Kaupunkia tekemällä kaupunkilaiseksi

Kaupunki ei synny vain kaavoista ja rakennussuunnitelmista, vaan myös ja ennen kaikkea pienistä arjen teoista. Saatan oikaista puiston läpi, pysähtyä istumaan penkille ja odottaa sateen laantumista puun alla. Voin myös lainata kirjoja kirjastosta, osallistua konserttiin ja äänestää vaaleissa. Niin pienten kuin suurtenkin tekojen taustalla on arvovalintoja ja asenteita. Menneisyyden teot jäävät meihin muistoina ja vaikutuksina, ja tulevia voimme kuvitella ja suunnitella. Nuo lukemattomat kaupungin tekemisen tavat olivat lähtökohtanamme, kun aloimme suunnitella viime vuonna julkaistua teosta Tekojen kaupunki.

Miten sinä osallistut kaupungin tekemiseen? Kysyimme tätä kirjamme julkistukseen osallistuneilta marraskuussa 2025, ja teot osoittautuivat hyvin moninaisiksi – kuten kirjamme luvuissakin esiin nostetut tekemisen tavat. Moni vastaaja toi esiin arkiset toimet: asumisen, liikkumisen sekä vaikkapa kahviloissa, elokuvissa ja taidegallerioissa käymisen. Osallisuus ja yhteisöllisyyden vahvistaminen puolestaan korostuivat niillä, jotka ovat mukana kaupunginosayhdistyksissä ja muussa vastaavassa toiminnassa. Tällöin pääsee usein konkreettiseen vuoropuheluun kaupungin päättäjien ja hallinnon kanssa. 

Katuliidulla piirtäjä rakentaa viihtyisämpää ja värikkäämpää kaupunkia. Avoimeksi jääneistä porteista sisään pujahtaja valloittaa kaupunkia ja muistaa myös tervehtiä kanssakulkijoita. Lasten kanssa kuljetaan kallioilla ja rakennetaan majoja. Huolenpito ja vastuu muista taas näkyivät vastauksissa ruokajakeluihin osallistumisena ja paremman maailman tekeminen mielenosoituksiin osallistumisena tai pihojen yhteisten tilojen vaalimisena.

Kaupunkitutkimuksen kenttä on viime vuosina tuonut yhteen eri näkökulmista kaupunkeja ja kaupunkilaisia tarkastelevia humanististen alojen tutkijoita. Puhutaan humanistisesta kaupunkitutkimuksesta, jossa usein juuri arki ja arkiset kokemukset ovat keskiössä. Nämä nähdään kaupunkeja keskeisesti määrittävinä tekijöinä, vaikka niitä ei aina virallisessa päätöksenteossa tai kaupunkikehittämisessä osattaisi huomioida. Tekojen kaupunki -kirjan kirjoittajat jatkavat tätä suuntausta käsittelemällä esimerkiksi urbaania sateenkaarevaa osallisuutta, leikin mahdollisuuksia kaupunkitilassa ja rap-musiikkia paikallisuuden ilmentäjänä.  

Niin julkistamistilaisuudessa kuin kirjamme luvuissa kuvatuilla arkisilla teoilla vaikutetaan siihen, miltä kaupunki näyttää ja miltä se tuntuu. Esimerkeissä hahmottuu paitsi tekojen moninaisuus myös ne monet paikat, joissa kaupunkia tehdään. Monissa esimerkeissä teot ovat positiivisia, yhteisöllisyyttä ja kuuluvuutta rakentavia, ja usein niillä pyritään vaikuttamaan kaupunkien tai laajemmin yhteiskunnan ongelmallisiksi katsottuihin ominaisuuksiin. Kaupunki voi toimia vähemmistöjen aktivismin tilana, kuten ruotsinsuomalaisten “Tukholman sissien” kieliaktivismissa, tai sen kerroksisuutta herätään puolustamaan kantaa ottamalla tai omia paikkoja näkyväksi tekemällä. Samanaikaisesti kaupunkia tehdään huomaamattomammin, urbaania hoivaa ja välittämistä harjoittaen tai stereotypioita haastaen.

Tekojen kaupunki -kirjassa tekoja tarkastelee 34 tutkijaa 18 esimerkin voimin. Samalla kun me toimittajat voimme iloita teeman monimuotoisesta käsittelystä, joudumme myös toteamaan, että lukuisat kaupunkitekojen muodot odottavat vielä analyysiään. Paikan tekeminen on jatkuva prosessi, ja sen dynaamisuus korostuu erityisesti kaupungeissa. Mitä moninaisemmin ymmärrämme tämän prosessin muotoutumista, sitä paremmin ymmärrämme myös kaupungin ontologiaa: paitsi sitä, mitä kaupunki ja kaupungistuminen eri aikoina tarkoittavat, myös sitä, miten kaupungin prosessit vaikuttavat kaupunkia eri tavoin tekeviin toimijoihin. Kaupunkilaisten tekoja ja tekemistä on syytä tutkia jatkossakin, sillä kirjan luvut osoittavat, että tekemisen suhde kuulumisen ja osallisuuden kokemukseen on syvä. Voisikin todeta, että kaupunkilaiseksi tullaan kaupunkia tekemällä.