Runeberg puhuu

Vertausta ”puhuu kuin Runeberg” kuulee usein arkipuheessa, ja aika ajoin myös sen alkuperää kysellään. Sanonnalla on monia merkityksiä eikä yksi ole ylitse muiden: R-puhuja voi ilmaista itseään sujuvasti, taitavasti, kaunopuheisesti, monisanaisesti, pitkäpiimäisesti, paljon, tauotta, loputtomasti.

Kansanrunousarkiston vertauskortistossa – puhkumisen ja puimisen välissä – on parisataa ”puhuu kuin” -aiheista korttia. R-sanontaa löytyy eri maakunnista 1900-luvun alusta lähtien.

Höpisee kuin Ruuneperi. – Vilppula 1916.
Höpäjää kun Ryynepäri. – Alavus 1922.
Puhuu kuin Runeberg. – Terijoki 1936.
Puhuu kuin Runeberg. – Juankoski 1944.

Toisintojen määrässä tämä vertaus jää kuitenkin pikaisen laskennan perusteella kolmostilalle. Ohitse kiilaavat ”puhuu kuin hevonen järveen paskantaisi” sekä ”puhuu kuin keitetystä lampaanpäästä” (tarjolla myös paistettu ja pässivaihtoehto). Muita sanontoja ovat esimerkiksi seuraavat:

Puhuu ku enkeli mutta vähä eri äänellä. – Töysä 1924.
Puhuu omiansa ninkon Kleemolan valakka veräjän takana. – Tyrvää 1904.
Puhuu totta kun Matti Meikäläinen. – Heinävesi 1907.
Puhuu, että nenä heiluu. – Keski-Pohjanmaa 1892.
Mies puhuu kuin ei olisi alaleukaa eli pää toisen kainalossa. – Kuopio 1930.
Puhuu kuin kymmenen kielenkääntäjää. – Ahlainen 1892.
Puhuu itseksensä kuin Karpin Mikko kalunsa kanssa. – Vihti 1892.
Puhuu itseksensä kuin Pirkkalan piika pillunsa kanssa. – Vihti 1892.
Puhuu itsekseen kuin Ropponen kontilleen. – Karstula 1946.
Puhuu vertauksilla kuin Ryllikkö vainoo. – Haukivuori 1936.
Puhuu kuin Ryllykkä kuolintauvissaan (jos joku puhuu paljon vertauksilla). – Helsinki 1943.

Vanhimmista toisinnoista päätellen Runeberg-vertausta on suomenkielisenä käytetty jo 1800-luvulla. Mahdollisesti sitä käytettiin jo J. L. Runebergin elinaikana eli ennen vuotta 1877, mutta siitä ei arkistossa ole todisteita. Tarkistin kokeeksi Suomen Kuvalehden 1939–46 keräämästä Kulttuurikaskut-aineistosta kaikki Runeberg-aiheiset kertomukset (Johan Ludvig 7 kpl, Fredrika 1 kpl), mutta missään niistä kärki ei liittynyt puhumiseen tässä merkityksessä.

Vertausten ja myös muiden sananparsien taustoitukset ovat keräelmissä yleensäkin niukkoja. Jokiset talteen -kyselyssä vuosituhannen vaihteessa Outi Lauhakangas keräsi Jokisen eväitä ja muita selitystarinoita. Kuitenkin sanonnoista suoraankin näkee, että puheen (runsasta) tuottamista ja tuottajaa on taipumus vähätellä, eli vaikeneminen olisi kultaa. Kansallisrunoilija Runeberg tuo lähes ainoana sanontaan myös neutraalin tai positiivisen sävyn.

Runeberg puhui ruotsia, joten kysyin kerran tästä vertauksesta myös Carola Ekremiltä, kulman takaa folkkultursarkivetista. Jostain syystä en yllättynyt vastauksesta: sanontaa ei löydy Svenska litteratursällskapetista ruotsinkielisessä muodossa. Näin ei siis ainakaan yleisesti ole sanottu suomenruotsalaisten keskuudessa. Jos sanonnan kuulee joskus ruotsinkielisessä muodossa ”talar som Runeberg”, se on käännetty suomesta.

Carola kertoi myös heidän kerätyimmän runsaspuheisuusvertauksensa: ”Han talar som när fåret skiter på näver.” Lampaat ja ropina siellä, hevoset ja lätinä täällä. Todenpuhujilla ei ole yösijaa, eikä sanatyöläisillä muutenkaan helppoa.