Äänite- ja videoaineistot perinteen ja nykykulttuurin kokoelmassa
Kokoelmassa on kymmeniä tuhansia tunteja äänitteitä ja yli tuhat tuntia videoita.
Ääniteaineistojen historiaa
Kokoelman varhaisimmat äänitallenteet sisältävät pääosin kiinteämuotoisia perinnelajeja kuten satuja, tarinoita, runolaulua ja muuta kansanmusiikkia. 1960-luvulta lähtien on tallennettu etenevässä määrin muistitietoa, tavallisen ihmisen elämäkerrallista kerrontaa. Näiden lisäksi kokoelmaan on tallennettu erilaisia tapahtumia sekä SKS:n omaa toimintaa.
Maantieteellisesti kokoelman äänitteet kattavat koko Suomen sekä sen lähialueet, erityisesti Karjalaa rajan molemmin puolin. Suuri osa äänityksistä on tehty arkiston omilla kenttämatkoilla. Arkistolla on ollut useita ns. pitäjäprojekteja, joissa on tallennettu kattavasti yhden kunnan perinne- ja muistitietoutta. 1990-luvulla kenttätyöt painottuivat Suomen itäisille lähialueille Inkeriin, Aunukseen ja Vienaan.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä äänitteitä kertyi etäisempien sukukansojen pariin suuntautuneilta kenttäretkiltä.
Moninaiset ääniteaineistot
Perinteen ja nykykulttuurin kokoelmat sisältävät myös yli 300 tuntia romaniperinnettä, eri keruukilpailuiden yhteydessä tallennettua aineistoa sekä runsaasti lastenperinnettä kuten koululaisten vitsejä ja leikkejä.
Äänite- ja videokokoelmaa ovat kartuttaneet yksityiset ihmiset, yhteisöt ja laitokset. Kaiken kaikkiaan kokoelmaa on ollut kartuttamassa yli 1000 aineistoluovuttajaa ja yli 10 000 esittäjää – kertojaa, laulajaa ja soittajaa.
SKS:n arkiston äänitekokoelmien aineistoja voi käyttää sekä Helsingissä että Joensuun toimipisteessä.
Äänityslaitteet ja haastattelijat
Äänityksiä ja videointeja ovat tehneet arkiston tutkijat, stipendiaatit sekä kansanperinteen opiskelijat ja tutkijat. Lisäksi yksityiset ihmiset ja laitokset ovat luovuttaneet arkistoon omia äänitteitään. Arkiston kokoelmat karttuvat yhä muutamalla sadalla tunnilla vuosittain.
Arkiston vanhimpia äänitteitä ovat fonogrammi- ja parlogrammilieriöt.
Niitä käytettiin vuodesta 1905 aina 1950-luvulle asti. Levytystä alettiin käyttää perinteentallennukseen vuonna 1937 ja nauhuri otettiin käyttöön 1950-luvun alussa.
Äänite- ja videokokoelmien arkistosarjat
Perinteen ja nykykulttuurin kokoelmien äänitteiden pääsarja muodostuu vanhasta perussarjasta (A-nauhat) ja nykyisestä perussarjasta (SKSÄ). Sen lisäksi on muita täydentäviä nauhasarjoja. Joensuun toimipisteen kokoelmat ovat oleellinen osa SKS:n arkiston äänitteitä ja videoita. Joensuun pääsarjan (JPAN) lisäksi sielläkin on muita, täydentäviä nauhasarjoja.
Sarjojen karttuminen antaa hyvän yleisnäkymän kokoelmien syntyyn.
Alla tärkeimpiä äänitteiden ja videoiden arkistosarjoja
- A-nauhat (sisältävät arkiston vanhimmat äänitteet):
- nauhakopiot fonogrammeista (1905–1956, n. 1 000 kpl)
- arkiston omista levyistä (1937–1956, 843 kpl)
- kaikki magnetofoniäänitykset vuosilta 1951–1956
- ja osa vuosilta 1957–1970
- SKSÄ, nykyinen perussarja, jonka ensimmäiset äänitteet ovat vuodelta 1957.
- RN, Romaninauhat eli romaniperinteen äänitykset. Ensimmäiset nauhoitukset ovat vuodelta 1967.
- 1917–1918, Kansalaissodan muistitietoa sisältävä nauhasarja, joka sisältää arkiston tekemiä äänityksiä pääosin vuosilta 1965–1968.
- SKSÄ-K, kuvanauhoitteiden perussarja. Ensimmäiset videot ovat vuodelta 1976.
Aineiston käyttö
Äänitteiden sisältöjä hallitaan erilaisten luetteloiden, kortistojen ja tietokantojen avulla. Suuresta osasta äänitteitä on olemassa tarkat sisällysluettelot. Osa äänitteistä on myös litteroitu. Lisäksi tutkijasalissa on käytettävissäsi useita manuaalisia luetteloita ja kortistoja. Tärkeimpiä haettavia tietoja ovat henkilöt, aika, paikka ja aihe.
Äänitteitä voi kuunnella vain digitaalisina arkiston tutkijasalissa. Osa äänitteistä on yhä ääninauhoilla. Äänitteitä digitoidaan tarpeen mukaan ja toimitusaika voi vaihdella.
Ota yhteyttä
Arkisto, Joensuu
Asiakas- ja tietopalvelu
Arkisto
arkisto@finlit.fi+358 40 779 7708 / +358 40 730 1739
Sivun kuvat: Gary Wornell, Emma Suominen.