Inkeri ja inkeriläisyys -aineistot

SKS:n arkiston molemmissa pääkokoelmissa on Inkeri-aineistoja. Perinteen ja nykykulttuurin kokoelmasta löytyy inkeriläistä kansanperinnettä, jota talletettiin jo pian seuran perustamisen jälkeen 1840-luvulla. Inkeriin tehtiin erilaisia perinteenkeruumatkoja aina 1900-luvulle asti. Kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmaan on tallennettu inkeriläistaustaisten yksityishenkilöiden ja inkeriläisyyteen perehtyneiden tutkijoiden arkistoja.

Lisäksi muistitietoa ja arkistoaineistoa on kartutettu aktiivisesti kahdessa hankkeessa: Inkerin identiteetti -kenttätyökeruu (1990-luvulla) ja Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -hanke (2018–2020).

Inkeriläistä kansanperinnettä on muiden suomensukuisten kansojen tavoin kerätty ja talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa jo ennen 1800-luvun puoliväliä. Seuran ensimmäinen sihteeri Elias Lönnrot kävi Inkerissä vuonna 1844. D.E.D. Europaeus ja Henrik August Reinholm puolestaan matkasivat yhdessä Inkeriin vuonna 1847. Heidän talteen kirjaamansa kansanrunous päätyi osaltaan mm. Kalevalan aineksiksi ja niitä julkaistiin Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa. Nämä aineistot ovat myös osa SKS:n arkiston perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaa, jonka vanhin osuus kuuluu tähtikokoelmaan.

Heidän jälkeensä useat maineikkaat perinteenkerääjät mm. Volmari Porkka ja Vihtori Alava vielä 1800-luvun puolella ja A.O. Väisänen sekä Samuli Paulaharju 1910–1940-luvuilla kirjasivat ja kuvasivat talteen inkeriläistä kulttuuria. Nämä aineistot löytyvät arkiston perinteen ja nykykulttuurin kokoelmasta. Kuten myös toisen maailmansodan aikana inkeriläisten siirtoja seuranneen, itsekin inkerinsuomalaisen Antti Hämäläisen kokoelma, joka sisältää muun muassa  hänen Suomessa 1960-luvulla tekemiään inkeriläisten haastatteluita.

SKS:n arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmaan on tallennettu inkeriläistaustaisten yksityishenkilöiden aineistoja mm. Sulo Haltsoselta, Aale Tynniltä, Pekka Mutaselta, Juho Pakkaselta, Juhani ja Anita Konkalta sekä Antti ja Irene Tiittaselta. SKS:n piirissä toimineet kirjallisuuden, kielitieteen ja kansanperinteen tutkijat olivat kiinnostuneita Inkeristä ja inkeriläisyydestä Siksipä inkeriläisaineistoa löytyy sekä tutkijoiden kuten Lauri Hakulisen, Niilo Kärjen ja Martti Haavion että myös kirjailijoiden kuten Kaarlo Marjasen, Tauno Koskelan ja Ilmari Turjan arkistoista.

Inkeriläisten keskuudessa Venäjällä oli poliittisen tilanteen hetkellisesti hellittäessä 1980-luvun lopulla alkanut kulttuurisen ja poliittisen heräämisen kausi. 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdettua toteutettiin silloisessa Kansanrunousarkistossa Inkerin identiteetti -kenttäkeruu, jossa useamman vuoden aikana tallennettiin inkerinsuomalaisten elämäkerrallista muistitietoa ja haastateltiin paikallisia elämästä ja yhteiskunnallisesta tilanteesta Inkerinmaalla. Aineistoa tallennettiin arkistoon muun muassa kuvina, äänitteinä ja videoina.

SKS:n kirjallisuusarkistossa pidettiin aikanaan pimennossa myös Inkeri-kokoelmaa, joka koostuu mm. Martti Haavion arkistosta erilleen siirretyistä Inkeriä käsittelevistä asiakirjoista, kartoista ja valokuvista. Tämä poliittisin syin sensuroitu arkistoaineisto vapautui asiakaskäyttöön vasta 2000-luvulle tultaessa.

Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -hanke (2018−2020) on viimeisin Inkeri-aineistoja kartuttanut hanke, joka SKS:n piirissä on toteutettu. Hankkeessa haastateltiin inkerinsuomalaisia joista suuri osa oli paluumuuttajia sekä heidän jälkeläisiään. 1990-luvulla saapuneiden paluumuuttajien osalta muistoja ja kokemuksia ei ole aiemmin tallennettu näin laajasti. Tutkimuskäyttöön tarkoitetut haastattelut on tallennettu SKS:n arkistoon. Hankkeessa on haastateltu inkerinsuomalaisia ja heidän jälkeläisiään Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä. Haastatteluita tehtiin yli 120 hengelle.

SKS:n arkistoon saatiin tallennettua hankkeen aikana sekä inkeriläisten yhdistysten toimintaan liittyen että henkilö-, perhe ja sukuarkistojen muodossa. Arkistoon saatiin mm. asiakirjoja, haastattelunauhoituksia, muistelmia, päiväkirjoja, kirjeitä, valokuvia ja videoita. Suuri osa aineistoista tallennettiin digitaalisina kopioina ja alkuperäisaineistot palautettiin omistajille lainan jälkeen.

Kuva: Samuli Paulaharju