Polskuttelua, hyvinvointia ja vaarallisia tilanteita – luonnonvesissä uiminen jättää monenlaisia muistoja

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Seurasaarisäätiö keräsivät muistoja luonnonvesissä uimisesta. Muistot kuljettavat lapsuuden kesiin, järvien rannoille mökkimaisemiin, valtamerien hyökyihin ja rauhallisena virtaavien jokien uomiin. Muistoissa korostuvat riemun ja rauhoittumisen hetket, tosin mukaan mahtuu myös vaaratilanteita ja huolta. 

Elokuussa 2025 päättyneeseen Luonnonvesiuinti-keruuseen osallistui 102 kirjoittajaa. Lisäksi saatiin 71 valokuvaa ja yksi video. Muistot ulottuvat 1930-luvulta tähän päivään ja niitä on kertynyt ympäri Suomea sekä ulkomailta, pääasiassa lomamatkoilta. 

Valtaosa muistelijoista on oppinut uimaan uimakoulussa lapsena. Uimakouluja on järjestetty uimarannoilla, maauimaloissa, uimahalleissa ja soramontuilla kuntien, koulujen, työpaikkojen sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimesta. Osa vastaajista on oppinut uimaan vanhempiensa, sisarustensa tai muiden kotipaikkakunnan lasten avustuksella ilman varsinaista uimakoulua. Joukkoon mahtuu myös kourallinen vastauksia, joissa kerrotaan, ettei uimaan ole opittu kunnolla koskaan – kehno tai olematon uimataito ei kuitenkaan aina tarkoita, etteikö luonnonvesistä silti nautittaisi. Jokunen muistelija jopa kertoo oppineensa uimaan yllättäen pakon edessä. 

Toisille uiminen on sosiaalista ja yhteisöllistä toimintaa, toisille taas yksityistä – yhteyttä luontoon ja omaan kehoon. Monille sekä että: mökkirannassa nautitaan luonnon äänistä ja rauhoitutaan, arjen keskellä käydään ystävien kanssa avannossa ja vaihdellaan ohessa kuulumisia. Useat vastaajat kertovat, että heille on lapsena opetettu, ettei yksin saa mennä uimaan. Mukana, ainakin rannalla pitää olla joku, joka voi hätätilanteessa tulla apuun. Muitakin turvallisuuteen liittyviä sääntöjä ja ohjeita löytyy muisteluista: ukkosella tai päihtyneenä ei saa mennä uimaan, ruokailun jälkeen pitää odottaa tovi ennen pulahdusta, aina on uitava rannan suuntaisesti tai rantaa kohti. Vettä on kunnioitettava, sillä vaikka se on kaunista, se voi olla myös vaarallista. 

Kehon ja luonnon välisestä suhteesta puhutaan muisteluissa kauniisti. Alastomuuden kerrotaan elävöittävän kehon ja luonnon vuorovaikutusta entisestään ja että uimapukua käytetään usein ainoastaan julkisilla uimarannoilla, tai jos mökillä on vieraita. Luonnonvesillä kerrotaan toistuvasti olevan myös yhteys niin fyysiseen kuin henkiseen hyvinvointiin. Erityisesti talviuintia harrastavat vastaajat lähes poikkeuksetta alleviivaavat säännöllisen avantouinnin auttavan stressiin, levottomuuteen ja unettomuuteen – unohtamatta saunomisen lähes taianomaisia vaikutuksia elämänlaatuun. 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Seurasaarisäätiö järjestivät Luonnonvesiuinti-keruun 2.9.2024–15.8.2025. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon ja ne arkistoidaan myös Tietoarkistoon. 

Lämmin kiitos kaikille keruuseen osallistuneille! Vastaajien kesken on arvottu kirjapalkintoja.