Juhannuslöylyn aika ja taika

Pohjolan kesä! Miten odotamme sitä! Kuin lapsukaiset joulua! Uneksimme, suunnittelemme kaiken talvea, alamme kun tuskin joulu on mennyt. Ja sitten se tulee: välisti kaksi kuukautta, välisti yksi, — ja tänä vuonna ei sitäkään.

Joel Lehtonen kuvaa kirjassaan Lintukoto (1929) jännittynyttä odotusta ja kesäyön unelmia, jotka perukoillamme käyvät toteen miten milloinkin. Olipa suven sää suloisinta linnunmaitoa tai suorastaan jouluinen, juhannuksen aikaan eletään joka tapauksessa jo keskikesää.

Kokot välkkyvät valopilkkuina vesistöjen varsilla, ja juhannussaunat lämpiävät kautta maan kaupunkien ytimistä yksityisimpiin lintukotoihin. Löylyn henki seisauttaa kansan katsomaan valoisaa yötä ja lämmittelemään siinä lyhyessä kesässä, joka Pohjolankin saavutti.

Menneet polvet juhlistivat keskikesän valoisimpana aikana säänjumala Ukkoa, ja jo muinaisiin Ukon juhliin kuului samoja aineksia kuin sittemmin Johannes Kastajan syntymäjuhlan mukaan nimettyyn juhannukseen. Kesäpäivänseisauksen kynnyksellä, taitekohdassa, on hyvä hetki pysähtyä ystävien, perheiden, sukujen tai vain omien ajatusten keskelle, keskelle kesää. Poltetaan juhannustulia, seurustellaan, syödään, juodaan ja saunotaan. Sidotaan vasta keskikesän elinvoimaisista vihdaksista ja kylvetään ilman kiirettä.

Juhannus on ollut vanhastaan vuotuisjuhlista se, johon on liittynyt paljon tapoja ja uskomuksia mutta ei juurikaan kirkollisia perinteitä. On toki siivottu ja somistettu koti koreaksi, leivottu ja tehty juhannusruokia, ja saunankin lämmitykseen on ryhdytty hyvissä ajoin. Juhannuksen taiat pitivät entisajan eläjän kiireisenä, kun luonnossa ja luonnonantimilla tehtiin monenlaisia taikoja ja koetettiin tavoittaa vihjeitä tulevasta puolisosta tai varmistaa anteliasta karjavuotta ja runsasta satoa. Myös kokkotulien on arveltu liittyneen alun perin hedelmällisyyden ja menestyksen varmistamiseen sekä pahan torjumiseen.

Juhannusaaton sauna on ollut ja yhä on erityinen niin kuin sauna juhlan kynnyksellä aina – tila, jossa voi vähäeleisesti siirtyä arkista ylevämpään. Sauna on juhannuksensa omanlaisensa jo pelkästään tunnelmaltaan, sillä keskikesällä kylvetään pitkään ja hartaasti valoisan taivaan alla. Kesän juhlassa myös sauna on ollut tapana koristella kukilla ja lehdillä, eikä saunareissuakaan tehty ilman taikoja. Juhannussaunassa saatettiin kylpeä yhdeksän eri lajin oksista ja kukista sidotulla vihdalla, ja tuoreen, tuoksuvan vastan voimalla katsottiin tulevaan.

Ennen uskottiin, että juhannus oli erityisen otollista aikaa rakkausasioiden ennustamiseen. Kylpyvastasta sai lempeänostattavan, kun sen sitoi yhdeksästä tienhaarassa kasvavasta koivusta. Vielä itseään piilotelleen rakkaansa sai puolestaan näyttäytymään, kun poltti lempivastansa kylpemisen jälkeen leppänuotiossa kolmen tien risteyksessä kokolta palatessaan. Uusista vitsaksista sidottu vasta saatettiin heittää kylpemisen jälkeen saunan katolle, ja tyven osoittamasta suunnasta ennustettiin asioiden kulkua: tyvi osoitti sinne, mistäpäin puolisoa sopi odottaa. Toisaalta pohjoiseen ilmansuuntaan tai kirkkomaalle osoittaessaan on kylpyvastan tyven uskottu enteilleen kuolemaakin.

Se, ken kaipaa lemmenvihjeitä huomisesta, voi viskellä vastaansa tai tehdä vaikka niin kuin Ikaalisissa on muistitiedon mukaan tehty: lakaista saunan lattian alastomana yhdeksän kertaa ja istahtaa sen jälkeen luudan päälle puolisoa odottamaan. Tai sitten voi lähteä saunanraikkaana juhannustansseihin, kohdata toisia juhlivia kesän lapsia ja antautua käsillä olevaan. Tulevahan tulee tuomisineen kyllä.

Tänä suvena kesä ei jätättänyt, ja lämmin sää on kaartanut Pohjolan lapsukaisten suut hymyyn. Juhannusillan sauna sulkee lohdulliseen syliinsä myös ne, joille kesä ei näyttäydy kirkkaimmassa valossa. Taikalöylyjen lämmössä kesän pisinkin päivä pysähtyy ajattomaan aikaan ja hetkeen, joka siinä on.

Tämän blogin myötä SKS toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää juhannusta!