Lode, Karl Leonhard (1752 - 1816)

Karl Leonhard Lode palveli pitkään uskollisesti Ruotsin armeijassa. Savon rykmentin pataljoonan komentajana hän taisteli urhoollisesti ja haavoittui pahoin Suomen sodassa 1808.

Vänrikki Stoolin tarinoissaan on Johan Ludvig Runeberg omistanut kokonaisen runon eversti Karl Leonhard Lodelle, miehelle, joka taistelun aluksi johti joukkonsa rukoukseen ja taistelun jälkeen kulki kentällä haavoittuneita auttaen, mutta taistelussa oli rohkea ja hurja. Ukko Lodelle hän on myös varannut Sotamarski-runossaan vuorosanan:

Vanha Lode, jäykkä herra, oli vaiti istununna; nyt nous ukko seisaallensa, kasvoiltansa punastunna, lasin täyden joi hän pohjaan, voimalla sen pöytään laukas, hatun pisti kainaloonsa, suuttuneena suunsa aukas: Pois ma joukostanne lähden, pitäkäätte riemujanne; Klingsporista moitett' aina saapi kuulla seurassanne. Sotamarski, sotamarski, muut' ei ole haastamista; häpeä ett' urhomiehet kehtaa haastaa tuommoisista.

Karl Leonhard Lode oli uskollisesti armeijassa palvellut, virassaan harmaantunut everstiluutnantti, Suomen sodan syttyessä 56-vuotias, Savon rykmentin pataljoonankomentaja. Voidaan aiheellisesti sanoa, ettei 46 vuotta armeijassa palvellut mutta vain everstiluutnantiksi noussut mies ollut mikään sotilaallinen nero. Syntyperästään huolimatta hänellä ei liioin ollut varoja ostaa virkoja. Sen sijaan Lode oli rehellinen ja kunniallinen upseeri. Sotamiehet käyttivät hänestä määritelmiä tulirinta ja harmaahapsi.

Vanhaa sotilas- ja hallintosukua ollut Karl Leonhard Lode astui kymmenvuotiaana tarjokkaana Hämeen jalkaväkirykmentin palvelukseen 1762 ja saavutti ensimmäisen upseerinarvonsa 1770. Kapteeniksi Savon rykmenttiin hänet määrättiin 1783, ja tässä arvossa hän lähti Kustaan sotaan 1788. Kapteeni Lode ei ollut Anjalanmiehiä, sillä kaikkinainen juonittelu ja petos oli hänelle täysin vierasta. Hän kunnostautui sekä Parkuinmäen että Pirttimäen taistelussa ja haavoittui jälkimmäisessä. Ansioistaan hänet sodan kestäessä ylennettiin majuriksi ja 1796 everstiluutnantiksi.

Suomen sodan syttyessä 1808 everstiluutnantti Lode komensi Savon rykmentin pataljoonaa. Tämän joukkonsa kanssa hän osallistui muun muassa Revonlahden, Lapuan ja Alavuden taisteluihin Runebergin kuvaamalla tavalla. Alavuden taistelussa hän johti pataljoonansa pistinhyökkäykseen vihollisen oikeaa siipeä vastaan ja vaikutti suuresti taistelun onnelliseen lopputulokseen. Tarinan mukaan hän oli huomauttanut majuri Johan Reinhold von Törnelle, joka oli aikonut viedä oman pataljoonansa hyökkäykseen, että hän vanhempana oli oikeutettu hyökkäämään ensin.

Alavuden hyökkäyksessä Lode haavoittui pahoin eikä enää sen jälkeen kyennyt ottamaan osaa sotatoimiin. Urhoollisuutensa takia hänet ylennettiin everstiksi 1808 ja seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Miekkaritarikunnan suurristi. Lode erosi virastaan 1810 ja muutti takaisin Suomeen, maatilalleen Harjulaan Kuopion lähelle.

Karl Leonhard Lode on epäilemättä ollut voimakas ja itsenäinen persoonallisuus. Sellaiset eivät useinkaan armeijan kaltaisessa jäykässä ja ehdottomaan käskyvaltaan perustuvassa hierarkiassa etene yhtä nopeasti ja yhtä korkealle kuin joustavammat luonteet. Oletettavasti ukko Lode ei korkeita asemia tavoitellutkaan, hänelle riitti virkansa hoitaminen kunnolla ja kunnialla. Uskonnollisena ja jäykkänä mutta toisaalta leikillisenä ja inhimillisenä hän edustaa suomalaisen tai savolaisen sotilaan sellaisia ominaisuuksia, jotka on kautta aikojen arvostettava korkealle. Kaikki pojat jatkoivat isänsä perinteitä.

Karl Leonhard Lode S 17.5.1752 Turku, K 25.5.1816 Kuopio. V everstiluutnantti Reinhold Johan Lode ja vapaaherratar Charlotta Leonharda Leijonhufvud. P 1791 - Eva Sofia Tawast K 1852, PV everstiluutnantti Torsten Tawast ja vapaaherratar Eva Sofia Rehbinder. Lapset: Carl Reinhold S 1792, K 1871; Sofia Charlotta S 1795, K 1833, P majuri Carl Johan Blom; Torsten Vilhelm S 1796, K 1867; Ulrika Sofia S 1804, K 1890, P vapaaherra Otto Reinhold Rehbinder.

URA. Vapaaehtoinen Hämeen jalkaväkirykmentissä 1762; upseeri 1770; kapteeni Savon rykmentissä 1783; majuri 1790; everstiluutnantti 1796; eversti 1808 - 1810.

Kunnianosoitukset: Ruotsin Miekka-r. K srk. 1809.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. R. Danielson, Suomen sota ja Suomen sotilaat vuosina 1808 - 1809. 1896; Johan Ludvig Runeberg och Fänrik Ståls sägner. Stockholm 1864: I. O. J. Rancken, Fänrik Ståls hjeltar och skådesplatsen för deras bragder; E. S. Tigerstedt, Torsten Tawast och hans omgifning. 1909.

Kaunokirjallisuus: J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat. 1848: Sotamarski; J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat. 1860: Ukko Lode.

Veli-Matti Syrjö

Artikkeli julkaistu Kansallisbiografia-verkkojulkaisussa.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997-.
Saatavissa: http://www.kansallisbiografia.fi.
ISBN 951-746-598-4.
Studia Biographica 4.