Kalevala – Euroopan kulttuuriperintötunnus

Kalevala sai Euroopan komission myöntämän Euroopan kulttuuriperintötunnuksen (EHL) keväällä 2024. Tunnusta on jaettu vuodesta 2013 lähtien sellaisille Euroopan unionin alueella sijaitseville kohteille, jotka ovat Euroopan historian, kulttuurin ja yhdentymisen kannalta avainasemassa.

Kalevala (1849, SKS) on Elias Lönnrotin karjalaisten ja suomalaisten kansanrunojen pohjalta kirjoittama kaunokirjallinen teos. Se on yksi harvoista aineettoman kulttuuriperinnön kohteista, joille on myönnetty Euroopan kulttuuriperintötunnus. Tunnus myönnettiin Kalevalalle nimenomaan ajassa elävänä eepoksena.

Kalevala edustaa jatkuvasti ajassa muuttuvaa ja moninaisille tulkinnoille avointa kulttuuriperintöä. Kalevala on julkaisemisestaan lähtien toiminut tieteen, taiteen ja kulttuurin innoittajana ja sitä on hyödynnetty myös monissa suomalaisuuteen liittyvissä kiistoissa ja keskusteluissa. Kalevala herättää kiinnostusta yli kulttuurirajojen ja toimii inspiraation lähteenä niin metallimusiikille ja fantasiakirjallisuudelle kuin käsityöperinteelle ja tatuointitaiteellekin. Eepos on käännetty yli 60 kielelle.

Kalevalalle myönnetyssä Euroopan kulttuuriperintötunnuksessa on nimetty neljä kohdetta, joissa voi tutustua Kalevalan eri puoliin.

Pääkohde:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsingissä.

Muita kohteita:
Gallen-Kallelan museo Espoossa,
Juminkeko Kuhmossa ja
Parppeinvaaran runokylä Ilomantsissa.

Tunnukseen liittyy myös laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluu Kalevalaan ja karjalaiseen ja suomalaiseen kulttuuriperintöön erikoistuneita toimijoita. Verkostoa koordinoi Kalevalaseura.

Laajempaan verkostoon kuuluvat:

Kalevalaseura-säätiö (koordinoiva taho)
Kalevalaisten Naisten Liitto
Karelia-ammattikorkeakoulu
Karjalainen Nuorisoliitto
Karjalan Liitto
Karjalan Sivistysseura
Paikkarin torpan tuki
Runolaulu-Akatemia
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Taideyliopiston Kansanmusiikin aineryhmä
Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma
Äidinkielen opettajain liitto

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on Kalevalan alkuperäinen kustantaja. Seura julkaisi ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin perinteenkeruumatkoihin pohjautuvan Kalevalan vuosina 1835 ja 1849.

SKS:n arkistossa säilytetään Kalevalaan ja sen lähteinä käytettyihin kansanrunoihin liittyviä käsikirjoitusaineistoja. SKS:n kirjaston kokoelmiin kuuluva Kalevala-kokoelma on maailman suurimpia. Se sisältää runsaasti erilaisia Kalevalan versioita ja mukaelmia sekä käännöksiä noin 60 kielelle.

SKS:n tutkimusosastolla toteutetaan Kalevalaan ja kansanrunoaineistoihin liittyviä tutkimushankkeita. Tarjoamme myös monia Kalevalaan liittyviä avoimia verkkoaineistoja.

Euroopan kulttuuriperintötunnukseen liittyy pedagoginen hanke Eeppinen kaleidoskooppi, joka toteutetaan laajan yhteistyöverkoston voimin. Tavoitteena on mahdollisimman avoin ja osallisuutta tukeva prosessi, jossa hyödynnetään myös ajankohtaista kriittistä Kalevala-tutkimusta ja -keskustelua sekä digitaalisia menetelmiä ja avoimia digitaalisia aineistoja.

Hankkeessa tuotetaan kaikille avoimia digitaalisia oppimisaineistoja sekä toteutetaan eri-ikäisille suomalaisille ja eurooppalaisille nuorille suunnattuja tapahtumia ja työpajoja. Näiden avulla nuoret kutsutaan pohtimaan ja tulkitsemaan eurooppalaisten eeposten suhteita, itämerensuomalaista runolaulukulttuuria sekä Kalevalan käyttöä eri aikoina ja merkityksiä tänä päivänä. Hankkeessa suomalaista ja karjalaista kulttuuriperintöä avataan ajankohtaisista näkökulmista: Millaisia suhteita erilaisista taustoista tulevilla ihmisillä ja yhteisöillä on ollut Kalevalaan ennen ja nyt? Millaisia tulkintoja Kalevalasta ja muista eurooppalaisista eepoksista voidaan tehdä esimerkiksi taiteen keinoin?

Euroopan kulttuuriperintötunnus ja siihen liittyvä hanke vahvistavat Kalevalaan ja sen taustoihin liittyvää ymmärrystä sekä kannustavat nuoria pohtimaan kulttuuriperintöä osana oman identiteettinsä muotoutumista. Tunnus tarjoaa tilaisuuden tuoda näkyväksi ja keskusteluun myös kulttuuristen vähemmistöjen ja karjalan kielen asemaa. Suomessa ja Venäjällä puhuttu karjalan kieli on uhanalainen, eikä sillä ole Suomessa virallisen kielen asemaa. Tunnuksen myötä hankkeessa lisätään myös suomalaisten tietoisuutta karjalankielisistä ja karjalaisuuden moninaisuudesta.

Kalevala ei ole yksi versio tai tulkinta, eikä se ole vain menneisyyden eepos. Kalevalasta kulttuuriperintönä onkin puhuttava monikossa: kyse on Kalevalan monista kulttuuriperinnöistä. Kalevala merkitsee yksilöille ja yhteisöille eri asioita, kulttuuriperintönä se on moniääninen ja myös ristiriitainen.

Kysymys siitä, kenen kulttuuriperintöä Kalevala ensisijaisesti on, puhuttaa yksilöitä ja yhteisöjä. Käsityksiä Kalevalan omistajuudesta hämärtää eepoksen moninainen luonne: se on yhden tekijän, Elias Lönnrotin luoma kaunokirjallinen teos, jonka aineistona on kansanrunomuistiinpanoja. Lönnrot rakensi henkilöhahmot, loi juonikokonaisuuden sekä muokkasi runojen kieltä. Hänen tavoitteenaan oli julkaista yhtenäinen eeposrunoelma, jonka hän itse tulkitsi suomalaisten esihistoriaa heijastavaksi. Tästä johtuen Kalevala on monilla tavoin erilainen kuin sen lähteenä olevat kansanrunot.

Kalevalan ensimmäinen laitos, ns. Vanha Kalevala (1835) perustuu pääosin vienankarjalaiseen aineistoon, mutta kansalliseepoksen aseman saanut Uusi Kalevala (1849) on lähdepohjaltaan paljon laveampi; sen aineistona on karjalaisia, suomalaisia ja inkeriläisiä runoja. Kalevalan aineistosta keskeinen osa on kerätty karjalaisilta, mutta Kalevalan saatua Suomessa merkittävän kansallisen aseman eepos on esitetty usein nimenomaan suomalaisena kulttuurina. Kalevalan ilmestymisen jälkeen eeposta on käytetty lukuisin eri tavoin ja eri historiallisissa tilanteissa ilmentämään ja vahvistamaan suomalaisuutta.

Kalevala on myös osa maailmankirjallisuutta ja se ilmentää vahvasti yleiseurooppalaisia aatevirtauksia ja eeposperinteitä. Esimerkiksi antiikin eepokset Ilias ja Odysseia olivat Elias Lönnrotin esikuvia hänen laatiessaan Kalevalaa. Euroopan kulttuuriperintötunnus myönnettiin Kalevalalle osana eurooppalaista eeposperinnettä ja sen kulttuurista kaikupohjaa.