet opiskellut?

Pääaineenani oli ranska, sivuaineena historia ja ”sivusivuaineena” fennougristiikka. Tarkoitukseni oli valmistua ranskan ja historian lukio-opettajaksi, mutta suunnitelma katkesi siihen, että sain väitöskirja-apurahan Suomeen. Tutkielma Suomen historiasta ei sitten ikinä valmistunut – ensimmäistä lukua lukuun ottamatta, kun elämä vei muualle.

Olet asunut Helsingissä vuodesta 1979, tästä on varmaankin ollut kielen kannalta sinulle etua?

Toisaalta on eduksi, kun asuu lähtökielen maassa ja suomenkielisessä ympäristössä, koska nykykielen ilmiöt tulevat hyvin tutuiksi. Toisaalta on se vaara, että unohtaa oman äidinkielensä tai että se ei pysy ajan tasalla. Jos asuisin Saksassa, asiat olisivat toisinpäin. Yritän pitää jatkuvasti yhteyttä kotimaahani.

Mikä on sinusta haastavinta suomalaisen kirjallisuuden kääntämisessä?

Ensimmäiseksi tulevat mieleeni sanaleikit, jotka eivät tahdo kääntyä. Jos puhutaan joulupukista ja korostetaan ”pukki”, se ei toimi saksaksi. Toinen haaste on nimillä leikkiminen. Kompastuskiveksi koen usein myös sen, että saksaksi kirjoitettaessa ihmisen sukupuolen joutuu määrittelemään.

Oletko päässyt tai joutunut luomaan uusia saksankielisiä sanoja, kun olet kääntänyt joulutarinoita ja muita vanhoja suomalaisia satuja, joissa on runsaasti erikoisia sanoja?

Leena Parkkinen: Bühne frei für Magermilch (Boje Verlag)

Paula Havasteen Joulupukin tarinassa minun piti miettiä nimiä. Sen lisäksi olimme kustantajan kanssa eri mieltä tontuista, ovatko he ”Elfen” tai ”Wichteln”, mutta onneksi päädyimme ”Wichteln”iin! Kieliongelmana voi olla myös se, että Suomesta löytyy erilaisia lehmärotuja kuin Saksasta. Tästä syystä on ollut haasteellista esitellä lehmät Leena Parkkisen kirjassa Miss Milky Ray. Mutta minusta Suomi ja Saksa eivät ole kulttuurisesti kovinkaan kaukana toisistaan, mikä näkyy myös sanastosta.

Olet kääntänyt paljon dekkareita. Poikkeaako niiden kääntäminen muiden romaanien kääntämisestä?

Dekkareissa saattaa olla erilainen sanasto, esim. poliisiorganisaatioon tai patologiaan liittyvä, mutta erikoisalan sanojahan on kaunokirjallisuudessa ylipäätään. Tietenkin riippuu kääntäjästä kuinka paljon selittää ikään kuin huomaamatta. Onko lukijan kannalta tärkeä tietää, mikä on ’jaffa’ tai voiko siinä olla ’sprite’ tai joku yleisempi sana.

Onko sinusta Suomi nähty Saksassa osana pohjoismaista dekkariboomia?

Leena Lehtolainen: Der Löwe der Gerechtigkeit (Kindler)

Osittain varmaan on, esim. Leena Lehtolaisen kirjoja mainostetaan ”Suomen Henning Mankellina”. Toisaalta muistan erään arvostelun, jossa mainittiin Pentti Kirstilä ja se, että vaikka hän on pohjoismaalainen, hän kirjoittaa silti erittäin mielenkiintoisesti! Hänen tyyliään pidettiin ranskalaisena. Dekkariboomin voi kokea sekä mainosvaltiksi että rasitteeksi. Riippuu arvostelijan tai lukijan näkökulmasta pohjoismaiden boomin kokonaisuuteen.

Onko Saksassa julkaistavissa suomalaisissa kirjoissa jotain yhteisiä, leimallisia piirteitä?

Saksassa julkaistaan minusta nykyään suomalaista kirjallisuutta laidasta laitaan. Vain lyriikkaa julkaistaan aika vähän. Saksalainen kustantaja mielellään mainitsee, että kirjauutuus Suomesta on ”Schräg”, eli vähän niin kuin vinksahtanut, tai kaurismäkeläinen tai kannessa pitää olla ainakin punainen mökki. Se on aina ollut merkki siitä, että kirja on Suomesta, vaikka se olisi mikä tahansa. Optimistin silmin tämä markkinointikuvio on pikku hiljaa jo häviämässä.

Onko sinulla kirjaa, jonka kääntämisestä erityisesti haaveilet?

Niitä on kaksi: Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, sen haluaisin ehdottomasti kääntää, kunhan löytyy kustantaja. Toinen, jonka haluaisin kääntää, taitaa jäädä kääntämättä juuri johtuen ”sukupuoliongelmasta”: se on Maarit Verrosen romaani Pimeästä maasta, joka on tarina yhteiskunnasta, jonne lapset syntyvät sukupuolettomina. Heidät asetetaan joko metsästäjän tai huolehtijan muottiin. Yksi kirjan henkilöistä, josta piti tulla huolehtija, haluaa metsästäjäksi ja lähtee pois toiseen yhteiskuntaan, jossa sukupuolta ”ei tehdä”. Kaikilla hahmoilla on täysin keksityt nimet, jotka eivät paljasta, onko kyse naisesta vai miehestä.

Minkälaisen kirjallisuuden parissa itse rentoudut?

Monenlaisten. Tosin jos kirja on suomenkielinen, on rentoutuminen minulle vaikeaa, sillä mietin aina lukiessani, kuinka tämän kääntäisin saksaksi. Siitä ei oikeastaan pääse eroon. Muilla kielillä lukeminen ja samalla rentoutuminen onnistuu.

Laura Gustafsson: Die Hure (Heyne Verlag)

GABRIELE SCHREY-VASARA (s. 1953) on saksantanut yli 50 suomalaista teosta, mm. Leena Lehtolaisen, Matti Röngän, Pentti Kirstilän, Pekka Hiltusen, Laura Gustafssonin ja Marko Hautalan kirjoja. Hän on toiminut tieteellisen julkaisusarjan Finnisch-Ugrische Forschungen toimitussihteerinä. Hän työskentelee Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen -vuosikirjan toimitussihteerinä. 

 

Alžběta Štollová
Kirjoittaja on tšekintäjä, joka työskenteli FILIssä korkeakouluharjoittelijana

Kuinka Suomen kirjallisuusohjelma vuodeksi 2014 saksankieliseen Eurooppaan rakennetaan?

Suomi on teemamaana maailman suurimmilla kirjamessuilla Frankfurtissa ensi vuoden lokakuussa. Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILI on valmistautunut tapahtumaan jo vuodesta 2009 lähtien.

Millaisesta tapahtumasta on kyse?

Monelle lähin vertailukohta ovat ehkä Helsingin kirjamessut, jotka ovatkin poikkeuksellisen vilkkaat lukijamessut. Frankfurtin kirjamessujen luonne on kuitenkin aivan toinen. Ne ovat ammattilaismessut: viisipäiväiset messut ovat keskiviikosta perjantaihin auki vain ammattilaisille, vasta perjantai-illasta sunnuntaihin ne muuttuvat koko perheen tapahtumaksi.

Kävijämäärä ammattilaispäivinä on noin 170 000 henkeä ja viikonloppunakin messuilla on yli 100 000 kävijää. Pelkästään yleisömäärän kannalta messut ovat valtava tapahtuma – eivätkä siis vain Saksassa, sillä kyseessä on maailman suurin ja merkittävin kirja-alan tapahtuma. Näyttelytilaa on 170 000 neliötä ja eri messuhallien välillä on bussikuljetus.

Helsingin kirjamessuista Frankfurtin messut poikkeavat erityisesti siinä, että siellä ei myydä kirjoja. Ammattilaispäivinä oikeudet – niin käännös- kuin enenevässä määrin oheistuotteidenkin oikeudet – vaihtavat omistajaa. Viikonloppuna yleisö tulee kuulemaan kirjailijoita, osallistumaan seminaareihin ja lapsiperheille tarkoitettuihin tapahtumiin.

Saksan kirjakauppaliitto omistaa messut, joten kirjat ostetaan paikallisista kirjakaupoista, jotka osallistuvat omalla panoksellaan messuihin: ikkunasomistuksia, messutarjouksia ja muita tempauksia on luonnollisesti kaupungin kaikissa kirjakaupoissa ja muuallakin Saksassa.

Vuodesta toiseen – tarkalleen ottaen Frankfurtin messut on perustettu vuonna 1949 – messujen konsepti on sama. Se, millä tapahtumaan saadaan vaihtelua, on vuosittain vaihtuva teemamaa. Se on ollut mukana jo 1980-luvulta saakka. Juuri teemamaa omalla strategiallaan tuo tapahtumaan vaihtelua, oman ilmeensä, kirjailijansa ja kirjallisuutensa.

Suomi Frankfurtin kirjamessujen teemamaana

Kirjallisuus ja käännösoikeuksien myynti on hankkeessamme keskiössä. Suomen strategisena tavoitteena teemamaahankkeessa on Suomen kirjallisuuden käännösoikeuksien nostaminen pysyvästi uudelle tasolle.

Suomen kirjallisuuden viime vuosien menestykset osoittavat, että pieneltäkin kielialueelta voi nousta kansainvälisiä menestyjiä. Saksan kirjamarkkinat kuuluvat maailman suurimpiin ja toimivat ponnahduslautana muille kielialueille. Suomalainen koulutus- ja oppimateriaaliosaaminen on kansainvälisesti tunnustettua ja Frankfurt 2014 -hanke antaa mahdollisuuden esitellä tätä osaamista keskitetysti ja laajasti.

Lukeminen on menestystarina, ja suomalainen koulutusosaaminen on menestystarina laajemminkin. Globaalit PISA-tutkimukset antavat kiitosta koululaisten osaamiselle, laaja ilmainen kirjastolaitos on arvostettu instituutio ja kirjallisuuskenttä vireä. Usko lukemisen hyvinvointia luovaan voimaan ja sivistyksen jokamiehen oikeuksiin on suomalaisuuden ytimessä. Lukeminen on suomalaisten supervoima – ja olennainen osa suomalaista tarinaa. Haluamme viestiä, että kulttuuri kuuluu kaikille, kirjallisuus kuuluu kaikille ja kaikkialle. Kannamme kirjallisuutta mukana ajatuksissamme, laukuissamme, iPadeissämme, kodissa, kouluissa, kirjastoissa.

Frankfurt 2014 -hankkeessa tehty pohjatyö

Pieni maa on tarvinnut pitkän valmistautumisajan tähän suurhankkeeseen. Kirjallisuusvienti ei ole mahdollista ilman ammattitaitoista kääntäjäkuntaa. FILI on panostanut kääntäjien aseman vahvistamiseen järjestämällä kääntäjäseminaareja, tarjoamalla kääntäjiksi haluaville harjoittelumahdollisuuksia ja edistämällä kääntäjien verkottumista. Seminaareja on suunniteltu tarpeen ja kohderyhmän mukaan ja niitä tarjotaan niin aloitteleville kuin kokeneillekin kääntäjille jatkokoulutuksena.

Vuodesta 2010 lähtien olemme järjestäneet ulkomaisille kustantajille vierailuja Suomeen tutustumaan kirjallisuuteemme. Näille Editors Week -vierailuille on osallistunut noin sata kustantajaa kolmen vuoden aikana ja näistä useimmat ovat julkaisseet suomalaista kirjallisuutta kustannusohjelmassaan vierailunsa jälkeen.

Suomalaisen kirjallisuuden myyntityö ei pysähdy, vaan Frankfurtissa sekä vuonna 2013 että vuonna 2014 myydään kiihtyvällä tahdilla kirjojemme oikeuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että koska vain rajallinen määrä kirjailijoitamme tulee osallistumaan vuoden 2014 kirjallisuusohjelmaan paikan päällä, on tärkeä muistaa, että hankkeella rakennetaan mahdollisuuksia tulevaisuudelle. Tämä takaa, että kysyntä kirjallisuuttamme kohtaan on jatkossakin suuri paitsi saksankielisessä Euroopassa myös muualla maailmassa.

Suomen kirjallisuusohjelma saksankielisessä Euroopassa 2014

Frankfurt-hanke ei nimestään huolimatta rajoitu vain viisipäiväisille messuille ensi vuoden lokakuussa, vaan kattaa liki koko vuoden. Suomen vuoden 2014 kirjallisuusohjelma saksankielisessä Euroopassa julkistetaan virallisesti 13.3.2014 Leipzigin kirjamessuilla, jotka ovat saksankielisen Euroopan suurin lukijoille suunnattu kirjatapahtuma. Frankfurtin ja Leipzigin kirjamessut tekevät yhteistyötä Frankfurtin kirjamessujen kulloisenkin teemamaan ympärillä. Tulemme järjestämään teemamaalle perinteisen lehdistötilaisuuden siis Leipzigissa ja suomalaisia kirjailijoita kutsutaan jo Leipzigiin esiintymään. Tästä alkaa vuoden loppuun kestävä kirjallisuusohjelmamme.

Kirjallisuusohjelman tavoitteena on

  1. vahvistaa suhteita saksalaisiin kustantamoihin ja ohjelmajärjestäjiin tulevaisuutta ajatellen: luoda uutta ja pitkäjänteistä yhteistyöpohjaa, jotta suomalaisia kirjailijoita näkyisi yhä enemmän laadukkaissa tapahtumissa ympäri saksankielisen Euroopan

  2. tarjota yleisölle uniikkeja, yksittäisiä ”COOL”-ohjelmia, jotka ilmentävät suomalaisen kirjallisuuden omalaatuisuutta, lukemisen iloa ja välttämättömyyttä, kaikille kaikkialla.

Kirjallisuusohjelman kokoamisen reunaehdot

Börsenverein des deutschen Buchhandels on kirjakauppojen ja kustantamoiden yhteinen liitto, joka omistaa Frankfurtin kirjamessut. Tästä johtuen kirjamyynti on keskeinen tavoite myös Frankfurtin kirjamessuille. Teemamaan ohjelma perustuu näin ollen jo julkaistuihin saksannoksiin, joita on saatavilla saksaksi paikallisista kirjakaupoista. Näillä näkyminaikahaarukassamme (lokakuu 2013–lokakuu 2014) Saksassa ilmestyy noin 50 kirjailijan uusia yksittäisiä teoksia sekä klassikoita ja antologioita.

Ennakoimme, että määrällisesti enintään 100 kirjailijaa, kääntäjää ja asiantuntijaa esiintyy saksankielisessä Euroopassa vajaan vuoden aikana. Noin 50 kirjailijaa osallistuu lokakuussa Frankfurtin kirjamessuille. Määrä perustuu jo tiedossa oleviin saksannoksiin sekä siihen, että kaikille 50 kirjailijalle pystytään tarjoamaan näkyvyyttä: vähintään yksi esiintyminen itse messuilla sekä lisäksi muualla Frankfurtissa, missä on runsaasti erilaista kirjallisuusohjelmaa messujen aikana.

Vuoden 2014 kirjailijavieraiden valintakriteerit

1) kirjailijalta ilmestyy saksalainen käännös 2014 ja hänellä on saksalainen kustantamo, joka osallistuu ohjelmasuunnitteluun ja kustannuksiin (aiemmin saksannettujen kirjojen uusintapainokset otetaan huomioon)

tai

2) kirjailija on mukana hankkeessa jolla on oma rahoitus ja paikallisia partnereita

3) kokonaisuus: vuoden 2014 kirjallisuusohjelma tuo esiin eri kirjallisuuslajit, kirjallisuuden ilmenemismuodot ja kieliryhmät tasapuolisesti ja monimuotoisesti.

 

Maria Antas ja Tiia Strandén

Kirjoittajat vastaavat kirjallisuusohjelman koordinoinnista FINNLAND. COOL. -hankkeessa

Finländska litteraturprogrammet i det tyskspråkiga Europa 2014

Finland är temaland på bokmässan i Frankfurt, världens största branschbokmässa, i oktober nästa år. FILI – Finnish Literature Exchange har förberett projektet sedan 2009.

 Hurdan är bokmässan i Frankfurt?

För många ligger kanske Helsingfors bokmässa närmast till hands som referenspunkt. Helsingfors bokmässa är en ovanligt livlig bokmässa, men bokmässan i Frankfurt är väldigt annorlunda till sin karaktär. Den sträcker sig över fem dagar och är öppen för yrkesfolk från onsdag till fredag och från fredag kväll till söndag blir den ett evenemang för hela familjen.

Under de första dagarna som riktar sig till yrkesverksamma inom bokbranschen besöks mässan av ca 170 000 personer och under veckoslutet räknar man med mer än 100 000 ”vanliga” besökare. Redan ur publiksynvinkel är mässan ett jättelikt evenemang – och inte bara i Tyskland, det är ju fråga om världens största och mest betydande händelse i bokvärlden. Utställningsutrymmet är ca 170 000 kvadratmeter och bussar transporterar besökarna mellan de olika hallarna.

Bokmässan i Frankfurt skiljer sig särskilt från Helsingfors bokmässa också så till vida att det inte är tillåtet att sälja böcker där. Under branschdagarna är det rättigheter – översättnings-, och i allt större utsträckning också materiella produkträttigheter – som byter ägare. Under veckoslutet kommer allmänheten för att lyssna på författare, delta i seminarier och olika tillställningar som är avsedda för barnfamiljer.

Böcker av författare som uppträder på mässan kan köpas i de lokala bokhandlarna som deltar på sitt eget sätt i bokmässan: med skyltning, mässerbjudanden och andra jippon i stadens alla bokhandlar och på andra håll i Tyskland.

Genom åren – mässan i Frankfurt tog sin början år 1949 – har konceptet varit det samma.  Det som ger mässan variation är temalandet. Så har det varit sedan 1980-talet. Temalandet tillför färg och karaktär genom sina individuella målsättningar, sina individuella uttryckssätt, sina författare och sin litteratur.

Finland som temaland på bokmässan i Frankfurt

Litteraturen och exporten av översättningsrättigheter är kärnan i Finlands temalandssatsning. Målet är att lyfta exporten av översättningsrättigheter till en ny och permanent högre nivå. De senaste årens framgångar visar att också ett litet språk kan producera internationella succéer. Den tyska bokmarknaden hör till de största i världen och fungerar som en språngbräda till andra språkområden. Det finländska kunnandet inom utbildning och läromedel har gott internationellt renommé och Finlands medverkan i Frankfurt 2014 erbjuder chansen att presentera detta kunnande både på bredden och på djupet.

Läsning hör till vår framgångshistoria, och det finländska kunnandet inom skola och utbildning är en ännu större framgångssaga. De internationella PISA-undersökningarna ger de finländska elevernas kunskaper erkännande, det vidsträckta biblioteksnätet som är gratis är en högt värderad institution och det litterära fältet är vitalt. Tron på läsningen som en kraft som skapar välbefinnande och på bildning som allemansrätt är viktiga fundament i den finländska kulturen. Läsningen är och ger finländarna superstyrka – och den är en viktig del av berättelsen om Finland. Vi vill kommunicera att kultur och litteratur tillhör alla, överallt. Vi bär med oss litteraturen i våra tankar, i vårt bagage, i läsplattorna, i hemmen, i skolorna, i biblioteken.

Förberedelser har redan gjorts för Frankfurt 2014

Som det lilla land vi är har vi behövt en lång tid för att förbereda för detta omfattande projekt. Litteraturexport är inte möjligt utan en yrkeskunnig översättarkår. FILI har arrangerat översättarseminarier, skapat möjligheter till praktik och främjat kontakter mellan översättare, allt för att stärka översättarnas ställning. Seminarierna har arrangerats efter behov och för olika målgrupper, och de riktar sig till såväl nybörjare som mer erfarna översättare.

Sedan 2010 har vi bjudit in utländska förläggare till Finland för att de ska få lära känna vår litteratur. Ungefär hundra förläggare har under de tre senaste åren deltagit i sådana Editors’ Weeks, och av dem har de flesta senare inkluderat finländska titlar i sin utgivning.

Främjandet av finländsk litteraturexport ser inte ut att avta, 2013 och 2014 kommer finländska bokrättigheter att säljas mer än någonsin. Projektet lägger grunden för framtiden, eftersom bara ett begränsat antal författare kan delta i det litterära programmet under mässdagarna i Frankfurt 2014. Det ska garantera att efterfrågan på finländsk litteratur också i fortsättningen är stor, inte bara i det tyskspråkiga Europa utan också i andra länder.

Finlands litterära program i det tyskspråkiga Europa 2014

Trots namnet begränsar sig Frankfurt-projektet inte bara till fem dagar på bokmässan i oktober nästa år, det sträcker sig över nästan hela året. Finlands litterära program 2014 i det tyskspråkiga Europa offentliggörs officiellt den 13.3 2014 på bokmässan i Leipzig, som är det största bokevenemanget som riktar sig till läsare inom detta språkområde. Bokmässorna i Frankfurt och Leipzig samarbetar kontinuerligt kring temaländerna. Här börjar det litterära programmet som pågår till ända till slutet av 2014.

Målsättningen för programmet är:

  1. att stärka banden till tyska förlag och evenemangsarrangörer med tanke på framtiden: att skapa nya och långsiktiga samarbetsformer så att finländska författare kan bli mer synliga i litterärt kvalitativa runt om i det tyskspråkiga Europa
  2. att erbjuda publiken särskilda ”COOL”-program, som ger uttryck för den finländska litteraturens särdrag, för läsandets glädje och nödvändighet för alla och överallt

Litteraturprogrammets ramar

Ägare till Frankfurts bokmässa är Börsenverein des deutschen Buchhandels, bokhandlarnas och förlagens gemensamma organisation. Därför är själva bokförsäljningen ett av huvudsyftena också på bokmässan i Frankfurt. Temalandets program utgår därför från de verk som är utgivna på tyska och är tillgängliga i de lokala bokhandlarna. Utgående från dagsläget kan man vänta sig att det under perioden oktober 2013–oktober 2014 utkommer ca 50 nya enskilda författares titlar och därtill klassiker och antologier.

Vi räknar med att uppemot 100 författare, översättare och litteraturexperter kommer att uppträda under år 2014 i det tyskspråkiga Europa. Ungefär 50 författare deltar i bokmässan i Frankfurt i oktober. Antalet baseras på de kommande översättningarna till tyska och så att varje författare ska ha minst ett framträdande på själva mässan och därutöver i staden Frankfurt som också erbjuder många slags litteraturprogram under mässdagarna.

Urvalskriterier för författarbesöken under 2014

1)      att författaren har en aktuell översättning på tyska och ett tyskt förlag som deltar i programplaneringen och i kostnaderna (nytryck av tidigare översatta verk tas också i beaktande)

eller

2)      att författaren deltar i ett projekt som har egen finansiering och lokala samarbetspartners

3)      att litteraturprogrammet utgör en helhet, som ger utrymme för olika genrer, litterära former och språkgrupper, rättvist och mångsidigt.

 

Maria Antas och Tiia Strandén

Skribenter koordinerar litteraturprogrammet för FINNLAND. COOL.

 

Kyyhkysiä Suomenlinnassa

FILIn residenssikääntäjänä Suomenlinnassa 10.–30.9.2013

Hain FILIn residenssikääntäjäksi työskennelläkseni Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat
-romaanin unkarintamisen parissa. Stipendiaattiajan alkupäivinä palasin vielä edellisiin käännöstehtäviini, mutta huomioni keskipisteessä oli näiden jälkeen Oksasen tuorein romaani, jonka kääntämisen aloitin Suomenlinnassa residenssissä.

Syyskuinen Suomenlinna ja viihtyisä HIAPin residenssitalo hiljaisine pihapiireineen tarjosivat rauhallisen ja inspiroivan työympäristön. Sain tuntea itseni varsin mukavalla tavoin erakoksi, joka ehtii uppoutua käännöstyöhönsä ja vetäytyä kokonaan käännöksen maailmaan, mutta jolla on halutessaan myös mahdollisuus palata ihmisten ilmoille. Stipendiaattiaikanani hyödynsin molempia mahdollisuuksia.

Kolmen viikon työskentelyn aikana sain romaanin raakakäännöksen sellaiseen kuntoon, joka toimii hyvänä pohjana lopputyölle. Residenssiaika auttoi minua ratkaisevasti siinä, että romaanin unkarinnos valmistuu määräajassa, eli tämän vuoden loppuun mennessä.

Käytin myös Helsingissä oleskeluani tapaamisiin FILIn väen ja kääntäjäkollegioiden kanssa – kiitos teille kaikille mukavista keskusteluista! Meidät kutsuttiin residenssikääntäjäparini, virontaja Ants Paikren kanssa valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon jakotilaisuuteen arvokkaaseen ja valtavan kauniiseen Säätytaloon. Lämpimät onnitteluni palkinnonsaaja David McDuffille.

Kansallisteatterin tiedotustilaisuus. Kuvassa Mika Myllyaho, Maija Kaunismaa, Sofi Oksanen, Raila Leppäkoski ja Karmo Mende. Kuvaaja Krista Mäkinen.

Kesällä sain harmikseni tietää, että Kun kyyhkyset katosivat -esityksen ensi-ilta Suomen Kansallisteatterissa olisi vasta marraskuun lopulla, eli jo palattuani Unkariin. Varovasti kyselin, saisinko kääntäjän ominaisuudessa tulla katsomaan näytelmän harjoituksia, ja kas vain! Se järjestyikin helposti. Kiitos tästä mahdollisuudesta sekä myös mielenkiintoisesta harjoituksesta esityksen tekijöille! Vierailuni ajoittui toisen näytöksen ensimmäiseen läpimenoon suurella näyttämöllä. Tekeillä on mielestäni varsin mukaansatempaava sovitus, jota suosittelen kaikille kirjallisuuden ja teatterin harrastajille.

Residenssiaikani lähestyessä loppuaan kuului hienoja uutisia Unkarista: Sofi Oksanen valittiin ensi vuoden Budapestin Kansainvälisen Kirjafestivaalin kutsuvieraaksi ja hänelle myönnetään Budapest Grand Prix -palkinto huhtikuussa. Onneksi olkoon!

Olen viettänyt FILIn residenssikääntäjänä kolme mahtavaa ja käännöstyöni kannalta varsin antoisaa viikkoa HIAPin residenssitalossa Suokissa. Suosittelen Suomenlinnan kääntäjäresidenssiä lämpimästi jokaiselle Suomen kirjallisuuden kääntäjälle.

Sydämelliset kiitokset FILIlle saamastani stipendistä, sekä HIAPin väelle mukavasta residenssiajasta!

Laura Bába

Frankfurt 2014 -satelliittiohjelma starttaa maaliskuussa

”Teemamaavuosi on upea tilaisuus toteuttaa yhteistyöprojekteja, jotka muuten jäisivät tekemättä,” kommentoi Wienin museokorttelissa sijaitsevan lastenmuseon edustaja, kun ideoimme itävaltalaisten yhteistyökumppaneidemme kanssa Suomen Saksan-instituutin koordinoimaa satelliittiohjelmaa, joka tukee FILIn toteuttamaa teemamaavuotta Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2014.

Frankfurtin kirjamessujen teemamaa saa kansainvälisesti merkittävimpänä kirjallisuusalan tapahtumana joka vuosi osakseen runsaasti näkyvyyttä koko Saksan alueella, mutta myös kansainvälisesti. Valokeila osuu paitsi kirjallisuuteen myös vahvasti muihin kulttuurialoihin. Muun muassa kulttuuritoimijoiden ja taidelaitosten kasvanut kiinnostus Suomea kohtaan on ollut selvästi havaittavissa. Tämä ainutlaatuinen mahdollisuus kannattaa hyödyntää.

Satelliittiohjelmamme esittelee eri kulttuurialoja mahdollisimman laaja-alaisesti. Luvassa on kulttuurifestivaaleja, näyttelyitä, asiantuntijatapahtumia ja opiskelijaprojekteja koko saksankielisen Euroopan alueella. Satelliittiohjelma käynnistyy Leipzigin kirjamessuista maaliskuussa 2014 ja jatkuu helminauhana Saksan, Itävallan ja Sveitsin läpi vuoden loppuun asti.

Yksittäisiä satelliittiohjelman tapahtumia yhdistävä tekijä on lukemisen teema. Suomalaista lukukokemusta kuvaavat hyvin lukemisen ilo, sen arkipäiväisyys ja tasa-arvoisuus. Nämä käsitteet muodostavat myös satelliittiohjelman ytimen. Kulttuurin saavutettavuus ja avoimuus, lukutaidon ja lukemiskulttuurin edistäminen sekä tätä tukevat oppimisympäristöt ovat vahvasti esillä ohjelmassamme. Esimerkiksi Euroopan suurimman koululaisten vapaa-ajankeskuksen FEZ:in kanssa Berliinissä pohditaan lukemisen edistämistä ja kielten oppimista suomalaisten ja saksalaisten asiantuntijoiden kanssa. Lapsille on luvassa lukemista edistäviä, luovia työpajoja.

Lukemisen edistäminen esimerkiksi sarjakuvatyöpajojen kautta lapsille ja nuorille on puolestaan esillä Wienin ohjelmakokonaisuudessa. Ohjelmaan sisältyy myös kaksi instituutin suunnittelemaa uutta kiertonäyttelyä, joista toinen käsittelee tulevaisuuden oppimisympäristöjä sekä koulutusta ja toinen syventyy lukemiseen.

Satelliittiohjelmaan ja sen rakentamiseen voi tutustua lähemmin projektisivustolla www.finnland-institut.de/cool. Vielä ehtii mukaan: jokainen halukas on tervetullut rekisteröitymään sivuillemme ja esittelemään projektinsa tai projekti-ideansa avoimessa portaalissamme!

Sofie Backman, Suomen Saksan-instituutti
Suomen satelliittiohjelman koordinaattori / Frankfurtin kirjamessut 2014

PS. Otamme varaslähdön vuoteen 2014 jo tänä syksynä avattavan sarjakuvanäyttelyn merkeissä yhteistyössä Sarjakuvakeskuksen ja Reprodukt-kustantamon kanssa – tervetuloa mukaan 14.11.2013 juhlimaan kanssamme suomalaisen lukemisen ja tarinankerronnan monimuotoisuutta!

Lukemisen ilo, sen arkipäiväisyys ja tasa-arvoisuus kulkevat punaisena lankana läpi satelliittiohjelman.
(c) Samantha Dietmar/LALU CREATION

Tu-tum!

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntäjien seminaari Helsingissä 27.–30.5.2013

Tu-tum! Portaista kuuluu meteliä ja käkätystä, kloppoti kloppoti klop… Miten näitä onomatopoeettisia ilmauksia ja muita laukkaavia haasteita onnistuu kääntämään? 16 kääntäjää suomesta saksan, ruotsin, italian, turkin, arabian, japanin, tšekin, unkarin ja kiinan kielelle on tullut Helsinkiin jakamaan kokemuksia lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntämisestä.

Tieteiden talon ilmeikkäissä klassistisissa tiloissa keskusteltiin lastenkirjallisuuden erikoispiirteistä ja siitä, mitä kaikkea kääntäjä pääsee pohtimaan kääntäessään kuvakirjoja ja muuta lapsille tai nuorisolle suunnattua kirjallisuutta. Mietittiin kuinka paljon tietyn maan kulttuuri näkyy lasten- ja nuortenkirjallisuudessa, löytyykö tabuja. Onko yhdessä tekstissä samoja kompastuskiviä esim. saksantajille kuin arabian kielelle kääntävälle? Seminaarissa käsiteltiin myös lasten- ja nuortenkirjailijoiden asemaa maailmassa ja heidän työnsä arvostamista yhteiskunnassa.

Seminaarin ohjaajana toimi ruotsintaja Janina Orlov, jonka ansiosta saimme viettää kolme antoisaa päivää avoimissa ja mielenkiintoisissa keskusteluissa. Noora Miettinen luennoi lasten ja nuorten nykykirjallisuudesta Suomessa, Sirpa Kivilaakso alusti Anni Swanin saduista ja Myry Voipio esitteli suomalaista tyttökirjallisuutta ja sen perinnettä. Seminaarin aikana kurkistettiin myös kustannusmaailmaan kuuntelemalla suomalaisia ja Editors’ Week -vierailulla olleita kansainvälisiä kustantajia ja keskustelemalla heidän kanssaan.

Kansainvälinen kääntäjäjoukko sai vieraakseen myös kirjailija Magdalena Hain, jonka nuortenkirjaan Kerjäläisprinsessa ja lapsille suunnattuun kuvakirjaan Mörkö Möö ja Mikko Pöö (molemmat: Karisto, 2012) perehdyttiin jo etukäteen. Kirjailijatapaamisen parhaimpia antimia olivat konkreettiset ratkaisut kääntäjien esittämiin kysymyksiin sekä selkeä ja mukaansa vievä luento steampunkista.

Runsaasta 25 tunnin työskentelystä saatiin irti paljon – työniloa riittää tuleviin käännöstöihin suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa.

Alžběta Štollová
Kirjoittaja on seminaariin osallistunut tšekintäjä, joka työskentelee FILIssä korkeakouluharjoittelijana kesällä 2013

 

Kääntäjäseminaarilaiset Senaatintorilla. Kuva: Tiina Lehtoranta / FILI

Residenssisyyskuuni Suomenlinnassa

Vuosi 2012 oli minulle hyvin FILI-keskeinen vuosi. Ensin oli hieno Kääntäjän sana -seminaari kesäkuussa, sen jälkeen syyskuussa vietin kolme ihanaa viikkoa FILIn ja HIAPin residenssikääntäjänä Suomenlinnassa, lokakuussa osallistuin hyvin hyödylliseen Katja Ketun Kätilö-romaanin kääntäjien seminariin.

Suomenlinnaa olen aina ihaillut, jopa joskus haaveillut asumista siellä. Kolme viikkoa sainkin nauttia sellaisen asumisen pienoismallia. Suosittelen lämpimästi kaikille muillekin kollegoille.

HIAPin residenssin sijainti on hyvin sopiva hiljaisuuden ystävälle, koska turisteja ikkunoiden takana kulkee vain harvakseltaan. Asuin Heikki-nimisessa huoneessa toisessa kerroksessa. Merta ikkunoista ei näkynyt, mutta Viking-laivojen yläkannet liukuivat puiden latvojen takana joka aamu. Sumuisina päivinä tuuttasivat sumutorvet hyvin tarumaisesti. Upeat Suomenlinnan merinäkymät ja sotilaalliset kävelyrannat ovat vain viiden minuutin takana. Jos kääntäjä sattuu olemaan hiukan asosiaalista tekoa, hänen ei tarvitse olla tekemisissä toisten residenssiasukkaiden kanssa, koska jokaisessa huoneessa on pieni keittiönurkkaus. Huoneessani oli hienot vanhat lankkulattiat ja ei-paketti-ikkunat, joista sisään yrittivät tulla uniset ampiaiset, kaksi kirjoituspöytää, kaksi sänkyä, monta valaisinta, työrauhaa ja hupaisaa olemista.

Kolmen viikon aikana ehdin tehdä työtä, tavata ihmisia, käydä manner-Helsingissä leffoissa, teatterissa ja konserteissa, vierailla kustantamoissa ja kyläilläkin. Nautin Suomenlinnan satamaan kävelystä ja tietyn merkkipuun syksyisistä värimuutoksista, meren päivittäisistä eroista, omasta lempinäkymästäni Helsinkiin – Silja Linen ja Vikingin laivoista Tuomiokirkon taustalla.

Olen oikein kiitollinen FILIlle ja HIAPille tästä mahdollisuudesta ja miellyttävästä Suomenlinna-syyskuustani.

Maima Grīnberga

Haku syyskuun 2013 kääntäjäresidenssiin on alkanut ja päättyy 29.4. Lisätietoja FILIn verkkopalvelusta: www.finlit.fi/fili/kaantajat/kaantajaresidenssi