Realismin värejä ja sävyjä
Ohjelmallinen realismi kesti suomalaisessa kirjallisuudessa vain muutaman vuoden. Jo Minna Canthin Salakarissa (1887) alkoi näyttäytyä psykologinen ote, joka voimistui 1890-luvun kirjallisuudessa, esimerkiksi Juhani Ahon Papin rouvassa (1893). Kaunokirjallisuus alkoi irrota ulkoisen todellisuuden heijastajan tehtävästä, kun kirjailijat syventyivät henkilökuvaukseen ja nostivat esiin yksilöä, kärsimystä, rakkautta ja elämän mystisyyttä korostavia piirteitä.
Tehtävät on laadittu seuraaviin teoksiin:
Juhani Aho: Helsinkiin
Juhani Aho: Papin tytär, Papin rouva
Minna Canth: Kauppa-Lopo, Agnes
Minna Canth: Salakari
Arvid Järnefelt: Isänmaa
Teuvo Pakkala: Vaaralla
Teuvo Pakkala: Elsa
Teuvo Pakkala: Lapsia, Pikku ihmisiä
(Taustatietoa kaunokirjallisuuden käsittelyn tueksi voi lukea SKS:n Suomen kirjallisuushistorian osasta 2, sivuilta 8–22.)