Residenssisyyskuuni Suomenlinnassa

Vuosi 2012 oli minulle hyvin FILI-keskeinen vuosi. Ensin oli hieno Kääntäjän sana -seminaari kesäkuussa, sen jälkeen syyskuussa vietin kolme ihanaa viikkoa FILIn ja HIAPin residenssikääntäjänä Suomenlinnassa, lokakuussa osallistuin hyvin hyödylliseen Katja Ketun Kätilö-romaanin kääntäjien seminariin.

Suomenlinnaa olen aina ihaillut, jopa joskus haaveillut asumista siellä. Kolme viikkoa sainkin nauttia sellaisen asumisen pienoismallia. Suosittelen lämpimästi kaikille muillekin kollegoille.

HIAPin residenssin sijainti on hyvin sopiva hiljaisuuden ystävälle, koska turisteja ikkunoiden takana kulkee vain harvakseltaan. Asuin Heikki-nimisessa huoneessa toisessa kerroksessa. Merta ikkunoista ei näkynyt, mutta Viking-laivojen yläkannet liukuivat puiden latvojen takana joka aamu. Sumuisina päivinä tuuttasivat sumutorvet hyvin tarumaisesti. Upeat Suomenlinnan merinäkymät ja sotilaalliset kävelyrannat ovat vain viiden minuutin takana. Jos kääntäjä sattuu olemaan hiukan asosiaalista tekoa, hänen ei tarvitse olla tekemisissä toisten residenssiasukkaiden kanssa, koska jokaisessa huoneessa on pieni keittiönurkkaus. Huoneessani oli hienot vanhat lankkulattiat ja ei-paketti-ikkunat, joista sisään yrittivät tulla uniset ampiaiset, kaksi kirjoituspöytää, kaksi sänkyä, monta valaisinta, työrauhaa ja hupaisaa olemista.

Kolmen viikon aikana ehdin tehdä työtä, tavata ihmisia, käydä manner-Helsingissä leffoissa, teatterissa ja konserteissa, vierailla kustantamoissa ja kyläilläkin. Nautin Suomenlinnan satamaan kävelystä ja tietyn merkkipuun syksyisistä värimuutoksista, meren päivittäisistä eroista, omasta lempinäkymästäni Helsinkiin – Silja Linen ja Vikingin laivoista Tuomiokirkon taustalla.

Olen oikein kiitollinen FILIlle ja HIAPille tästä mahdollisuudesta ja miellyttävästä Suomenlinna-syyskuustani.

Maima Grīnberga

Haku syyskuun 2013 kääntäjäresidenssiin on alkanut ja päättyy 29.4. Lisätietoja FILIn verkkopalvelusta: www.finlit.fi/fili/kaantajat/kaantajaresidenssi

 

Lämmin kiitos!

Galleria

Tämä galleria sisältää 24 kuvaa.

Vielä kerran kuvavälähdyksiä viime viikolla järjestetystä Kääntäjän sana -konferenssista. Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina ja pääset selaamaan galleriaa. Lämmin kiitos kaikille osallistujille upeasta viikosta! Lue myös ote arabiaksi kääntävän Maria Pakkalan päiväkirjasta

Ote kääntäjän päiväkirjasta: Arabiaksi kääntävä Maria Pakkala

Arabiaksi kääntävä Maria Pakkala (vas.) keskustelemassa espanjaksi kääntävän Ursula Ojasen kanssa.

Arabiaksi kääntävä Maria Pakkala (vas.) keskustelemassa espanjaksi kääntävän Ursula Ojasen kanssa.

Maanantai 11.6.

Konferenssi alkoi Tieteiden talossa liikuttavissa tunnelmissa. Tutustun ensimmäistä kertaa kaikkiin filittäriin – FILIn ihanat enkelit. FILI hahmottuu paremmin. En osannut kuvitella, että FILIllä on näin monta ”lasta.” Ihmettelen, miten voi saada niin hyvää ja henkilökohtaista palvelua, vaikka heillä on niin monta rautaa tulessa.

Luento Tiedon lähettiläät, mitä tapahtuu suomalaisessa tietokirjallisuudessa nyt?

FT Markku Löytönen: Fantastinen esiintyjä, joka osasi tuoda esille tärkeimmät seikat ytimekkäästi. Hahmotan Suomen kustannusmaailmaa paremmin tämän puheenvuoron ansiosta. Olisin halunnut kuulla lisää!

FT Pirjo Hiidenmaa: Innostavaa ja informatiivista. Häneltä sai paljon vinkkejä hyvistä tietokirjoista, joita voisi harkita käännettäväksi. Loistava luennoitsija!

Iltaohjelma, Ravintola Sipulin Talvipuutarha

Olin mahtavassa seurassa: Vasemmalla puolellani istui saksantaja, FT Angela Plöger, jolta sain paljon vinkkejä, neuvoja ja elämänviisautta. Hänellä on pitkä ura takanaan ja paljon kiinnostusta arabimaailmaa kohtaan. Meillä oli oikein hauska, hedelmällinen ja innostava keskustelu. Oikealla puolellani istuivat japaniksi kääntävä Hiroko Suenobu ja venäjäksi kääntävä Anna Sidorova, joiden ansiosta sain lastenkirjahankkeelleni potkua.:-) He jakoivat kanssani kokemuksiaan ja kertoivat hyvistä kirjoista, joita he ovat kääntäneet. Tehtiin hyvää vaihtokauppaa. Lue loppuun

Kääntäjäkohtaaminen käytävällä:
Hiroko Suenobu

Hiroko Suenobu ja Leena Krohn

Kääntäjä Hiroko Suenobu (vas.) ja kirjailija Leena Krohn ovat tehneet antoisaa yhteistyötä jo pitkään.

”Tärkeintä työssäni on rakkaus äidinkieleen; minulle käännös on subjektiivinen liikutuksen muoto, joka toteutuu äidinkielelläni. Kysymys on siitä, miten liikutuksen voi editoida omalle kielelle. Ja tuohon liikutuksen kokemukseen tarvitaan aina toinen – toisen katseen kautta, jakamalla maailmaa, saan liikutukseni. Kääntäjänä olen kiitollinen myös suomen kielen kauneudesta.”

Näin kuvailee työtään japanilainen kääntäjä ja kirjailija Hiroko Suenobu, jonka omatkin sanat kuulostavat kaunokirjallisilta sitaateilta. Lue loppuun

Päätöspäivän satoa: Tärkeintä on kohtaaminen

Kääntäjän sana -konferenssin osallistujat olivat kovin tyytyväisiä neljän päivän antiin. Tärkeimmäksi asiaksi tuntui nousevan kohtaaminen – niin kollegoiden kesken kuin kirjailijoiden kanssa. Kuvan kohtaamisessa japanilainen kääntäjä Hiroko Suenobu (oik.) ja hänen käännöskirjailijansa Sari Peltoniemi.

Hiroko Suenobu (oik.) ja hänen käännöskirjailijansa Sari Peltoniemi

Terhi Rannela (vas.), Minna Lindeberg (kesk.), Annika Luther (oik.)Torstaina ohjelmassa oli tehopaketti suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden maailmoihin. Esiintymässä olivat kirjailijat Terhi Rannela (vas.), Minna Lindeberg (kesk.), Annika Luther (oik.) ja Sari Peltoniemi sekä lastenkirjallisuuden asiantuntijat Päivi Heikkilä-Halttunen ja Maria Lassén-Seger.

Emma Claret (vas.), Luisa Gutierrez Ruiz (kesk.) ja Ursula Ojanen

Espanjalaiskääntäjät luentotauolla: Emma Claret (vas.), Luisa Gutierrez Ruiz (kesk.) ja Ursula Ojanen.

Stefan Moster ja Johanna SillanpääKonferenssin ohjelmaa suunnitelleet Stefan Moster ja Johanna Sillanpää tyytyväisinä konferenssin päätöspäivänä.

Johanna Pitkänen ja Päivi PaloposkiKonferenssin suunnittelutoimikunnassa työskentelivät myös Päivi Paloposki (oik.) ja Helen Moster. Kuvassa Paloposki keskustelemassa FILIn suunnittelijan Johanna Pitkäsen kanssa.

Vladimir Piskor ja Elina KritzokatSaksalainen kääntäjä Elina Kritzokat kiitteli konferenssin tuoneen taas lisäintoa omaan työhön. Kuvassa Kritzokat keskustelemassa kollegansa Vladimir Piskorin kanssa.

Kääntäjäkohtaaminen käytävällä:
Angela Plöger

Katja Kettu, Leena Lander, Helen Moster

Kipupisteistä keskustelivat keskiviikkona kääntäjä Angela Plögerin (oik.) käännöskirjailijat Katja Kettu (kesk.) ja Leena Lander kirjailija-kääntäjä Helen Mosterin (vas.) johdolla.

Saksalainen kääntäjä Angela Plöger kertoo päässeensä toiveammattiinsa vasta myöhään. Ensimmäinen käännös, Eeva Kilven Tamara, syntyi 1970-luvulla. Pitkäjänteinen kääntäjän työ alkoi kuitenkin vasta tieteen parissa tehdyn työn jälkeen 80-luvulla.

”Tämä työ on minulle loputon ilo. Kieli on ihan oma maailmansa. Jokaisen teoksen maailmaan on ihana tunkeutua ja tutustua. Jokaisella kirjailijalla on myös oma maailmansa. On etuoikeus syventyä siihen ja löytää tekstin pienimmätkin sävyt ja poimut.” Lue loppuun

Konferenssikeskiviikon satoa: ”Pitäisi keskittyä taideteokseen itseensä”

Iris Schwanck ja Leena LanderLeena Lander totesi ”Kipupisteitä”-keskustelussa, että hänen kirjansa ovat aina parantuneet ja muokkautuneet käännettäessä. ”En ole mistään saanut niin hyvää palautetta kuin maailmalta.”

Kuvassa Lander tauolla FILIn johtajan Iris Schwanckin kanssa.

Johanna Sillanpää ja Päivi HaaralaKonferenssin tuottaja Johanna Sillanpää (vas.) ja Päivi Haarala FILIstä järjestämässä kääntäjille lahjoitettavia kirjoja.

Eeva-Kaarina Aronen, Hannu Raittila, Seppo PuttonenEeva-Kaarina Aronen ja Hannu Raittila metafiktiokeskustelun syövereissä Seppo Puttosen (oik.) johdolla. Raittila pohti muun muassa sitä, miten turhaa on keskittyä pohtimaan taideteoksen suhdetta todellisuuteen. ”Pitäisi keskittyä taideteokseen itseensä. Taideteos on maailma sinänsä, eikä se kuvaa todellista maailmaa. Maailma on tuhannen kaltainen. Jokainen lukija rakentaa siitä oman maailmansa lukutavastaan riippuen.”

Olli Jalonen ja Stefan Moster ”Jos tämän konferenssin jälkeen luette yhdenkin Olli Jalosen kirjan, matka tänne ei ole ollut turha”, totesi kääntäjä Stefan Moster (oik.) työpajassa ”100 kysymystä Olli Jaloselle”.

(Kuva ja teksti: Johanna Pitkänen)

100 kysymystä Sofi Oksaselle”100 kysymystä Sofi Oksaselle” -työpajassa kirjailijaa jututti Puhdistus-romaanin hepreaksi kääntänyt Rami Saari. Myös kirjailija itse sai tilaisuuden tehdä kysymyksiä kääntäjilleen. Sofi olikin kiinnostunut muun muassa suomen kielen alkusointujen kääntymisestä muille kielille.

(Kuva ja teksti: Nina Paavolainen).

Kääntäjäkohtaaminen käytävällä:
Janina Orlov

Petter Lindberg ja Janina Orlov

Janina Orlov kuljettaa kulloinkin kääntämäänsä kirjaa mukanaan kaikkialla. Toimittaja Petter Lindberg valmistautuu kuljettamaan kääntäjät kirjalliselle ”Havet”-kävelykierrokselle.

Kääntäjä Janina Orlov kävelee haastattelupäivänä tiistaina kadulla vastaan kädessään Rosa Liksomin Hytti nro 6, jonka käännös julkaistaan Ruotsissa elokuussa. Käännettävää on jäljellä 18 sivua ja monet yksityiskohdat ja sävyt askarruttavat vielä suomalais-ruotsalaista intohimoista kielen ammattilaista.

Suomalainen kirjallisuus kiinnostaa aiempaa enemmän ruotsalaisia kustantajia. Käännettävää olisikin enemmän kuin Orlov ehtii ottaa vastaan. Hänen mukaansa suomalaiskirjallisuuden ”nyky-flow” Ruotsissa on erityisesti kirjailija Sofi Oksasen ansiota.

”Hän on vetänyt mukanaan monia muita suomalaiskirjailijoita. Oksanen on ollut myös itselleni unelmakirjailija käännettäväksi. Se on vähän sama juttu kuin tanssissa: hyvä tanssipari on todella tärkeä. Kun kaikki loksahtaa kohdalleen, myös kirjailijan ja kääntäjän roolit kohtaavat kuin tanssi!”

1990-luvulta alkaen kääntäjänä ja tutkijana työskennellyt ja sittemmin myös kääntämisen opettajana toiminut Orlov on ollut pitkään suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lähettiläs Ruotsissa.

”Pitkäaikainen haaveeni on, että saisin kääntää ruotsiksi esimerkiksi Jukka Parkkisen Suvi Kinos -sarjan ja Maria Vuorion tuotantoa. Lastenkirjallisuus on edelleen hankala genre Ruotsissa, sillä kotimaistakin tarjontaa on valtavasti.”

Mikä Janina Orlovia innostaa eteenpäin tekstintulkitsijan ja uudelleenluojan vaativassa roolissa?

”Käännettäväksi tarjottava kirja on kuin mykkä ihminen. Kääntäjänä minä välitän hänen tuntojaan ja puhun hänen puolestaan. On myös ihana saada leikkiä kielellä, kokeilla erilaisia muotoja ja olla mukana kuin näytelmässä konsanaan pohtien, miten missäkin tilanteessa voisi käyttäytyä ja puhua.”

Tiistaipäivän satoa: ”Kääntäminen ei ole pullopostin lähettämistä”

Maria Antas ja unkarilaiskääntäjätFILIn projektikoordinaattori Maria Antas (kesk. valkoisessa paidassaan) piti aamukokousta unkarilaiskääntäjien kanssa.

Mikko LehtonenTampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen totesi luennossaan, että: ”Kääntäminen ei ole pullopostin lähettämistä saarelta toiselle. Lähtö- ja kohdetekstit eivät ole olemassa riippumatta kääntämisestä, vaan saavat identiteettinsä erilaisissa käännöksissä.”

 

 

Johanna Kuningas ja Lari KotilainenKääntäjä Johanna Kuningas hakemassa kirjasigneerausta kielentutkija Lari Kotilaiselta, joka luennoi nykykielen ja sosiaalisen median suhteesta. Helsingin yliopistossa työskentelevä Kotilainen kertoi kääntäjille muun muassa uusista some-maailman synnyttämistä sanoista, kuten Facebook-alzheimer.

Merethe KristiansenFILIn edellinen kääntäjäharjoittelija Merethe Kristiansen Norjasta keskittyy päivän luentoantiin sukkapuikkojen kilkatuksen tahtiin.

Jyrki Vainonen, Leena Krohn ja Johanna SinisaloKirjailijat Leena Krohn (kuvassa kesk.), Tiina Raevaara ja Johanna Sinisalo (oik.) kävivät Jyrki Vainosen johdolla syvällistä keskustelua kirjailijan roolista näkijänä. Raevaara sanoi keksivänsä ratkaisut kiperiin tekstikohtiin usein hetkeä ennen nukahtamista. ”Olenkin tehnyt tosi paljon kirjallista työtä nukkumalla.”

KielenhuoltopajaMarsa Luukkosen vauhdikkaassa kielenhuoltotyöpajassa puhuttiin siitä, mitä kaikkea kielen avulla voi nähdä.

Kääntäjän sanan maanantain satoa

Päätoimittajien lukuvinkkejä kääntäjille

Päätoimittajien lukuvinkkejä

Suomalaisesta nykykirjallisuudesta puhuivat maanantaina Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi (oik.), Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimittaja Pia Ingström, Books from Finland -lehden päätoimittaja Soila Lehtonen ja FILIn projektikoordinaattori Tiia Strandén.

Books from Finland -lehden päätoimittaja Soila Lehtonen suositteli katsauksessa nykykirjallisuuteen kääntäjille editointitaitojen kartuttamista sekä runouden kääntämistä oman ilmaisun ja kielen rajojen hakemiseksi. Ja lukuvinkkeinä muun muassa seuraavia proosateoksia:

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
Hannele Huovi: Gepardi katsoo peiliin
Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
Jari Järvelä: Mistä on mustat tytöt tehty?
Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet
Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi
Aarne Nevanlinna: Marie
Markus Nummi: Kiinalainen puutarha
Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni
Raija Siekkisen koko novellituotanto
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Kaarina Valoaalto: Einen keittiö ja Nooakan parkki
Hannu Väisänen: Vanikan palat
Erik Wahlström: Gud/Jumala

Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi puolestaan suositteli luettavaksi viittä mieskirjailijaa, joiden tuotannossa käsittellään suomalaisen miehen ahdistusta ja olemassaolon pohdintoja aseena ja asenteena huumori. Siis muun muassa seuraavia:

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie ja Ihmisen osa
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen ja Metsäjätti
Tommi Melender: Kunnian mies, Lohtu ja Ranskalainen ystävä
Petri Tamminen: Enon opetukset ja Mitä onni on
Hannu Väisäsen trilogia Vanikan palat, Toiset kengät ja Kuperat ja koverat

Kääntäjäkohtaaminen käytävällä: Owen Witesman

Kääntäjäkollegat Owen Witesman (oik.) ja Janina Orlov

Kääntäjäkollegat Owen Witesman (oik.) ja Janina Orlov iloitsevat siitä, että innostavaa käännettävää riittää.

Amerikkalaiskääntäjä Owen Witesman on tyytyväinen, sillä kolmen viime vuoden ajan hän on voinut keskittyä ainoastaan kirjallisuuden kääntämiseen. Reilut kymmenen vuotta kääntäjänä työskennellyt Witesman on aiemmin tehnyt intohimotyönsä ohella muun muassa asiakirjakäännöksiä. Itse asiassa nykyään tilanne on niin hyvä, että hän joutuu kieltäytymään osasta käännöstöitä. Witesman iloitsee siitä, että myös suuremmat kustantajat Yhdysvalloissa ovat alkaneet kiinnostua suomalaisesta kirjallisuudesta.

Tällä hetkellä työn alla on Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarisarja. Mieluisia töitä matkan varrella ovat olleet esimerkiksi Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjojen ja Juhani Ahon klassikkoromaani Rautatien kääntäminen.

”Tatua ja Patua kääntäessäni jouduin miettimään pitkään monia kohtia. Oli ihmeellistä ja hienoa, että ratkaisuja löytyi. Tänä vuonna ilmestyneen Rautatien kääntämisessä olisin mielelläni selvitellyt yksityiskohtia kirjailijalta! Sain apua muun muassa Books from Finland -lehden päätoimittajalta Soila Lehtoselta.”

Haasteellista ja samalla kiinnostavaa työssä on Witesmanin mukaan se, että kääntäjän on kehitettävä omaa ääntään ja taitojaan monella eri alalla ja opeteltava kaiken aikaa erikoisalojen sanastoa.

”Kirjailijalla voi olla oma ääni, mutta kääntäjällä on oltava monta ääntä.”

Tiistaina konferenssiohjelmassa muun muassa Mikko Lehtosen ”Affektit ja media”, Mervi Kantokorven ”Suomalainen nykyrunous”, fantasia- ja scifikeskustelu ”Näkyjä” muun muassa Leena Krohnin ja Johanna Sinisalon matkassa sekä kirjallinen kävely ”Havet” Petter Lindbergin, Agneta Enckellin, Monika Fagerholmin ja Susanne Ringellin kera.