Eläköön Eeva! -verkkonäyttely on toteutettu kesällä 2021 ja uusittu keväällä 2026.
Näyttelyn koostamiseksi on perattu SKS:n kirjaston Joenpeltoa käsittelevää kirjallisuudentutkimusta sekä SKS:n arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmiin sisältyvää Eeva Joenpellon arkistoa.
Lainaukset ovat peräisin seuraavista Eeva Joenpellon arkiston (SKS KIA) käsikirjoituksista:
- Ilmaisuhalusta ja -kyvystä. Esitelmä.
- Kirjailija aikansa tulkkina? Puhe.
- Kirjailija lähimmäisenä. Esitelmäluonnos. 1977.
- Kuinka romaani syntyy. Esitelmä.
- Miten kaunokirjailija lukee tietokirjallisuutta? Esitelmä.
- Oman vapautensa tähden. Alustus kirjailijantyöstä.
- Romaani, ilon ja huolen aihe. Alustus.
- Teosteni perusteemoista, lähihistoriaa henkilöitten kautta. Esitelmä.
Erityisesti Pirkko Saarisen vuonna 1973 tekemä Eeva Joenpellon luovuushaastattelu (KIAÄ2006: 82-83) on ollut näyttelyn kannalta arvokas. Lisäksi näyttelyssä on hyödynnetty Ritva Rainion toimittamaa teosta Miten kirjani ovat syntyneet (WSOY, 1969).
Tiina Mahlamäki on Eeva Joenpeltoa ja hänen tuotantoaan käsittelevän tutkimuksen pioneeri. Kansalaisuuden ja sukupuolen tuotantoa Lohja-sarjassa analysoivan väitöskirjansa (Naisia kansalaisuuden kynnyksellä, 2005) ohella hän on julkaissut Joenpellosta muun muassa seuraavat vertaisarvioidut artikkelit:
- Toisia tiloja. Heterotopiat Eeva Joenpellon Lohja-sarjassa. Avain 2008:2. s. 16−29.
- ”Et kaikkiitten näitten ryppyitten alla o juur se yks ja sama ihminen.” Vanhenevien naisruumiiden kuvia Eeva Joenpellon Lohja-sarjassa. Naistutkimus 4/2007, 32−42.
- Piika, taivaallintu ja agitaattoriakka. Kolme esitystä naisesta ja uskonnosta Eeva Joenpellon Lohja-sarjassa. Elore 11:2 (2004).
Mahlamäki on myös kirjoittanut Joenpellosta kirjailijamuotokuvan (2009). Kuusi vuotta myöhemmin ilmestynyt Helena Ruuskan Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija (2015) on toinen jokseenkin kattava elämäkerta kirjailijasta. Hiljattain myös Suvi Ahola on koonnut teoksen Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi? (2021), jossa Aholan esseet lomittuvat Joenpellon teoksista ja SKS:n Eeva Joenpellon arkistosta poimittuihin otteisiin.
Mutta ovat muutkin kirjallisuudentutkijat analysoineet Joenpellon teoksia artikkeleissaan. Liisi Huhtalan essee Joenpellosta, ”Voiko sukupuolta unohtaa?” sisältyy Maria-Liisa Nevalan toimittamaan ”Sain roolin johon en mahdu.” Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja -suurteokseen (1989). Katriina Kajannes on kirjoittanut artikkelinsa Joenpellon työtätekevistä naisista toimittamaansa Jenny Liljan juhlakirjaan Nainen ja kirjallisuus (1989).
Unkarilainen kääntäjä Lajos Szopori Nagy on puolestaan tutkielmassaan Suomalainen sukuromaani (1980/1986, alkuk. A finn családregény, suomentanut Viljo Tervonen) eritellyt Joenpellon Lohja-sarjaa osana sukuromaanin uutta tulemista 1960−1980-luvuilla. Sukuromaanin lajityyppiin Lohja-sarjan mieltää myös Kai Laitinen artikkelissaan ”Elämän saumakohdassa. Eeva Joenpellon Lohja-sarjan tarkastelua” (Parnasso, 1980:8). Niin ikään Lohja-sarjaa on analysoinut Juhani Niemi teoksessaan Kirjojen takaa (1991).
Juhani Salokanteleen Linnasta Saarikoskeen. Suomalaisia kirjailijakuvia (1993) pitää sisällään hienon kuvauksen Joenpellon tuonastisesta urasta ja työtavoista.
”’On paljon kipeitä ongelmia’. Kirjailija Eeva Joenpelto haastateltavana” on ilmestynyt Nuoren Voiman numerossa 1951: 11−12.
Joenpellon vuoden 1978 Parnasson 3. numerossa julkaistu ”Ammattikirjailijan kompastuskivet” pitää sisällään myös maininnan ”kraanakirjoittamisesta”.
Näyttelyn tekijätiedot
Verkkonäyttelyn ovat laatineet Vesa Kyllönen ja Tiina Räihä. Näyttelyn kuvista vastaa Vesa Kyllönen, pois lukien arkistokuvat, joiden kuvaaja on tuntematon. Tytti Rajahonka on auttanut näyttelyn teknisessä toteutuksessa.