SKS julkaisee kansanperinnettä keränneiden apurahan saajien matkakertomuksia verkossa

Uudessa verkkojulkaisussa SKS:n aineistonkerääjien matkassa 1828−1917 voi nyt tutustua henkilöihin, jotka kulkivat keräämässä runoja.

SKS oli merkittävin kansanrunouden keruita organisoiva ja rahoittava taho Suomessa. Vuodesta 1830 Suomen itsenäistymiseen saakka seura rahoitti noin 160 henkilön tutkimusmatkaa. Valtaosa näistä oli ylioppilaita. Seuran myöntämän stipendin edellytyksenä oli, että ylioppilas luovutti matkalla tallentamansa suullista perinnettä sisältävät muistiinpanot sekä kertomuksen matkan kulusta seuralle. Näistä matkakertomuksista julkaistaan nyt parinkymmenen kertomuksen kokoelma faksimilekuvineen ja transkriptioineen. Kertomusten teksti on kokonaisuudessaan haettavana verkkojulkaisussa. Kunkin kerääjän kertomuksesta pääsee suoran linkin kautta hänen keräämiinsä runoihin Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) -tietokannassa sekä useimmista SKS:n tähtikokoelmaan Finnassa.

Elias Lönnrot toimi esikuvana kaikille muille kerääjille. Niinpä tähän verkkojulkaisuun on sisällytetty myös luettelo hänen matkoistaan lähteineen sekä lähteisiin kuuluva sellainen käsikirjoitusaineisto faksimilekuvineen ja transkriptioineen, jota ei ole julkaistu aiemmin esimerkiksi Elias Lönnrotin kirjeenvaihto -verkkojulkaisussa. Merkittävin osa tästä aineistosta on pitkään kateissa ollut käsikirjoitus Lönnrotin ensimmäisen matkan (1828) pitkään kertomukseen Vandraren eller Minnen af en Resa till Fots genom Tavastland, Savolax och Karelen.

Mitä mieltä olit tästä jutusta?

Kiitos vastauksestasi!
Kiitos vastauksestasi.

Mitä mieltä olit tästä jutusta – Herättää kysymyksiä

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Kerro meille ajatuksistasi

Kiitos vastauksestasi

Uutiset ja puheenaiheet

16.1.2026 - Blogi

Kaupunkia tekemällä kaupunkilaiseksi

Placeholder image
13.1.2026 - Blogi

Matka 1930- ja 70-lukujen Vallilaan Helvi Hämäläisen valokuvissa ja päiväkirjoissa

9.1.2026 - Blogi

Kun ovi sulkeutuu: mikä on Venäjän ja Neuvostoliiton tutkimuksen tulevaisuus?